Uncategorized

Mitä enemmän iloa, sitä enemmän täydellisyyttä.

Olin eräs päivä lähdössä töihin. Meidän eteisessä on pieni palapeili. Katsahdin siihen pikaisesti ennen ovesta ulos syöksymistä – kuten jokaikinen kerta jonnekin lähtiessäni. On tarkistettava, ettei nassukka ole kuin petolinnun perse. Vaikka olinkin jo seuraavassa hetkessä hississä matkalla alas, jäivät ajatukseni lorvimaan peilin eteen. Sama vanha naama päivästä toiseen. Se vain iskeytyi yhtäkkiä tajuntaani. Ajatus. Sananlasku. Vanha, suomalainen sanonta. Jonka olin varmasti kuullut tuhat ja yksi kertaa elämässäni, mutta joka juuri sinä hetkenä jostain kumman syystä liikautti erityisellä tavalla mieltäni.
Työmatkalla tallustellessani nauratti. Sepä se. Sanonnassa konkretisoitui täydellisesti tuon hetken tuntemukseni: peilistä jokaikinen päivä tuijottava sama, vanha naama kyllästyttää. Siis ihan puhtaasti vain kyllästyttää. Eipä olisi nuorena tyttönä tullut mieleenkään alkaa miettimään moisia. Ehkä se onkin tämä iän karttuminen? Kuullostaa niin kerta kaikkisen hupaisalta, mutta tarkemmin alettuani miettiä moni suomalainen sananlasku näin vanhemmiten tuntuu hyvin merkitykselliseltä, hienolta oivallukselta ja aivan täydeltä todelta. 
Kyllähän ne vaikeudet kasvattavat ihan oikeasti. En olisi tällainen, jollen olisi käynyt läpi omaa sairauttani. Pohdimme tätä itse asiassa äitini kanssa viikonloppuna. Henkisesti olen kasvanut hurjasti, ajatteluuni on tullut syvyyttä, hyvä analysointikykyni on vain kehittynyt. Ihan jo senkin yleisen seikan vuoksi, että koko elämä on oppikoulu. Sairasvuodet olivat todellisia tarkkisluokka-aikoja: hyvin rankkoja ja kurinalaista kituuttamista. Elämästä ja itsestäni oppiminen kuitenkin jatkuu – läpi elämän, uskon. Työpaikkaa lähestyessäni tulin yhä varmemmaksi iän olevan juurikin se, joka on muuttanut tyhjät ja merkityksettömät sananlaskut yhtäkkiä elämänviisauksiksi. Vanhemmiten sitähän tulee armollisemmaksi itseään kohtaan. So true. Jälleen tarkemmin ajateltuna. Havahduin nimittäin yksi päivä ihan oikeasti siihen, että armahdin itseäni. Tai ajattelin armollisemmin. Se leveähkö takapuoli nyt vain keikkuu mukana – tein mitä tahansa. Se sairastutti aikoinaan, olen kärsinyt siitä tarpeeksi ja moittinut itseäni siitä riittämiin. Eivät ikuinen sättiminen ja inho muuta perääni tai vartalonmalliani suuntaan tai toiseen. Sitä paitsi, mitä väliä? Sentään minulla on jokin, minkä päällä istua. Kerranhan me täällä vain eletään.

Kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu.

Nauru pidentää ikää – ellet kuole nauruun.

Vesi vanhin voitehista.
Älä luule luuta lihaksi, pässin päätä paistikkaaksi

                                

Istuin jo töissä omassa saarekkeessani kassalla numero 9, kun ihmisiä alkoi virtaamaan. Automaattisesti nojauduin tuolissani eteenpäin kuin lähtövalmiina kilpajuoksuun. Tehokkaasti, nopeammin, vikkelämmin. Päässäni takoi. Älä anna ihmisten odottaa. Kunnes se tapahtui taas. Tsädäm. Mikä kiire valmiissa maailmassa. Aivan yhtäkkiä sanonta hyppäsi jälleen ajatteluuni. Nojauduin taaksepäin ja olin jo ääneen huokaisemassa niinpä niin. Olisi tehnyt mieli jakaa ajatukseni myös sen jonossa punaisena puhkuvan raksamiehen kanssa. Myöhemmin olin aivan vähällä vastata erään rouvan tiedusteluihin seuraavasta Citymarketin kampanjasta lauseella aika näyttää. Sillä kyllähän se aika ennen pitkään näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, keiräilyleimoja vai voipakettien kansien rohmuamista. En minä voi tietää ketjun johdo suunnitelmia. En ole selvännäkijä. Todellisuudessa ohjasin rouvan infotiskille. Kahdesta pahasta valitse pienempi. Eivät infon tyttötkään välttämättä olleet selvännäkijöitä, mutta heitä oli siellä kaksin kappalein. Löivät varmasti viisaat päänsä yhteen.
Olen todella käsittänyt olevani itse oman elämäni vaikuttaja. Tiedättehän, jokainen on oman onnensa seppä. Onni ei tule ostamalla, vaan onni on kiinni minusta itsestäni. Oikeastaan kaikki tämä oivaltaminen, mitä tälläkin hetkellä kirjoitan, on eräänlaista oman onneni rakentamista. Minusta itsensä tunteminen ja elämän ymmärtäminen ovat aivainasemassa onnelliseksi tulemisessa. Kun olen sinut itseni kanssa ja tunnen itseni, pystyn jakamaan hyvää oloani ympärilleni, sillä en tarvitse sitä kaikkea enää itselleni. Minun tulee ensin olla itse riittävän kylläinen, jotta pystyn ruokkimaan muita. Jollen ole itse ensin onnellinen, en pysty tekemään läheisiänikään onnellisiksi. Luulisin. Ei suuret sanat kuitenkaan suuta halkaise. Eikä mikään tule ilmaiseksi. Aina voi vain puhua ja puhua, sitten vähän odottaa ja odottaa lisää. Jos haluaa veinailla koko elämänsä. Teot painavat enemmän kuin sanat, omaa toimintaa tarvitaan saavuttaakseen jotakin. Tosin välillä on myös hyvä muistaa hiljaa hyvä tulee. Varsinkin tällaisen hätähousun on vähän väliä toitotettava itselleen, ettei roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä.
Hämärä oli laskeutumassa. Lampsin kotia kohti jo nyhjääntyneissä talvitöppösissäni. Pitkä työpäivä oli takana. Kaivoin tottuneesti puhelimen takin taskustani. En minä kaavoihin ole kangistunut. Soitto äidille  kotimatkalla on vain ihana rutiini. Kerroin äidille hassusta päivästäni ja sitäkin hassummista ajatuksistani. Aikeestani kirjoittaa aivoitukseni tänne blogin riveille. Äidin kanssa puhuessani sen tajusin. Ilman siipiä ei lintukaan voi lentää
”Sielun ja ruumiin yhteiset nautinnot ovat täysin mielenliikutuksista riippuvaisia. Ne ihmiset, joihin mielenliikutukset vaikuttavat syvimmin, voivat siis nauttia muita enemmän tämän elämän suloisimmista nautinnoista. He voivat myös kokea suurinta katkeruutta, elleivät osaa käyttää oikein mielenliikutuksiaan ja jos onni ei suosi heitä. Mutta viisaudesta on hyötyä ennen kaikkea siksi, että se opettaa meitä hallitsemaan mielenliikutuksiamme ja ohjaamaan niitä niin taitavasti, että niistä johtuva paha on kaikin puolin siedettävä ja tuottaa vieläpä iloa.” (René Descartes)
”Mitä parempi ihminen, sitä enemmän hyvää hän löytää muissa ihmisissä.” (Blaise Pascal) 

4 thoughts on “Mitä enemmän iloa, sitä enemmän täydellisyyttä.

  1. Siis niin ihanaa! Täynnä oivalluksia, miten ootkaan yhteen tekstiin saanut noin paljon ajatuksia! Sulla on ollut oikee oivallusten päivä, ilmeisesti omien ajatusten ajattelu on aika tuottoisaa 🙂

    Tykkää

  2. Hihi, oli kyllä kieltämättä taas aika pohdinnantäyteinen päivä. 😀 Välillä tuntuu, että olen ihan poikki pelkästä ajattelusta!
    Ihanaa! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s