Uncategorized

Onni on ihan pikkuruisessa.

”Ja kaksi euroa takaisin, ole hyvä!” Näen ne edessäni. Hipaisen niitä nopeasti. Muistan niiden joustavuuden mielessäni. Vieläpä sen tietyn tuoksun. Niiden keveyden talven rukkasten jälkeen. Mahanpohjassani muljahtaa. Mukavasti. Huulilleni kiipeää hymy. Päähäni syöksyy onni. Odotus. Lapsuuden muistot keväänkohmeisista aamuista, jolloin sormia kipristeli hassusti, vaikka taivas oli sininen ja lämpömittari nousi samaa tahtia auringon kanssa. Kaikki hyvä vain yhdestä sormikasparista. Minä en nahkahansikkaita enää käytä, ostan sormikkaat ja elän lapsuuden muistoja uudelleen!

Seisahdun hetkeksi. Ikkunan eteen ylätasanteelle. Ihan vain hetkeksi pysähdyn. Tiedän, että minun olisi jo oltava matkalla alas. Tähän tarvitaan vain muutama sekunti, puolustelen. Siristän silmiä auringonpaisteessa. Työnnän käteni työhuosujen taskuihin. Annan katseeni vaeltaa lukuisista kiireisistä ja epäilemättä nälkäisistä, kuitenkin perjantaionnellisista, ihmisistä vastapäiseen huoltoasemaan. Ainoastaan muutaman sekunnin mittainen seisahdus merkitsee minulle jälleen täysinäistä tankkia, onnea. Mistä se onneni tankataan? Ajatuksesta, että olen osa tätä ihmispaljoutta. Minä olen kuin muut. 

Piip. Uutuus Kismet-jäätelö. Piip. Pönikkä Ainon suklaa-mokkaa. Piip. Kokonainen pakkaus lempitoffeetuuttejani. Piip. Jättimäinen Jättis makua Kaktus, kesän uutta sekin. Piip. Hypersuklainen Magnum, johon en moneen vuoteen uskaltanut edes koskea, mutta jonka aion tänäkeväänä syödä. Piip. Lapsuuden Ville Vallattomia. Piip. Tavan mansikkatuutti ja muistojen sitkeäksi muuttunut vohveli. Piip. Paketti rommisuklaata, rommirusina on niin last season. Piip, piip, piip. Huomio ja note to self: kevätauringossa nautittu ensimmäinen jäätelö työnalle. Minäkin haluan nauttia, enkä vain myydä ja katsella vierestä!

”Olen seurannut sinua alkusyksystä asti. Ja täytyy sanoa. Kehitys on aivan uskomatonta. Lihaksesi ovat hurjat. Painot ovat hurjat. Ja ikää sinulla on vain? Näen, että itseluottamusta on kertynyt. Olenko oikeassa?” Kaksikymmentä, ehkä hiukan tervettä sellaista. En saa riittävästi sanoja suustani, toivon kuitenkin leveän hymyni kertovan sitäkin enemmän. Haluaisin sanoa sinulle: kiitos, teit päivästäni mahtavan, olen huono ottamaan kehuja vastaan, sen vuoksi en osaa sanoa sinulle kuin kiva kuulla, en tunne sinua tai muista, mutta vaikutat sydämelliseltä herralta, tuntuu hassulta, että joku on kiinnittänyt minuun jotakin huomiota, vieläpä positiivisessa mielessä, olen jo siitäkin hyvin otettu, aivan kuin sanoistasikin, kiitos. 
”Heh. Samanlainen viherpeukalo kuin äitisi.” Niin olenkin. Ja toivon, että minusta tulee yhtä epäitsekäs kuin sinusta, äiti.

”HeimoiSanttu, mä olen just kävelemässä töihin ja arvaa mitä, täällä on niin ihana ilma ja aurinko paistaa, paistaako siellä, autot kun ajaa ohitsee, niin hiekka vaan pöllyää ja mä tarkenen kävellä ilman hanskoja ja ei mulla pipoakaan ole päässä ja arvaa mulla on melkein hiki tällä toppatakilla, onko sulla, mä olen ihan just perillä töissä, heippaheippa, ei mulla muuta, halusin vaan sanoa.” Ja ai niin, rakastan sinua. 


Hihihi. Hei Elina, olet ihan pöhkö. Miten jonkun mielestä voi olla hassua, että pieni hiiva matkaa kassahihnalla ananaksen lehdissä pakattavaksi. Vain sen vuoksi, ettei murskaantuisi. Vieläpä kun itse sen siihen asettelit. Pidä nyt vain se pokka. Asiakashan luulee kassaneitiä ihan kaheliksi, jos menet aukaisemaan suusi. Naurakin vain sisäisesti. ”Kolmekymmentäkolme tasan, kiitos. Ja leimaanko teitä?” Hehe, hups. ”Tarkoitan leimailenko?” Voivoi. ”Siis tätä keräilykuponkia ihan vain?” Hyvä minä.  
Ohmy! Uusi kommentti. Hakunamatata, life is good, it tastes good, ohyeahohyeah,  ei huolen häivää, päivä on huoleton, yeees, keep going, girrrrl, hello ja hallelujah ja mitähän vielä. 



5.4.2013 Klo 21.11
”Nukun sitten niin pitkään kuin nukuttaa, ei saa jooko herättää.”
6.4. 2013 Klo 8.11
Jokojokojokojoko. Äh. Jokohan jo? Joko univelta ovat kaikonneet? Varmasti – ei. Jos herättäisi viemällä aamupalan sänkyyn, siitä ei voi suuttua. 🙂 Kun aurinkokin paistaa hei!

 
 



8 vastausta artikkeliin “Onni on ihan pikkuruisessa.

  1. Oi, ihana lauantai-aamun rentoutumishetki, hyvä aamupala ja sun blogi! Tuli nyt vasta luettua kaikki sun tän viikkoiset postakset kun viikolla on ollut niin kiirettä. Ihanaa luettavaa. 🙂

    Tykkää

  2. Tiedätkö, sen tunteen,
    kun ilo pulppuaa sisällä niin,
    ettei se meinaa sinne mahtuakaan,
    hymy on niin täysi,
    että jos suutasi raotat,
    se tulvii ulos,
    nauruna,
    kevätilona!
    Minusta tuntuu,
    että tiedät. *hymyhymymymy*

    Minun keräilykuponkini täyttyy.
    Keräilen kevätiloja.
    Haen niitä täältäkin, blogistasi.
    Hihhih,
    kaukoleimasit tietämättäsi juuri yhden.

    Olet mainio, tiedä se! 🙂

    Tykkää

  3. Syötkö/käytätkö mitään superfoodeja yms. ? Ja onko sulla jotain ruokaa/ruokia joita sun mielestä kaikkien pitäis käyttää/syödä tai olla syömättä?

    Tykkää

  4. Eikä! Aivan mahtavaa! Aivan mahtava kommentti! 🙂

    SINÄ olet kerrassaan mainio ja sait hymyn kasvoilleni, että äitikin jo vieressä ihmettelee, kenelle virnuilen. Hihii! Kiitos!

    Tykkää

  5. Mielestäni ruokavalio on kovin henkilökohtainen juttu. Toisille sopii toinen ja toisille toinen. Enkä minä ole mikään sanomaa, mitä toisten pitäisi syödä. Mielestäni tärkeintä on, että ruoka tuottaa nautintoa, MUTTA myös hyvää oloa – siis fyysisestikin. 🙂 Vaikea kuvitella, että esimerkiksi joka päivä syöty hampurilainen saa aikaan energisen olon ja mukavan tunteen vatsassa. Jos näin kuitenkin on, sen kun vaan! 😀 Jokaisen tulisi kuunnella kehoaan kuitenkaan unohtamatta mielitekoja ja tervettä suhdetta ruokaan.

    Jotakin jos tähän kuitenkin vastaisin, niin kehottaisin kaikkia syömään ennemminkin riittävästi ja tasaisesti pitkin päivää yleisterveellistä ruokaa. 🙂 Ainakin aineenvaihdunta ja kroppa kiittäisivät!

    Itse syön macakapseleita. Maca kai superfoodiksi luokitellaan. Tosin mielestäni yhtälailla esimerkiksi mustikka, marjat yleensäkin, ruisleipä, kaurahiutaleet ja lohi ovat superfoodeja. 😀 Syön myös omega3-kapseleita sekä kalkkitabuja, joihin on lisätty D-vitamiinia (silloin kun muistan). Enpä muuta oikeastaan. Gojimarjoja olen halunnut testata jo pitkään ihan huvin vuoksi. Pääasiassa luotan kuitenkin monipuoliseen ruokavalioon. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s