Uncategorized

Oman elämän fitness-mimmi, eli muutakin kuin parsakaalista.

Olen pohdiskellut lähipäivinä jonkin verran ruokajutskia. Tai oikeastaan ne ovat tahtomattakin pompanneet silmille. Toisinaan tuntuu, että kaiken maailman ruokapäivyreitä ja -ohjeita on lähes mahdoton vältellä: treenilehdestä luin kisakuntoa tavoittelevien diettiruokavaliota parsakaaligrammojen tarkkuudella, erinäisistä blogeista nyt puhumattakaan, aikakauslehdissä ohjeistetaan, kuinka keventää lounasta salaateilla (ja sillä parsakaalilla), fitness-ammattilaisen mukaan on vain omaa mielikuvitusta, jos aamutreeniä ei jaksa tehdä tyhjällä vatsalla (tarkoittaen siis todella edes ilman yhtä parsakaalinippua), näin kuulin. Niin ja varttuneemmalle kansalle suunnatussa ET-lehdessä luennoitiin myös oikeasta ruokailurytmistä (ja sen parsakaalin mahtavista vitamiineista ja hivenaineista).
 
Ironisintahan tässä oli se, että jälkimmäinen tuntui omaan korvaani kaikkein järkevimmältä. Eläkeläisille suunnatut ohjeet nimittäin.
 
Välillä tuntuu, ettei oma suodattimeni kaiken tämän informaation keskellä toimi – joskus laisinkaan. Täytyy useinkin napauttaa päätäni rankemmallakin kädellä, että muistan, etten ole millään kisakuntoon tähtäävällä kuivatusdietillä – sen enempää kuin laihdutuskuurillakaan. Kyllä, söin eilen höyrytettyä parsakaalia pestolla lounaaksi. Ihan vain koska se on mielestäni hyvää. Muttei se tarkoita, ettenkö voisi syödä huomenna makaronia tai viikonlopun riennoissa pitsaa. Kops. Kops. Siitäs sait. Sillä minun ei tarvitse anoa myönnytyksiä ylemmältä taholta saadakseni syödä parsakaalin sijasta muutaman kerran kukkista lounaaksi. En edelleenkään ole mitään muuta kuin urheiluun hurahtanut, ihan vain tavallinen kuntoilija, oman elämäni fitness-mimmi.
 
Tällaiset listaukset on sinänsä hassuja, koska muutama päivä ei kerro kokonaisuudesta mitään. Laitoinpahan silti, kun oli toivottu.

Mutta tiedättekö, vähemmästäkin menee aivan sekaisin. Aivan tervekin pää – varsinkin, jos kuuluu ihmistyyppiin hyvin helposti muiden mukaan muokkautuva. Oletteko koskaan kurkanneet esimerkiksi demi.fi-sivuston, Pakkotoiston tai fitness-blogien keskusteluja? Kaikki täynnä niin nuorempien ´kuin vanhempienkin miten ihmees mun nyt sit pitäis syödä -huuteluja. Mitä jos kuuntelisit välillä sitä omaa masukkaasi, tekisi toisinaan mieli vastata – ihan kaikille. Se kuulostaisi kuitenkin vähän kornilta. Normaalista syömisestä voi olla oikeasti aivan pihalla. Minä, jos kuka sen tiedän.

 
 
Itse en ole ollut täysin pihalla moneen vuoteen. Välillä olen käynyt jopa siellä rajan toisella puolella: syönyt ylitiedostaen (jos se mikään oikea sana edes on).  Lähiaikoina hämmennys on kuitenkin ehkä ollut parhaiten olotilaani kuvaava sana, johon pääsyynä järkeilen kehoni muutokset. Hämmennys on yltänyt ruokailuhin asti: olen hämmentynyt jättimäisestä nälästä esimerkiksi lounaalla salitreenien jälkeen. Ja voin kertoa, ettei se olisi millään kevennetyllä parsakaalisalaatilla sammunut. Etenkin, kun tunteen olen halunnut nimenomaan sammuttaa ruoalla, en tahdonvoimalla. Hämmennys on aiheuttanut samanlaisen olon kuin yksin aavalla merellä nousevan myrkyn armoilla seilatessa, näin ainakin kuvittelen. Yksin ja hukassa, jonkin suuren ja hiukan arvaamattoman äärellä. Tunne on synnyttänyt olon, että jonkinlainen perämies mukana touhussa olisi kiva, tai edes radiopuhelimen päässä majakkavartiostoon kuuluva. Niinpä sain tänään – en radiopuhelimen, mutta sähköpostin välityksellä – tukiohjeistusta tämänhetkiseen liikkuvaiseen elämääni vanhalta pelastajaltani. Ja olo on moninverroin levollisempi. 🙂
 
Uskokaa tai älkää, nyt lähden leipätaikinan tekoon – jo toisen kerran. Päivälliseksi saa kelvata purkkihernekeitto, sillä joka päivä en (vielä) kykene vääntämään itse alusta alkaen tehtyä keittokattilallista. Alku se on kuitenkin tämäkin!
 
 
 
 
 
 
 
Ps. Cittarissa on muuten parsakaali nyt tarjouksessa, euron/kpl! ;D

9 thoughts on “Oman elämän fitness-mimmi, eli muutakin kuin parsakaalista.

  1. Ei ehkä hiton vähän, mutta niukahkosti kulutukseen nähden. Tosin olen pyrkinyt, että otan aina jotakin lisää, jos jää nälkä. Eikä tällaisista muutaman päivän merkinnöistä voi oikeastaan vetää suoria johtopäätöksiä.

    Mutta kuten sanottu, syömisistäni ei kannata olla huolissaan, sillä kädessä komeilee uunituore ohjeistus. 😀

    Tykkää

  2. Edelleenkään tällaiset ruokalistaukset eivät kerro kaikkea. Jos olisin aivan liian vähän syönyt, eivät tulokset esimerkiksi salilla olisi olleet minkäänlaiset. Joten kyllä olen jotakin oikein tehnyt. Ohjetta en halua tänne blogiin jakaa, koska se on henkilökohtainen (ja minulle tehty), aivan niin kuin jokaisen oma ruokavaliokin. Lisäksi olen maksanut siitä:D

    Toivottavasti joku lukisi itse tekstin sen sijaan, että kiinnittäisi huomiota vain näihin kuviin. 🙂

    Tykkää

  3. Minä luin tekstin! Sosekeitto kuulostaa herkulliselta, kuten myös itsetehty leipä, oijjoi! Katsoin ruokakuvat ja vilkaisin myös taas tuota sivupalkissa olevaa pullistelukuvaa, eikä tuosta käsivarresta tulisi mieleenkään, että se olisi kasvatettu liian vähäisellä syömisellä. Tulokset siis puhukoon puolestaan enemmän kuin yksikään ruokapäiväkirja! 🙂

    Välillä kyllä itsekin jään suu auki katsomaan, kun jonkun blogin kommenteissa tai jossain foorumissa kysellään, että miten pitäisi syödä. Mitenköhän joku ulkopuolinen voisi siihen vastata? Tietysti aina voi vastata ”kunnolla proteiinia ja kuituja, hyviä rasvoja, hyviä hiilareita, paljon vettä” -mantran, mutta minusta tuntuu uskomattomalta, etteikö jokainen vähänkin terveellisestä ruokavaliosta kiinnostunut ihminen tiedä noita perusasioita. Ja tosiaan niitä eksakteja määriä tai raaka-aineita ei juuri kukaan muu voi kertoa kuin kysyjälle itselleen palkattu ravintoterapeutti/personal trainer/muu alan ihminen. Ja auta armias kun joku bloggaaja on itselleen tällaisen palkannut ja saanut oman ITSELLEEN SUUNNITELLUN ruokalistansa käteensä, niin johan aletaan vikisemään, että tänne sitä ruokalistaasi kiitos! Ihan niin kuin joku haluaisi jakaa maksamaansa tietoa ympäriinsä, ja ihan niin kuin yhdelle ihmiselle tehty ruokavalio sopisi jokaiselle. Lähes yhtä tyhmä kysymys kuin ”millä painoilla mun kannattaa sitä ja sitä liikettä tehdä?”, huoh.

    Mukava kuulla että olet saanut tukiohjeistusta pelastajaltasi, etköhän niillä eväillä pääse taas eteen päin! 🙂

    Tykkää

  4. Ihanaa, Liina piristit jälleen niin kommentillasi! <3 Ja sait oloni moninverroin varmemmaksi!

    Ihan totta, mitä kirjoitit. Ei mitään lisättävää. 🙂
    Pää pystyyn ja etiäpäin, eikö?

    Tykkää

  5. Tästä postauksesta tuli mieleeni aikaisemminkin sinulle ehdottamani kirjoitus työpäivästäsi; miten töissä menee jne., ja itseäni todella kiinnostaisi nuo kaupan kassalla työskentelevien ihmisten ruokailut, joita olen itsekin töissä pähkäillyt 😀 ihan vain pieni vinkki postaus aiheeksi 🙂
    Tosi kiva muuten lukea taas kirjoituksiasi! Jälleen on näistä viimeisimmistä tullut hyvälle mielelle tai ainakin on hyvät kirjoitukset olleet! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s