Auringosta sekaisin vai mistä, mutta jotain ihmeellistä joka tapauksessa pääkopassani on tapahtunut. Minä, lieden edessä hääräämisen totaalikieltäytyjä, olen viettänyt aikaa keittiössä muutenkin kuin vain kävellyt jääkaapilta pakastimelle ja edelleen mikrolle. Vieläpä vapaaehtoisesti. Ja on ollut itse asiassa kivaa.
Olen monesti kertonut olevani maailman laiskin kokki, jolle pastankin keittäminen tuntuu suurelta operaatiolta. Ensin pitää kaivaa se kattila jostain, valuttaa sinne vettä, asettaa liedelle, kaataa makaronipussin sisältö kattilaan ja hei, jaksaa vielä kytätä kellosta minuutteja kunnes kattilan sisältöä voi kuvailla sanalla al dente. Ylikypsät on nimittäin yöks. Näin tarkemmin ajateltuna laiskakin juu, mutta ennen kaikkea taidan olla ollut enemmänkin totaalisen kyllästynyt ruokaan. Sillä kikkailuun ja sen näpräämiseen. Kunhan mahan saa täyteen, olen ajatellyt. Heh.
Kuitenkin, nyt näyttää siltä, että olen löytänyt uuden ulottuvuuden elämässäni. Mahtava olo, kun istahtaa ruokapöytään alusta asti itsetekemän sapuskan ääreen – tarkoitan sellaisen, joka sisältää muutakin kuin vain itsekeitettyä makaronia. Tai entäpä se tunne, kun elämän ihkaensimmäisen itseleipoman leivän tuoksu valtaa keittiön? Ystävääni Heidiä lainatakseni: ihan parhaudellinen fiilis!
Koska olen tällainen omapäinen pässinpää, näkyy se luonnollisesti kokkailuissanikin. En useinkaan tuijottele ohjeita pilkuntarkasti, vaan rakastan keksiä omia versioita ja nakella sekaan mitä mieli tekee. Joskus onnistun ja joskus onnistun hiukan kehnommin. Bataatti-lanttu-porkkanasosekeittoni onnistui kuitenkin oikein hyvin. Santunkin mielestä. Ja äidin. Vaikka en tosin tiedä, vaikuttiko mielipiteen muodostumiseen keittolautasen vieressä pomppimiseni ja jatkuva no onko hyvää -kyselytulvani.
Ajattelin, että teitäkin voisi kiinnostaa:
Bataatti-porkkana-lanttusosekeitto àla Elina
1. Leikkaa, silppua, pilko, paloittele, lohko. Niin ja ennen sitä kuori.
2. Keitä juurekset (yli)kypsiksi. Muussaaminen on helpompaa, kun jaksat antaa porista. Huomioi, että esimerkiksi lantulla on pidempi kypsymisaika kuin bataatilla. Minä en huomioinnut ja tuloksena bataattien ollessa jo melkein mössöä lantut vasta harkitsivat pehmenemistä. 😀
3. Muussaus käy huomattavasti kätevämmin, kun on kunnon vehkeet. No, minulla ei ollut ja vaikeimman kautta taas mentiin. Hyvin ne mössööntyivät kauhalla ja haarukallakin.
Ai niin, muista ottaa keitinvesi talteen (johon voi halutessaan lisätä ripauksen suolaa).
4. Nesteenä käytin keitinvettä ja tilkkaa maitoa. Itse en pidä litkusta ja jätin suosiolla hiukan paksummaksi. Löysin jääkaapista sinne mystisesti ilmestyneen creme bonjour cuisine -purkin (googletin:D) ja ajattelin sen sopivan hyvin joukkoon.
5. Loppusilauksena maustoin keiton vielä basilikalla ja muistaakseni myös mustapippurilla.
Mitä sosekeittoihin tulee, niin koulukuntiahan on kahdenlaisia: toiset vannovat paakuttoman ja silkkisen nimeen, toiset taas vaativat ehdottomasti jonkinlaista suutuntumaa. Itse kuulun jälkimmäiseen, joten haarukkamurskaamisesta johtuneet pienet sattumat eivät minua haitanneet – päinvastoin! Keson kanssa sosekeittoni oli hirmuisen hyvää, tosin ehkä aivan pikkuisen liian mausteista.
Sosekeitothan nyt ovat niin simppeleitä tehdä, etteivät ne taitoja juurikaan vaadi. Alku se on kuitenkin tämäkin. Ja ihan kokemuksesta voin sanoa, että vielä helpommassakin voi epäonnistua: eilinen purkkihernekeittoannokseni muistutti lähinnä jotain juotavaa viherdrinkkiä. Että ei tämä kokki vahingossakaan kyllä pääse ylpistymään. 😀
Kuitenkin erityisen iloinen olen elämäni ensimmäisestä itseleivotusta leivästä.
Saa nähdä, kuinka viikonlopun juhlahulinaan leivottavat pitsat onnistuvat. Onneksi Santtu on taikinan teossa aika haka.
Saa nähdä, kuinka viikonlopun juhlahulinaan leivottavat pitsat onnistuvat. Onneksi Santtu on taikinan teossa aika haka.
Ruokaohjeet silloin tällöin; peukku pystyyn vai alas? Kiinnostaako?
Elina Heidi Rinkeli 
Mun mielestä on ihanaa nähdä kun te ”laiskat kokit” löydätte uuden puolen itsestänne ja innostutte kokkaamaan! 🙂 Itse en osaisi kuvitella päivääkään ilman ruoanlaittoa ja parasta on, kun saa kokkailla mahdollisimman isolle porukalle ja mahdollisimman montaa eri sorttia. Että varo vaan, siihen jää koukkuun! 😉
Itse leivottu leipä on jotain aivan muuta kuin kaupan tavarat; siinä on tunnetta ja rakkautta! Esimerkiksi kylmänä talvipäivänä mikään ei ole niin lohduttavaa ja lämmittävää kuin itsetehty sosekeitto ja omin kätösin leivottu leipä :')
Peukku siis ehdottomasti pystyyn!
TykkääTykkää
Eikä, en kestä taas. :') <3 Parhaudellista kerta kaikkiaan!
Istahdin äsken alas lukemaan muutamat edelliset postauksesi, kun olivat jääneet rästiin. Hyvälle maistuivat kahvikupillisen kera. 😉
TykkääTykkää
Mielelläni jäänkin tähän koukkuun, ihan hyvä ”pahe”. 😀 Monen suusta olenkin juuri kuullut tuon, että ruoanlaitto on parasta, kun on monta nälkäistä suuta ruokittava, heh.
Jep, omatekemää leipää ei voi edes verrata kaupan muovipussileipiin. Oikeastaan niille pitäisi olla olemassa ihan omat sanansa. Omassa leivässä maistuu todellakin tuoreuden lisäksi se tunne ja rakkaus. 😀
Jee!:–)
TykkääTykkää
Todellakin parhaudellista, hihii. 😀<3
Hyvä että maistui ja oli vieläpä sallittavaa herkkua. 😉
TykkääTykkää