Uncategorized

Ihan hassua tämä arki ja elämä.

Ruokapöydässä valmislaatikon äärellä minulle esitettiin kysymys. Kysyjä oli silminnähden innostunut muistellessaan mennyttä makuelämystään:
Söisitkö Elina, jos tekisin sunnuntaina meille ruoaksi kalapuikkoja ja sellaista huippuhyvää kermaviilikastiketta ja perunoita, tai hei peräti perunamuussia?
En lähes ikinä käytä seuraavaa ilmausta, koska se ei mielestäni sovi suuhuni – maistuu liian ällösöpöltä. Hehe. Mutta nyt on pakko. Awww. Vain koska täydellinen aww-tilanne.
Myönnän olen joskus vihjaillut, että minulle saa valmistaa kyllä hienon aterian. Pitkällä kaavallakin toki käy. Sen vuoksi ehdotus pakastealtaan kalapuikoista kutitti nauruhermojani. Ihan höpsö tyyppi. Mutta kun ne ovat kuulemma niiiiin hyviä. Kermaviilikastikkeesta puhumattakaan. Päikkäritädit osasivat kuulemma tehdä hirveän hyvää. Eikä tuota makuelämystä ole koettu moneen vuoteen. Pakkohan se on suostua ehdotukseen.
Yritin kyllä vihjata, että jonkinlaisia kalapuikkoja voisi kokeilla tehdä itse. Leivittää seipaloja. Tai jotain sinnepäin. Saa nähdä. Vähän jännittää. 😀
Arki on joskus ihan hassua. Ainakin silloin, kun on itse hassulla tuulella. Kaikki tuntuu silloin hassulta. Hassuja juttuja näkee oikeastaan ihan kaikkialla, joka asiassa. Ja se on ihan hassua. Hassua on myös, että usein juuri keväisin auringonpaisteella tekee mieli hassutella oikein urakalla.

 Vuoden ensimmäiset mansikat ovat aina ihan hassuja. Tuoksuvat ihanalta, näyttävät vielä herkullisemmilta, mutta maistuvat kuitenkin hiukan valjulta ja maksavat siihen nähden tuhottomasti. Hassua, että silti niitä on aina pakko saada. ❤ Hassu äiti, kun toimitti mansikkalähetyksen.

 Hassuin löytö ikinä! Minipaprikat, tai trendikkäämmin kuulemma snack-paprikat. En kestä niiden söpöyttä. Hassua oli myös vappuna puhaltanut tuuli. Tavallisesta pyörälenkistä keskustaan kehkeytyi kunnon reisirääkki. Ja se polte reisissä on enemmän kuin hassu!

 Hassu auringonpalvoja. Oli sekin aika hassua, että me Santun kanssa olimme hiukan yli yhdeksän salilla nostelemassa rautaa. Siis vapunpäivänä. Heh. Joku hassu täti oli hankkinut narsisseja ja hassun sammakon ulko-ovelle ilostuttamaan asukkaita ja vierailijoita. 🙂

Hassuja jätskihirmuja. Toffee Buffet on parasta! Vapun hassu viiksiniekka yöllä junassa ei kaipaa selityksiä sen enempää. 😀

Vähän tuntui hassulta, kun istuin työpaikan taukotilassa juhlimassa vappua välipalakarjalanpiirakkani kanssa. Onneksi pääsin hassuttelemaan kunnolla myöhemmin illalla. Hassua oli myös se, että vuoden aikana pääni on joko kasvanut tai hattu kutistunut – ei meinannut ylioppilaslakki mahtua enää. Lihaksia tullut pääkoppaankin? 😀

”Latte ja läppäri. Aika trendikäs mamu. :D” Vastauksena äidin tekstiviestiin: ”Olenpas muodikas. Häältynyttä Pepsi Maxia ja läppäri. :D:D”  Hassu äiti ja hassu Elina.

Mitäs hassua te olette keksineet? Tai löytäneet arjesta, elämästä ylipäätään? Toivotan jokaiselle hassun hauskaa alkavaa viikonloppua! Muistakaa säilyttää pilke silmäkulmassa. 🙂

5 thoughts on “Ihan hassua tämä arki ja elämä.

  1. Hehe, no niin on! Olisit nähnyt ilmeeni kaupassa! Kuormaa purkamassa ollut myyjä vähän naureskeli (ja ihmetteli, kun ryhdyin kuvailemaan minejä). :'D

    Tykkää

  2. Rakastan hassuja sanoja ja lausahduksia joita keksin päästäni päivittäin.
    Tuo häältynyt kuuluu kai just siihen kategoriaan. 😀

    Aamulla oli ihan mörmö keli ja nyt paistaa sipakasti aurinko ja söin just myhmyh -miten hyvää kanasalaattia. Suomen kielessä on liian vähän kuvaavia adjektiiveja, jos minulta kysytään!

    Hyrmistyttävän hassua hymypäivää! 🙂

    p.s. ostikko ne paprikat? ja jos niin mille ne oikeen maistu? 😀

    Tykkää

  3. Hyrmistyttävän – ihana! :'D Itsekin rakastan väännellä uusia sanoja. Ja tosiaan, aivan liian vähän kuvailevia adjektiiveja, tarkoitan sellaisia aitoja, tunnetiloja kuvaavia. Esimerkiksi hauska. Se on niin pökkelö kuin olla ja voi. Kuvaako se tosiaan sitä hupaisuutta? Noei. 😀

    Ja en. En ostanut. 😦 Olin liian pihi ja pidin liian tiukasti pennosistani kiinni. Tyydyin vain ihastelemaan. Haha. Mutta toisaalta, jos olisin ostanut ja minit olisivat osoittautuneetkin kitkeriksi tai muuksi kuin mahtavan makeiksi, olisi osa niiden viehätyksestä kaikonnut. Joten ehkä ihan hyvä vaan. Näin saan nauttia enemmän ja pidempään. 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s