Välillä mä mietin
onko vääntö ollut sen kaiken
arvoista
niiden unettomien öiden
iltapelkojen
punaisilla silmillä taisteltujen päivien
hymyllä peiteltyjen huolien
ahdistuksen aiheuttamien tekojen
Kun pää ei toimi
mutta jalat kuljettavat
ja käsi heiluu
rangaisten
itseäni
Etenkin kun mä nyt tajuan
ettei se ikinä voi olla vain kestämistä
sietämistä
silmien ummistamista
vaan myös jatkuvaa opettelua
vanhojen asioiden kohtaamista
muutoksen hyväksymistä
elämäntarkoituksen tajuamista
ennen kaikkea minän löytämistä
Voimavarat
jos kuitenkin vain kulutan ja kulutan
uskon turhaan
mutten koskaan kuitenkaan saavuta
Mutta kun
maatessani eilen sohvalla
nauramisesta kipeänä
työpäivästä väsyneenä
ystävistä onnesta soikeana
masussa muutakin kuin huolta
tajusin
Enää mä en mieti
Aivan kaikki oli tämän
arvoista
Taistele!
Elina Heidi Rinkeli 
Ihanan voimaa antava kirjoitus 🙂 Kiitos!
TykkääTykkää
rakastan sun blogia! ihana sinä (:
TykkääTykkää
<3
Luin tän monta kertaa. Niin kauniita asioita, joilla on merkitys ja niin kauniisti sanottu. En mä oo kokonaan toivoa menettänyt. Kyllä mä uskon että selviän ja loistan vielä samanlaista onnea kuin sä. 🙂 Enkä aio luovuttaa, en koskaan, koska mua motivoi sun kaltaiset ihmiset. Oot aivan ihana selviytyjä.
Kiitos tästä.
TykkääTykkää
<3
Ihana.
TykkääTykkää
Ihana Elina. ❤
TykkääTykkää
syrämiä multakin ❤
TykkääTykkää
hmhmhm, olet loistava! säteilet elämää edelleen, ja levität säteitäsi tänne asti. tacktacktack! ❤
TykkääTykkää
Ihana kuulla! :))
TykkääTykkää
Ihana SINÄ! Kiitos, hihii<3
TykkääTykkää
Tämän halusinkin kuulla. Siis sen, että vaikeudet ovat vain voitettaviksi ja toivoa on aina. 🙂
Ei kiittämistä. ❤
TykkääTykkää
<3
<3
Tuplis sulle!
TykkääTykkää
<3:))
TykkääTykkää
Apua, en varmasti ikinä ole saanut näin paljon sydämiä!
Kiitos. ❤
TykkääTykkää
Voi ei, kiitos itsellesi kauniista sanoistasi. <3:)
TykkääTykkää