Pakko mikä pakko. Minulla on pakottava tarve raahata salilla mukanani repaleista, palkkaritahraista ja muutenkin jo lähes lukukelvotonta treenivihkoani. Vaikka muistakin ohjelmani täysin ulkoa. Ja vaikken ikinä treenin aikana vilkaisekaan tuohon vihkoseen. Silti sen on aina kuljettava mukana laitteelta toiselle ja nyhjäännyttävä salin lattialla. Kai se on jonkinlainen treenikaverini. 😀
En muista, olenko koskaan täällä blogissa kirjoittanut tarkemmin treenaamisestani, siitä, mitä neljänä päivänä viikossa oikein touhuan aamuisin. Iänikuiset pukuhuoneposeerauskuvat ovat varmasti jo palaneet monen verkkokalvoille – toivottavasti eivät kuitenkaan aiheuttaen pysyvämpää vahinkoa – mutta mieleni tekee hiukan avata harrastustani tarkemmin.
Ja nimenomaan harrastusta. En ole ekspertti. Sen enempää kuin virheetönkään. Olen itseoppinut. Ja veikan opettama. Harrastelija. Kuitenkin sellainen, jolla on jotakin järkeä (ehkä myös tietämystä) tässä touhussa.
Palataan alkujuurille. Mistä tyttönen keksi koko salitouhun? Syynä ei suinkaan ollut täysin käsiin räjähtänyt fitnessbuumi, ei Janni Hussi, eikä pakko vartalomuokkaukseen tai kesäkuntoon. Itse asiassa salitreenauksen alku ei ollut suinkaan uuden urheilumudon löytämistä, vaan vain aloittamista. Isin talon kellarissa on yhäkin kymmenvuotiaan Elinan penkkiennätykset kirjattuna. Otin veikasta ja isistä mallia, halusin olla mukana heidän jutussaan. Ehkä koko salitouhu on tullut geeneissä, Tarvaisten perimässä. Nuorena miehenä isi söi raakaa jauhelihaa ja äiti katseli vierestä. Aika paljon myöhemmin veikka nosti penkistä 180kg ja isi tsemppasi vieressä. Eilen minä tein kyykkyennätykseni ja lähetin heti tiedon ilosanomasta veikalle. Tällä hetkellä toinen veljeni treenaa salilla poliisikoulua varten. Enää remmistä puuttuu äiti rahkapurkki kädessä. Tiivistettynä saliharrastukseni on silkkaa intohimoa rautaa kohtaan. En ota stressiä siitä, kuinka kauan tuo palava rakkaus roihuaa. Nautin liekeistä nyt.
Pakko mikä pakko. Salilla kestää hetki ennen kuin pääsen käyntiin. Mutta kun kerran olen moottorini startannut, ei koneistoa pysäytä mikään – edes sarjatauot. Usein sarjatauoilla steppailen pientä ympyrää tai heilun muuten vain, olen aivan liian fiiliksissäni istuakseni.
Tällä hetkellä treenaan kaksijakoisella ohjelmalla neljästi viikossa ja se tarkoittaa seuraavaa: kaksi x jalat+selkä, kaksi x muu yläkroppa. Ensimmäisen vajaa puolivuotisen menin täysin kikkailemattomalla yksijakoisella ohjelmalla: suuria perusliikkeitä, peruslihaskunnon palauttamista ja olemattomien lihasten herättelyä. Lihaskuntoni oli todella huono kaiken laihdutuksen ja nälkiinnyttämmisen jäljiltä, kuvaavampaa olisikin puhua lihaskadosta kuin -kunnosta. Vasta joulun jälkeen aloin toteuttamaan kaksijakoista ohjelmaani ja otin muun muassa palautusjuoman käyttöön. Selvää kehitystä sekä voimatasoissa että ulkomuodossa onkin havaittavissa verrattessa nykytilannetta loppuvuoteen 2012. Joulun alla en kyennyt vielä edes kannattalemaan suorilla käsillä ilman veikan avustusta 12,5 kg mötiköitä käsipainopenkissä, mutta tänään tein koko käsitreenin lopuksi vielä 6 toistoa 15 kg kässäreillä.
Olen hyvin iloinen, että veikka johdatteli minut kunnon treenaukseen heti aloittaessani salilla käymisen. Toki itseäni yhtään kehumatta on todettava minulla olleen ennen ohjeistustakin jo selvä tuntuma siitä, millaista se kunnollinen salitreenaus on. Pikkupainoilla heiluminen, pelko lihasten yhtäkkisestä liikakasvusta sekä kiinteyttämisestä ja laihduttamisesta samassa virkkeessä puhuminen ovat lähinnä naurattaneet minua. Oman veikkatrainerini avulla tutustuin kuitenkin vapailla painoilla suoritettaviin perusliikkeisiin ja oikeisiin tekniikoihin paremmin. Lisäksi sain valmiiksi suunnitellun treeniohjelman ja tietenkin tsemppiä ruoan lisäämiseen.
Pakko mikä pakko. Olen luonut omat rutiinini salilla. Tai oikeammin ne ovat vain vahingossa syntyneet. Pitkähihainen on ja pysyy päälläni kahden ensimmäisen lämmittelysarjan ajan – oli lämpötila salilla sitten millainen vain. Esimerkiksi.
Pidän huolen riittävästä proteiinista ja ylipäätään ravinnonsaannista, suhteellisen puhtaasta ja terveellisestä ruokavaliosta, mutten kuitenkaan jaksa leikkiä tiukkaa ruokanatsia. Tai tarkalleen ottaen pidän huolen, etten leiki sellaista. Kuten joskus aiemmin olen kirjoittanutkin, tavoitteenani on tällä hetkellä mahdollisimman monipuolinen, normaali ja riittävä ruokavalio. Ei suinkaan kuivaan kuntoon tähtäävä parsakaalidieetti. Sen vuoksi en edes ala avaamaan omia ajatuksiani plus- ja miinuskalorisyklittelystä.
Viime aikoina olen hakenut uusia ärsykkeitä lihaksille. Sellaisia uusia yhdistelmiä ja liikkeitä, joilla tuntuma lihakseen paranee. Olen esimerkiksi tehnyt hauiksen pääliikkeenä tavallisen hauiskäännön tangolla ja sitä tukevaksi liikkeeksi heti perään hauiskäännön käsipainoilla. Jälkimmäisen pumppailun avulla olen saanut lihaksen väsytettyä ja sen ansiosta seuraava, ohjelmani kolmas ja ihan vain sellaisenaan suoritettava hauisliike on mennyt mahtavan hyvin perille. Vähän samaan tapaan olen toteuttanut olkapääliikkeitä ja jalkatreeniäkin. Supersarjojen tyyppisiksi jotkut kutsuvat. Oikeellisuudesta en tiedä, enkä omia viritelmiäni ole virallisesti veikalla edes hyväksyttänyt, mutta tulosta ne tuntuvat tuottavan. 😀
Pakko mikä pakko. Myönnän, kyykätessä käytän pehmustetta. Vastoin Pakkotoiston ohjeistusta uskottaville bodareille. Häpeän tapaani, mutten osaa enää ilman. 😀
Kyllä mieltä tottakai lämmittää, kun joku tulee sanomaan, että minua olisi kaivatti missilavoille, sen verran riukuja ja lihaksettomia kuulemma tämän vuoden ehdokkaat olivat. Huumoria tai ei, otan sen kohteliaisuutena ja yritän olla vähättelemättä itseäni. Vaikka muuttunut ulkomuoto toisinaan ahdistaakin, on salilla käyminen tuonut elämääni tsiljoona kertaa enemmän hyvää. Eikä vain hyvää, vaan myös rohkeutta, lämpöä, jaksamista ja itsevarmuutta. Hiukan nurinkurista ehkä, mutta satunnaisesta ahdistuksesta huolimatta tunnen olevani yhä enemmän ja enemmän Elinan ruumiissa, tunnen itseni yhä enemmän ja enemmän Elinaksi. Oloni on lähes kotoisa. Kuin olisin palannut pitkältä matkalta.
Ei ole ihanampaa kuin rankan aamutreenin jälkeen lösähtää lasi Pepsi Maxi kädessä sängylle odottamaan lounasmunakkaan valmistumista. Tai ehkä eteen kiilaa kuitenkin se tunne, kun äiti nauraa pullisteluilleni ja veikka vieressä kehuu uusia ennätyksiäni. 🙂
Elina Heidi Rinkeli 
Tää oli mielenkiintonen postaus 🙂 Kuulostaa kyllä tosi monimutkaiselle toi salitreenaus, kun siitä lukee :s En itse osais tehdä siellä mitään oikein.. Mutta kai se sitten jos ois joku treeniohjelma ja jokun kokeneemman ohjauksella opettelis ne liikkeet? Kauanko oot aina kerrallaan salilla? 🙂
Ja onko sulla muuta vakkariliikuntaa viikoittain, esim se juoksu? Kysyn sit jatkokysymyksen tän pohjalta seukki kommentissa 😀
TykkääTykkää
oon onnellinen, että oot löytänyt näin voimaannuttavan harrastuksen elämääsi elina <3 uskon, että tää on ollut, on ja tulee olemaan sulle tosi tärkeä juttu :)))
kauniisti ja aidosti kirjoitat taas:)
TykkääTykkää
Lukeeko sun äiti tätä blogia? 🙂 Voisko se kirjottaa joskus susta tekstin tänne blogiin? :))
TykkääTykkää
Hihii, mäkin käytän kyykätessä pehmustetta! ❤
TykkääTykkää
Oi, tää postaus tuli hyvään paikkaan! Oon aatellu alottaa salilla käymisen mut ongelma on et mihin pääsen :(… Oon 15 ja tosi moni on k16:/ pellee et niis on ikärajat, ihan niinku nuoremmatkin (15v) ei sais treenata niinku muut.
TykkääTykkää
Hehe, ei se mitenkään monimutkaista ole, kunhan vaan hiukan tutustuu. Samaa taitaa päteä joka lajiin. 🙂 Ja ehdottomasti kannattaa pyytää apua kokeneemmalta alkuunpääsemisessä! Mulla vierähtää aikaa yhteensä salilla joku 1,5-2 h. Vähän riippuu jäänkö vahingossa haaveilemaan sarjatauoilla. 😀
Ja juu, käyn juoksemassa 1-2 kertaa viikossa. Vähän vaihtelee. Sellaisia 45-50 minuutin lenkkejä. Yksi lepopäivä viikossa on kuitenkin aina aivan ehdoton. Aerobista olen kyllä selvästi vähentänyt ihan jo senkin takia, ettei liikuntaa tule liikaa, mutta myös sen vuoksi, että se syö aina kuitenkin myös lihaskasvua. 🙂
TykkääTykkää
Jep, siltä se kyllä tuntuu tällä hetkellä. 🙂 Olen kuitenkin ajatellut, että urheilen ja teen juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä. Jos joku päivä salille meno alkaa kyrsiä, sitten se saa kyrsiä ja jäädä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kyseessä on jo lähes elämäntapa ja suhteellisen pysyvä juttu elämässäni.
Kiitos. ❤
TykkääTykkää
Joo lukee! Joka päivä ja omien sanojensa mukaan jopa useamman kerran päivässä. 😀 Joskus kun tänne on tullut jotain ei-niin-miellyttäviä kommentteja, olen kuullut niistä ensimmäiseksi tekstarilla äidiltä, haha.
Vähän tuntuu, että se olisi maailmankaikkeuden suurin ihme, jos äiti suostuisi tänne blogiin kirjoittamaan jotakin. Kun ei se ”viitsi” edes kommentoida tänne kirjoittamalla. 😀 Mutta eihän kysymällä häviä mitään! Hauska idea kieltämättä. :–)
TykkääTykkää
Hehee, helpottavaa kuulla! 😀
TykkääTykkää
Jep, onhan se vähän inhottavaa.
Varsinkin, kun tällaisetkin asiat ovat niin henkilöstä kiinni. Tosin toiselta kantilta ajateltuna kuntosalilla saa kyllä helposti hajotettua omat paikkansa ja tehtyä itselle suurtakin vahinkoa, jos ei ole järki mukana, joten jollain tapaa pystyn ymmärtämään myös ikärajoja.
Mutta hei, kotonakin saa tehtyä ihan kivasti lihaskuntoliikkeitä, kun hommaa sopivat kässärit tai vaikka kahvakuulan! Se on ihan itsestä ja asenteesta kiinni. Sitten ruokavalio kuntoon ja sitä rataa. Varmasti pääsee hyvään alkuun. 🙂 Tsemiä!
TykkääTykkää
Vitsit Elina, taas yksi asia, joka meitä yhdistää! Mäkin olen nyt monen vuoden jumpassa ravaamisen jälkeen hurahtanut rautaan. Pure love ❤ Hepat ja juoksu riittää aerobiseks. Seuraavan kerran ku nähdään, ni voidaanki sit vertailla saliohjelmia, haha! 😀
TykkääTykkää
Jos suunnittelet kesälle ohjelmaa, niin miten ois puolimaraton? Toi puolikas ei varmaan ois mikään varsinainen haaste sulle, mutta kokonaiseen pitäis kyllä jo treenailla ihan suunnitellusti.. 🙂
TykkääTykkää
Eikä, ihan mahtavaa! 😀 Olisi kyllä ihana nähdä taas! Mulla on elämä nyt vähän rauhottunut joulun ja vuodenvaihteen jälkeen, kun alotin uudessa työpaikassa jne. Ei ole niin hirvittävä kiirus ja väsy koko ajan. 🙂
TykkääTykkää
Arvaa, innostuin ihan samantien! 😀 Hitsi! Ainoastaan se tuottaa hiukan päänvaivaa, että juoksun ja salin yhdistäminen ei ole kaikkein järkevintä, tai ainakaan, jos halua oikeasti tuloksia (kummassa lajissa vain). Ne vähän nimittäin syövät toisiaan. Täytyy pähkäillä! Kiitos idiksestä! 😀
TykkääTykkää