Elina Heidi Rinkeli

Luen. Luen, luen, luen. Luen sanat yhä uudelleen. Toistan ne mielessäni. Kerta toisensa jälkeen. Olen kuin transsissa. Sanat pysäyttävät. Vangitsevat. Aforismi ei sisällä tieteellisesti todistettua, vaan senkin edestä elämässä koettua. Puhtaan faktan sijaan silkkaa viisautta.

En pysty lukea itseäni onnelliseksi. Ja huolettomaksi. Mutta voin hankkia siten uutta tarttumapintaa ajatuksilleni. Ehkä kokea joku päivä ylimmän onnen suurimman onnettomuuden, itsensä kadottamisen, jälkeen. Josko pian olisi minun aikani tietää todella, miten hyvä on elää.

Luen lisää. Tajuan, että on toisaalta sama, luenko sijoitusneuvonnasta vai onnesta, hömppäromaania vai psykologista trilleriä. Sama tunne mahanpohjassa. Vanha ystävä, rakas harrastus. Tulen astetta onnellisemmaksi pelkästään tavaamalla sanoja.

🙂