Sinne meni! Nielaisin juuri pettymyksen.
On aika mahtavaa huomata, ettei minua nitistetäkään (enää) ihan hevillä. Tiedän, että pystyn ja kykenen, kaikessa ei voi vaan aina onnistua. Itseään epäonnistumisesta piiskaaminen. Järjetöntä. Olen ylpeä, kuinka pettymyksestä huolimatta nousen maasta rähmältäni ja suuntaan katseeni kohti tulevaa – pienen pienen avustuksen ja hiukan suuremman avustajan voimin. Uusia mahdollisuuksia tulee. Kuitenkaan aikaa ei kannata tuhlata sitä seuraavaa odottamalla. Tulee, kun tulee. Siihen asti elän.
Pääsykokeet olivat ja menivät. Karvas maku jäi. Kerran jännittäjä, aina jännittäjä. Siltikään se ei poista pettymyksen tunnetta, saatika haali lisäpisteitä – edes säälisellaisia. Ensi syksynä uudemman kerran, hitusen taas kokeneempana.
Oon voimissain!
Elina Heidi Rinkeli 
Mihin hait? 🙂
TykkääTykkää
Olin eilen toimintaterapian pääsykokeissa. 🙂 Sisäänpääsy tosin on niin vaikeaa (ilman epäonnistumisiakin), etten edes odota tuloksia.
TykkääTykkää
hienoa että osaat suhtautua tilanteeseen näin!:)
ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka sieltä tulisikin iloinen yllätys!<3
TykkääTykkää
Sinulla on upea asenne, arvostan 🙂
TykkääTykkää
Vaati se suhtautumistapa työtä ja aluksi olin kyllä aikalailla siipi maassa ja masis.
Böö, en edes odota tuloksia. 😀 Syksyn suunnitelmat jo lyöty lukkoon!
TykkääTykkää
Ajatustyötä, ajatustyötä. 🙂 Ei se (harmi kyllä) ihan luonnostaan (vielä) tule.
TykkääTykkää