Onkohan mun hampaiden välissä nyt lounasparsakaalia? Ehkä olisi pitänyt laittaa sittenkin lyhyeempihelmainen hame – kompuroinnin mahdollisuus pienenisi usealla prosentilla. Todennäköisesti oli kyllä väärä valinta jättää hiukset valtoimenaan auki: keskityn asioihin aina paremmin tiukka ponnari päässä silmät viiruina. Koska enhän mä tiedä, kuinka syvällisiä asioita tullaan puhumaan. Voi olla, ettei älykkyysosamääräni edes riitä… Toivonmukaan ajatus ei täysin jäädy, koska enhän mä nyt oikeasti niin tyhmä ole. Olisinpa mä voinut käsikirjoittaa valmiiksi tämänkin jutun. Lukea vuorosanat paperilta. Spontaanisuus ei todellakaan ole mun vahvuuksia. Todennäköisesti mä tulen vain nauramaan ihan kaikelle ja ihan koko ajan. Äh. Vaikka kyllähän mä aika paljon nauran ilman jännitystäkin. Hermostuneena hiukan enemmän vaan. Täytyy kai keskittyä pitämään naama peruslukemilla mahdollisimman paljon. Senkin vuoksi, ettei mun kasvojen pyöreys korostu. Ja se parsakaalipalan mahdollisuus kulmahampaan vieressä. Siis joo. Sitten on se ääniongelma vielä. Kerran Santtu kyllä sanoi, että mulla on ihan kiva ääni. Mutta sehän nyt on perinteisesti poikakaverin tehtävä kertoa, että kaikki tyttöystävässä on aina kaunista ja kivaa. Luulen, että mulla on oikeasti aika tyhmä ääni. Jos yritän puhua vähän matalammin, auttaisikohan se? Pitäisi ihan nauhottaa omaa ääntä ja kokeilla… mutta enhän mä nyt tässä junassa, herranjestas. Hei apua. Voi ei. No nysse on menoa. Voi pojat. Ääääää….!
En ole ikinä ennen tavannut ketään nettituttua. Blogikaverit ovat pysyneet aina omassa maailmassaan. Keskusteluja olen käynyt tähän asti tietokoneruudun, en oikeiden kasvojen kanssa. Olihan se aika jännää, että yhtäkkiä se tuttu, mutta kuitenkin vieras naama hymyili edessäni ihkaoikeasti. Ja se ääni! No se sopi ystävälleni oikein mainiosti, tarkoitan siis, että vastasi mielikuviani.
 |
| Pettämätön ystävä, joka kestää kovimmatkin rutistukset vikisemättä. |
Minulla oli mukavaa. Toivottavasti toisellakin. En kai nyt ihan kamalan weirdo sentään voinut ollut. Tai onhan sekin hyvin mahdollista. 😀 Toivon, että edes tarpeeksi mielenkiintoinen, mukava ja noh, kelpo. Kelpo kamu. Tosin kotimatkalla junassa keksin vaikka miten paljon kivaa sanottavaa. Äh, kirjoitan ylös ja kerron toisella kertaa. Ei kai kukaan voi täysin rento ensimmäisillä treffeillä olla?
Voi tattis! Sellainen oli fiilis illalla sängyssä. Kaikkea sitä tulee tehtyä. Ihan uusia asioita näin vanhana. Multisosiaalinen päivä, sanon minä. Aika mahtava päivä. Sanonpahan vaan vielä, että aika mahtava elämä! Ei minulla taida enää ikinä olla aikaa murehtia mitään, kun on nähtävästi niin hirmuisesti vielä koettavaa.
Tuntuu uskomattomalta, että joku haluaa todella lukea kirjoituksiani. Siis ihan vapaaehtoisesti ja muutkin kuin vain oma äiti. Vielä uskomattomampaa on se, että joku ’tuntematon’ haluaa tavata minut. Ystävystyäkin kenties! Tässähän rupeaa tuntemaan itsensä ihan mukiinmeneväksi tytöksi. 🙂
Mahtavaa viikonloppua ihan jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! *lisää tähän tuhat sydäntä*
Elina Heidi Rinkeli 
Kenet oikein tapasit? 🙂
TykkääTykkää
Olin päivällissalaatin äärellä sellaisen Minni-tyttösen kanssa. 🙂
TykkääTykkää