Uncategorized

Lennossa kirjoitettu. Tarkemmin ajateltu.

Hiljaa. Pimeässä. Pää tyynyn päällä. Silmät auki. Liikkumattomana.
Mä haluaisin mustikkapiirakkaa.
 
Niin me syötiin. Keskellä yötä omalla parvekkeella. Mustikkapiirakkaa. Ja juotiin maitoa.
 
Takaisin nukkumaan käydessäni mietin. Mietin, jos elämä voisi olla kokonaisuudessaan samanlaista kuin mustikkapiirakan mutustelu yöllä. Rajatonta. Suorastaan vallatonta. Vailla yleisiä olettamuksia ja säännönmukaisuutta. Kuitenkin totta ja mahdollista. Jos elämän ajattelisikin koostuvan palapelin tapaan noista pienistä, ihanista hetkistä. Vaikka jotkut palaset ovat ehkä vähän tylsän tuntuisia, pelkkää sinistä taivasta tiedäthän, on niilläkin oma merkityksellinen paikkansa kokonaisuudessa. Eivät kaikki hetket voi olla täydellisen ihania mustikkapiirakkapalasia, mutta ihmisen asennoituessa oikein jokainen palanen voi kuitenkin olla mahdollisuus – valattomuudelle, vapaudentunteelle, onnelle, ihan mille vain.
 
Yöllä mietin myös. Mietin, jos pystyisin vapautumaan täysin kaikesta kahlitsevasta: ulkonäkökeskeisyydestä, vaadittuun muottiin änkemisestä, turhamaisuudesta, esimerkiksi. Jos pystyisin sen sijaan keskittämään kaikkeni itseni kehittämiseen henkisesti. Mitä se tarkoittaa? Voi, se merkitsee minulle niin laajaa aluetta, itseni sivistämisestä aina mielenhallintaan ja henkiseen tasapainoon. Unelmoin olevani joku päivä täydellisen kaunis. Sisältä. Puhdas pyyteettömyys, voiko sen oppia täydellisesti? Moni ihminen osaa olla vilpitön, minäkin, mutta monella ihmisellä nousee – toisinaan ainakin – väistämättä taka-ajatuksia, minullakin. Haluaisin oppia elämään ilman taka-ajatuksia ja seuraavien hetkien laskemointia. Haluaisin heittää hemmettiin ennakkoluulot. Aivan samaan tapaan kuin ujouden ja en-mä-nyt-viitsimisen. Tahtoisin vain niin kovasti oppia olemaan mahdollisimman kiva Elina.
 
Haluaisin olla aivan joka hetki onnellinen siitä, että olen olemassa. Että kykenen hyppimään äkshyppyjä ja lompsimaan yksin pitkin katuja. Haluaisin tuon onnen, kiitollisuudenkin, olevan niin vahva ja hallitseva, että se syrjäyttäisi masumakkaran puristelut ja peilin edessä pyörimisen.

10 thoughts on “Lennossa kirjoitettu. Tarkemmin ajateltu.

  1. voi elinainen ihanainen, olet jo niin pitkällä! maailma on parempi paikka, kun se kantaa päällään kaltaisiasi ihmisiä. ihailen vahvuuttasi. sinä olet kaunis, sekä sisältä että päältä. kiitos päivän hymystä, jälleen! 🙂

    Tykkää

  2. Oi, komppaan edellistä! Vaikutat aidosti ihanalta ja empaattiselta ihmiseltä (siitä kertoo jo paljon, että edes mietit moisia) ja uskon, että olet saanut valtavasti parantumisesi edetessä. Olen itse parantumassa burn outin takia kehittyneestä laihuushäiriöstä ja luulen, että osaan samaistua tunneskaalasi suht hyvin. Iloisena tyttönä omaa mieltä painaa huoli vanhemmista ja rakkaista, ”kouluttomuudesta”, työttömyys jne. Noina päivinä ei voi kuin yrittää etsiä niitä pieni ilonpilkahduksia arkielämästä. Tänään se oli uudelle ihmiselle jutteleminen salilla. Ei iso juttu, mutta nainen oli niin kiltti ja mukava. Minulle se oli siis iso juttu.

    Kommentin pääpointti oli kuitenkin, että sinä OLET mieletön. Kaikkine ”virheinesikin” sinua rakastetaan ja rakkaimpasi ovat onnellisia, että olet olemassa. Kaikilla meillä on vajavaisuuksia, mutta juuri sen takia meillä on ympärillä ihmisiä, jotka täydentävät meitä. Itselläni esimerkiksi on tapana äksyillä miehelleni, mikäli hän kaataa iltakaakaot sohvapöydälle. Usein kuitenkin töppään heti perässä ja levitän mustikkarahkani vaalealle sohvalle. Mies hymähtää vain ”hassu” ja hakee rätin.

    Niin. Hassu 🙂

    Tykkää

  3. Tuota tavoitellaan. :)Väitän kuitenkin, että aika harva ihminen nykyään on _täysin_ tasapainossa itsensä kanssa ja muistaa olla onnellinen joka hetkestä. Mutta tämähän ei tarkoita sitä, ettet sinä siihen pystyisi! Oon varma, että pystyt! (Itsekin olen ajatellut yrittää. :>)

    Tykkää

  4. Mitä sanoja. Kiitos. 🙂 Olen oikeasti otettu sanoista. Olet itsekin hyvin kaunis ihminen, kun pystyt kirjoittamaan näin toiselle – kaikki eivät oikeasti pysty, olen huomannut!
    Kuitenkin aina mietin tällaisia ihania viestejä lukiessa, että joku taatusti ajattelee minun vain kalastelevan tämäntapaisia kehuja itselleni näillä teksteillä. Vaikken sinnepäinkään.

    Ehkä taas mietin liikaa. Heh. 🙂

    Tykkää

  5. Voisin kirjoittaa sinulle aivan samat kuin edellisen viestinkin kirjoittajalle. Ne ovat siis suunnattu myös sinulle!<3

    Ja tosiaan, tuntuu jotenkin nurinkuriselta sanoa, vaikka totta onkin, että sairaus (ja parantuminen) on antanut minulle paljon – sen jälkeen kun vei suuren osan elämästä. Olen ihan varma, että olet hirvittävän ihana ihminen ja hyvin samantyyppinen kuin minä. 🙂

    Niin totta, mitä kirjoitit virheistä ja vajavaisuuksista. Sen kun aina vain muistaisi.

    Ihanaa keskiviikkoa!:)

    Tykkää

  6. Jeps, varmasti harvassa. Olikohan ennen toisin? Ovatko ihmiset muuttuneet, mitä luulet?
    Hihi, tämä on ehkä maailmankaikkeuden hienoin projekti ja tavoite! Hyvä me! :–)

    Tykkää

  7. Voi Elina, oot niin ihana:)! Sun tekstejä lukiessa tulee aina todella hyvälle tuulelle.

    Ootko koskaan lukenu Eckhart Tollen kirjaa Läsnäolon voima? Itselleni tästä kirjasta on ollut kovasti apua kun olen alkanut opetella nauttia elämästä.

    Tykkää

  8. Voi olla, että asiat olivat tuossa suhteessa ennen paremmin. Ainakin stressi ja kiire ovat nykyään lisääntyneet. Aina pitää olla tavoitettavissa ja aina on kiire. Halutaan paljon materiaa, rahaa ja mainetta. Aina joku on kauniimpi/laihempi/rikkaampi/menestyneempi. Moni menee tähän ansaan, eikä muista arvostaa sitä, mitä itsellä on.

    Mä muuten juuri vähän aikaa sitten luin tuon Tollen kirjan. Ihan hyviä pointteja siinä tosiaan oli! Mäkin suosittelen lukemaan, jos et ole jo lukenut!

    Tykkää

  9. Voi eikä, kiitos. <3 Itse olet ihana myös ihan selvästi. :')

    Hei, en ole lukenut! Kiitos tuhannesti vinkistä! Kirjastoon hihii—>

    Tykkää

  10. Hei kiva kun palasit pohtimaan asiaa!
    Jep, olen ihan samaa mieltä. Välillä (okei, aika useinkin) menen itse tuohon kaikkeen kiireeseen, stressiin ja kaikenlaiseen tavoitteluun mukaan, ikään kuin vahingossa (töissä ehkä pakotettunakin:D), kunnes taas kotona rauhassa pohtiessani tajuan, miten päin tämän maailman (ja minun) kuuluisikaan oikeasti olla. Vaikeaa. :S

    Ja juu, todellakin aion lukea sen, kun saan vain käsiini! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s