Uncategorized

Hei sinä, kerro ja kysy!

 
Uudet urheilupöksyt, kasvisröstejä, kokkailua, maastavetoennätys. Alkuviikon juttuja.
 
Niistä lisää kuitenkin ehkä myöhemmin.
 
Sillä tällä hetkellä mietin, millaisia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella on. Itsekin bloggaajia, satunnaisia vierailijoita vai hiljaisia lukijoita pidemmältä ajalta? Toisinaan tänne putkahtelee niin mukavia kommentteja aivan uusilta tuttavuuksilta, että olen aivan hämmentynyt. Noin ihana ihminenkö tekstejäni on lukenut minun tietämättäni? Ei vaan tunnu mahdolliselta. 🙂
 
Olisi mahtavaa, jos raapustaisit tämän tekstin lukiessasi jonkun merkin itsestäsi, ehkä jopa kertoisit itsestäsi (ja blogistasi) minulle jotakin.
 
Ja samaan hengenvetoon: minultakin saa kysellä juttuja, jos haluaa. Katsotaan, jos kysymyksiä tulee tarpeeksi, voin tehdä niistä erillisen jutuntyngän. Yleensä ”kysymyspostaukseni” eivät vaan ole olleet järin suosittuja. Ehkä lörpöttelen täällä riveillä itsestäni ja ajatuksistani jo riittämiin? Hehe.
 
Antaa näppiksen sauhuta. Olen utelias! 🙂

29 thoughts on “Hei sinä, kerro ja kysy!

  1. Hihi, minä seurailen blogiasi. Osaat kirjoittaa niin upeasti, saat ainakin minut ajattelemaan asioita aina uudestakin näkökulmasta ja juttusi vain ovat loistavia! 🙂

    Kysymyksiä olen huono keksimään, joten ne jääköön.. Mutta jatka samaan malliin!

    Tykkää

  2. Ensin… kiitos, blogistasi. Mielenkiintoisia ajatuspuroja, joista avoissani saa alkunsa uusia puronuomia, tuumailuja ja näkemyksiä.

    Ruudun täällä puolen kaksnelonen liki valmis äikänope, ikuinen urheiluintoilija, pikkuasioihin takertuja, kahden russelin henkilökohtainen palvelija, heppatyttö ja kyltymätön onnellisuuden etsijä.

    Kysymyksenä heittäisin: Mitä sanoisit, jos pääsisit tapaamaan itsesi kymmenen vuoden kuluttua, eli itä sanoisit Elinalle +10 vuotta tähän päivään?

    Tykkää

  3. Hei Elina! Kiitos blogistasi! Luen sitä, koska kirjoitat paitsi hämmästyttävän koukuttavasti, vaikutat myös Ihanalta ja elämänmyönteiseltä ihmiseltä, sekä siksi, että olen itsekin toipumassa syömishäiriöstäsi, ja Sinun selviytymisesi on antanut minulle toivoa. Minun taisteluani syömishäiriömörköä vastaan voit halutessasi seurata blogistani http://idaelina.blogspot.fi/
    Kysymyksenä haluaisinkin kysyä, miten Sinä olet toipunut syömsihäriöstä, mitkä tekijät Sinua auttoivat muutoksen tekemisessä, siis paranemistarinastasi.
    Aurinkoista loppukesää! 🙂

    Tykkää

  4. Hei Elina :)!

    Tykkään kovasti seurata blogiasi. Minusta kirjoituksesi ovat tunteita ja ajatuksia herättäviä. Eli kiitos ihanasta blogistasi! Ja oli tosi kivaa, että rohkaisit kommentoimaan :).

    Oikein hyvää syksyä sinulle!

    V

    Tykkää

  5. Heips!
    Olen seurannut blogiasi päivittäin n.vuoden ajan. Tykkään elämänmyönteisestä asenteestasi, hauskasta kirjoitustyylistäsi ja ihmisenä vaikutat tutustumisen arvoiselta(en tiiä onko toi yhteen vai erikseen:p). Aion myös itse hakea ravitsemustiedettä lukemaan ensi keväänä, joten seuraan kiinnostuneena blogiasi myös siksi.
    Kysymyksistä;
    – Perus' haluaisitko lapsia' – kysymys
    – tykkäätkö sienestää/marjastaa:D
    – työskenteletkö täyspäiväisesti
    – aiotko mennä valmennuskurssille/tilata itseopiskelumateriaalit
    – mitä aineita kirjoitit & luitko lukiossa kemiaa tai/ja bilsaa?

    Hyvää syksyä!

    Karkki;)

    Tykkää

  6. Kun mä ekaa kertaa löysin sun blogin, luin kaikki tekstit ensimmäiseen postaukseen asti. Mä todella pidän siitä miten kirjoitat ja siitä miten jokaisessa tekstissäsi piilee jokin olennainen oivalluksen kipinä. Ja jotenkin tästä on tullut mulle tosi erityinen blogi muiden seurattavien joukossa, moni postauksistasi saa aikaan sellaisen hyvän ja lämpimän olon.
    Mut oon vähän sellainen -en useinkaan kommentoi ja vastaan tekstareihinkin päivien viiveellä. Bloginikin on tosi fiilispohjainen niin sisällöltään kuin päivitystahdiltaankin. Käärin pieniin värikkäisiin paketteihin isojapieniä asioita, kaikkea mulle tärkeää ja sellaista, huomioitavaa. Yleensä vaan valokuvaan ja puhun vähän. http://uretaania.blogspot.fi/

    Tykkää

  7. Terve Elina!

    Kysymyksiä:

    Oletko mielestäsi täsyin terve?
    Vaivaako anoreksia enää sinua?
    Mikä on elämäsi paras muisto/muistot?
    Voisitko joskus ajatella itsesi luennoimassa kouluissa anoreksian vaaroista?

    Tykkää

  8. Kukkuluuruu!
    Olen tänne jo usein kommentoinutkin että tykkään blogistasi hirmuisesti 😉 Kirjoitustyylisi on ihana ja osaat pukea ajatuksia sanoiksi tosi mielenkiintoisella tavalla. Olet kiehtovan oloinen persoona 🙂

    Olet tainnut blogissani jo piipahtaakin eli turha sitä varmaan enää esitellä tarkemmin. Parikymppisen liikuntahöpö-ruokahifistelijä-ravitsemustieteenopiskelija-neitokaisen blogi. That's it!

    Ps. Pakko kysyä että mikä oli mave-enkka? 😉
    ~Hilla
    http://makingthemostofstudentlife.blogspot.fi/

    Tykkää

  9. Hei!

    Rustailin sinulle edelliseen päivitykseen kommentin anonyyminä, koska en ole koskaan aikaisemmin kommentoinut kenenkään blogia/blogitekstiä. Nyt kuitenkin (toisen kommenttini kunniaksi!) päätin esiintyä ihan omana itsenäni. Ensiksi: olet mielestäni erittäin valloittava tyttönen ja olenkin seurannut blogiasi sen alkuajoista lähtien. Tekstisi ovat herkkiä, aitoja sekä impulsiivisia ja aihepiirisi lähellä omaa sydäntäni. Osaat kirjoittaa niin puhtaasti ja lauseita lukiessa pysähtyy itsekin monesti miettimään lauseiden todellista sisältöä. Tekstisi on todella koskettaneet minua ja on ihailtavaa, että olet uskaltanut kertoa meille myös perheestäsi, ystävistäsi ja suhteestasi Santtuun. Päivityksiä lukiessa nousee usein itsellekin hymy huulille, kun tajuaa kuinka pienistä asioista ilo ja onni voi olla kiinni ja kuinka onnekkaita olemme, kun meillä on niin ihania ihmisiä ympärillä. Kuitenkin kaiken tämän ”onnellisuuden” rinnalla osaat ja uskallat häpeilemättä kertoa myös negatiivista tapahtumista ja tunteista. Juuri nämä asiat tekevät blogistasi uniiikin ja todellakin seuraamisen arvoisen 🙂

    Ja niitä kysymyksiä? VOIH, kuinka paljon niitä olisikaan! Mutta jos näin alkuun vain muutama…
    1) Olitko koskaan ns. hankala lapsi vai enemmänkin vanhempien ja opettajien päivänsäde?
    2) Oletko hyvä kielissä? Entä oletko taiteellinen? Kokkaamisessa alat ainakin olla jo aika pro 😉
    3) Taito, jonka haluaisit oppia?
    4) Tunnutte Santun kanssa ihanalta parilta. Kuinka oikein tapasitte (olet varmaan kertonut, mutta en millään muista!), kumpi teki aloitteen ja syttyikö kipinä välittömästi?
    5) Piirre Santussa, joka on ajan kuluessa muuttuunut ärsyttävästä ihanaksi tai toisinpäin?
    6) Piirre itsessäsi, josta olet erityisen ylpeä?
    7) Viime kesän mieleenpainuvin hetki?
    8) Oletko käynyt viime aikoina ratsastamassa? Kuinka kauan olet ylipäänsä heppaillut?
    9) Kuinka usein liikut viikossa ja onko punttisali tämänhetkinen ykköslajisi?
    10) Tunnut kohtuukäyttäjältä, mutta otatko alkoholia esimerkiksi juhlatilaisuuksissa?
    11) Urheiletteko Santun kanssa yhdessä?
    12) Olet varmasti saanut paljon kehuja huimasta, niin henkisestä kuin fyysisestäkin, kehityksestä ja toivon todella, että koet vointisi jo hyväksi. Nostaako anoreksian mörkö kuitenkin vielä joskus päätään? On kuitenkin kovin vähän aikaa, kun olit huomattavasti heikommassa kunnossa…
    13) Osaako Santtu iloita fyysisestä kehityksestäsi?
    14) Asia/ele, joka saa sinut poikkeuksetta hymyilemään?

    … niin niin. Vain muutama näin alkuun. Anteeksi.

    Voi hyvin ja nauti rauhassa maksalaatikkosi kylmänä – niin minäkin teen! 😉

    Terkuin,
    hassu

    Tykkää

  10. Argh, sori tämä säätö, kun onnistuin poistamaan kommenttini! 😀

    Mä olen jo muutamaan otteeseen kommentoinut, mut nyt kun erikseen pyysit, niin kommentoidaan tähänkin. 🙂 Eli ruudun tällä puolen on blogisi suht tuore lukija. En tiedä, miksi en ole aikaisemmin törmännyt blogiisi. Pöh! Kuitenkin olen tässä lueskellut aikaisempiakin tekstejä, ja hurjasti sulla on samankaltaisia ajatuksia kuin itsellänikin! Lisäksi, kuten monet ovat jo sanoneet, kirjoitat tosi hyvin. Näiden juttujen takia seuraan blogiasi jatkossakin. 🙂

    Itse olen 27- vuotias liikunnanharrastaja, sairaanhoitaja ja kolmen koiran emäntä. Jonkinlainen kuntoutus ja elämäntaparemppa tässä menossa, siitä lisää blogissa, joka päivittyy harvakseltaan. 🙂

    Yksi kysymys. Toi rinkeli. Mistä se tulee? 🙂

    Jatka samaan malliin! 🙂

    Tykkää

  11. Ensiksikin haluan sanoa sinulle, että on niin mahtavaa kuulla, että tekstit laittavat ajatuksia liikkeelle sinussa.

    Ja toiseksi, ihanaa! Heppatyttö, pikkuasioihin takertuja, urheiluintoilija ja kyltymätön onnellisuuden etsijä! Minä myös! Olen ikuinen heppatyttö, vaikka tällä hetkellä ei olekaan mahdollisuutta heppailuun – mikä on surku.

    Ja liki valmis äikänope – kuinka siistiä! Se on ollut minullakin jossain vaiheessa haaveammatti. 🙂

    Tykkään lukea lukijoideni blogeja ja sinun kirjoituksesi ovat ihania.

    Kysymyksien vastauksia saatte hieman odottaa. 😉

    Tykkää

  12. Heippa Ida!
    Olen hirvittävän onnellinen, jos olet saanut blogistani jotakin apua kamppailuusi. Minä kun tiedän tarkalleen, mitä se on ja kuinka hankalaa se on. Toivo onkin se kaiken lähtökohta, ilman toivoa (ja halua) ei ole tervettä tulevaisuutta. Sinulla sitä on kuitenkin rutkasti ihan varmasti!:)

    Itse asiassa olen lueskellut blogiasi ja on ollut ihana seurata, kuinka olet päässyt eteenpäin! Se laivareissu oli ihan mahtava. 🙂

    Ja kysymyksistä koostan jonkinlaisen tekstintyngän. 😉 Kiitos!

    Oikein aurinkoista syksyn alkua myös sinulle Ida(Elina)!:)

    Tykkää

  13. Heissan Karkki! Ihan huikeeta kuulla moista! Olen otettu, kiitos. 🙂 Ja hei, sinäkin! Mehän voidaan sitten antaa toisillemme vertaistukea luku-urakan keskellä. Aiotko sinä mennä valmennuskursseille? Itse mietin vielä ja pohdiskelen vaihtoehtoja.

    Muut kysymykset jätän tuonnemmaksi. 🙂

    Ihanaa syksyä myös Karkille!

    Tykkää

  14. Hitsi, et tiedä, kuinka lämmin tunne minulle tuli, kun luin sanasi. Olen hyvin otettu ja iloinen, kun olet viihtynyt tekstieni parissa. Iloinen myös siitä, että kirjoitit minulle tämän kaiken. On ilo tutustua lukijoihin – kirjoittaminenkin on silloin jollain tavoin vähän erilaista. 🙂

    Itsekin olen aika huono vastaamaan tekstiviesteihin, muihin viesteihin ja toisinaan laittelemaan täällä blogimaailmassa kommentteja. Joten no panic. Ymmärrän, heh. 🙂

    Ja hei, käyn kurkkaamassa ehdottomasti fiilistelyblogiasi!

    Tykkää

  15. Heippa!
    Ajattelin, että teen jonkin tekstintyngän ehkä näistä kysymyksistä. 🙂 Mutta viimeiseen kysymykseen haluan nyt jo sanoa jotain: kyllä! Jos mahdollisuus moiseen tarjoutuisi (ja itse rohkaistuisin esiintyjänä, heh).

    Tykkää

  16. Hihi, ihana Hilla. Minäkin tykkään hirmuisesti sinun blogistasi. Ajattelin kokkailla huomenna (kun Santtu on reissussa koko vkl) sitä kukkispitsaa vai mitä olikaan. 😀

    Ja hei, en ole edes jotenkin aiemmin tajunnut, että olet ravitsemustieteenopiskeelija! Vau! 🙂

    Ps. Hihi. Se oli 70kg. Neljä toistoa. Joten ykkösmaksimi on luultavasti kyllä enemmän. :–)

    Tykkää

  17. Vertaistuki olis kyl aikas hyvä ja tarpeessa! tosin itse alan lukemaan vasta vähän lähempänä, koska viime vuonna tuli aloitettua luku-urakka liian aikaisin(hain siis lääkikseen) ja into lopahti kokonaan siinä vuoden vaihtuessa:D toivottavasti sulla pysyy into vie kevääseen asti!
    En voi osallistua kurssille töiden vuoksi, mutta ajattelin hankkia itseopiskelumateriaalit:)
    Ja käykö jos otan vaikka suhun yhteyttä niin voidaan jutella lisää kuhan saan noi tietokonejutut kuntoon(siihen voi kyl mennä aikaa, mut parempi myöhään kun ei millonkaan vai miten se sanonta meni=)), kun kännykällä on aikas nihkee kirjottaa sähköpostia jne.?
    Karkki;)

    Tykkää

  18. Heippa sinä hassu! 🙂
    Ihan sanaton. Nyt ei tule sanan sanaa. Muuta kuin kiitos. Kiitän siitä, että kirjoitit minulle. Niin ihanaa. Olen onnellinen, että SINÄ seuraat blogiani.

    Ja mielelläni luen kommenttejasi uudemmankin kerran, jos kirjoituspäälle satut, heh. 🙂

    Kysymykset, niihin vastaan myöhemmin jonkinlaisella tekstillä. 😉

    Hmm. Sielunkumppani. Kylmä maksalaatikko on rakkautta. ❤

    Tykkää

  19. Hehe, ei haittaa. Itsekin olen välillä aikamoinen söhlä. 😀

    Tuntuu, että toistan koko ajan itseäni, mutten voi vastata näin mukaviin sanoihin muuta kuin että kiitos ja aivan mahtavaa, olen otettu. 🙂 Olen iloinen, että se nautinto, jota kirjoittaessa koen, välittyy jollain tapaa lukijalle.

    Olenkin jo ehtinyt blogisi puolelle muutamia kertoja ja ihan varmasti tutustun siihen vielä paremmin, kun aika sallii. 🙂

    Ja kysymyksen säästän myöhemmäksi. 😉

    Ihanaa viikonloppua!

    Tykkää

  20. Hahah, siis salassa kokeilet jotain mistä et ole varma toimiiko 😉 Kukkakaalipitsa=kukkitsa on kyllä hyvää! Pitäiskin kokeilla siihen yhtä uutta reseptiä, mikä on ollut mielessä pidempään 🙂

    Juu tosiaan nyt (tänään!) starttaa toinen vuosi yliopistolla ravitsemustieteen parissa 🙂

    Ps. Jee! Hienoa! Ykkösmaksimi olis kyl ainakin 80kg 😉

    Tykkää

  21. Minäkin seurailen blogiasi, anonyymi-myymisti. Yleensä olen aika laiska blogikommentoija, mutta tekstisi ovat kerta kaikkiaan niin valloittavan oivaltavia, että useimmiten en vain kykene olemaan hiljaa. Samaistun usein ajatusmaailmoihisi – siihenkin, että pohdit usein, mitä reaktioita tekstisi lukijoissa herättävät. Siis että ”kirjoitanpas päivästä, joka ei ollut niin aurinkoinen. hups, levitänköhän nyt negatiivista mieltä” tai ”avaudunpas halustani tulla paremmaksi ihmiseksi. hmh, ei kai vaan tästä kukaan kuvittele, että halajan positiivisia kehukommentteja.” Tai siis, en minä tiedä olenko jäljillä lainkaan. 😀 Mutta ylipäätään tekstisi koskettavat ja antavat ajattelemisen aihetta – liekö osuutta asiaan sillä, että kuulumme samaan ikäluokkaan tai sillä, että aivokemioissamme kenties on jotain yhteistä. Mene ja tiedä, on jokatapauksessa hassua, että blogisi kerää lukijoikseen kaltaisiani samaistujia. 🙂 Katsos, ”ihan kuin minun suustani”, ”ohhoh, enpä tiennyt, että joku muukin voisi ajatella näin”, ”mitäh? noinhan se juuri on. ja joku muukin ajattelee samoin!” Et cetera.

    Bloggailu, nimenomaan aito sellainen, on vaativa taiteenlaji. Olen aika valikoiva sen suhteen – epäaitoa sisällöttömyyttä kun en vain jaksa lukea kovin pitkään. Tämä on sitä blogien parhaimmistoa, nimenomaan aitoa ja hyvää sellaisenaan. Älä nyt suotta mieti, mistä se aitous tulee, luulisin, että yksinkertaisesti siitä, että olet sinä sellaisena kuin olet ja kirjoittelet omana itsenäsi – aidosti, teeskentelemättä. Tunnustaudun myös pienoiseksi pilkkufriikiksi. En jaksa lukea huonolla äidinkielellä kirjoitettua yhdys-väli-sanatonta tekstiä. Hallitset senkin, kirjoittamisen jalon taidon. Lyön vaikka vetoa, että kirjoitit äidinkielestä vähintään E:n? Se olkoon kysymykseni, vaikkapa. 🙂

    Aitous, eteenpäin positiivisesti pyrkivä elämänasenne, pienten ilojen huomaaminen, oivallukset – niistä minä blogissasi pidän.

    Hups. Mitäköhän tässä kysyttiin? Ei varmaankaan, miksi pidän blogistasi. Lipsahti sivuraiteille, mutta se ei liene uutta, joten olkoon. Näppis on nyt sauhunnut. 😉 Kiitos ja kuittaus, pysyn linjoilla edelleen. 🙂

    Terveisin,
    anonyymi-myymi, parikymppinen musiikinopiskelija, joka pyrkii kaikin voimin ulos perisuomalaisesta mökötysmurjotusmelankioliajurotustoisetihmisetovatvaarallisiajakamalia-asenteesta. Hymyillen. Mököttäen. Ja taas hymyillen.

    Tykkää

  22. Vau. Näin ihanasti minulle ei varmaan koskaan ole kirjoitettu. Kiitos. Oikeasti.

    Ja kyllä. Olet ihan jäljillä. 😀 Ja on jollain tapaa helpottavaa kuulla, että joku samaistuu juuri noihin(kin) tunteisiin, heh. Tiedätkö, esimerkiksi tällaisen yli-ihanan kommentin jälkeen pohdin usein, kuinka oikein jatkan tästä eteenpäin. Pelkään tuottavani pettymyksen. Turhaa ehkä, mutta sellainen vain olen.

    Tosiaan, olen itsekin miettinyt, että on suorastaan ihmeellistä, kuinka blogini kerää niin ihania ja minunkaltaisiani lukijoita ympärilleen. Se on hienoa. Ja tarkemmin ajateltuna ei ihmekään: kyllähän ”oikeassakin” elämässä samantyyppiset ihmiset tuppaavat hakeutumaan toistensa luokse.

    Luetko ajatukseni? 😀 Ihan tällä nanosekunnilla aloin miettimään, miten sen aitouden oikein luon. Hmm. En tosiaan tiedä. Minä vain kirjoitan. Suoraan ajatuksistani. Sieltä sitten varmaan.

    Loppuun täytyy tunnustaa, että itsekin rakastan oikeassa paikassa seikkailevia pilkkuja ja muutenkin oikeinkirjoitusta. Muuten teksti on niin hirvittävän rumaa silmälle. Mutten itse tietenkään mikään erehtymätön ole, enhän ole koskaan opiskellut suomen kieltä tai kirjoittamista – muuta kuin lukion turhilla kursseilla.

    Yritän tehdä sellaisen kivan tekstin, joka vastaa teidän kysymyksiin. 😉

    Kiitos vielä tuhannesti! Olen lukenut viestisi nyt moneen kertaan ja aina vain jaksan hymyillä. Olet hirveän ihana!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s