Mun sydän sykähtää.
Kun olen hymyn arvoinen. Edes vilkaisun verran. Kun sanat ovat tarkoitettu minulle. Ai moi Elina. Kun tajuan olevani toisen ajatuksissa. Ehkä sen ohimenevän hetken. Kun kuulen olevani osa hänen muistoaan. Olen innoissani minut muistetaan. Kun haparoin sitä kaukaista. Toinen kumartuu ensin. Kun mielipiteelläni on merkitys. Ja se miltei halutaan. Kun saan olla osa porukkaa. Yhtä arvokas, leikittelen joskus sillä.
Mun sisälläni kutittaa.
Kuitenkaan en yhäkään voi käsittää, kuinka hän haluaa olla ystäväni tosissaan.
On niin ihmeellistä, että ihana ihminen haluaa tavata minut. Saatika ihanat. Ihmeellistä, kummastelen sitä, mutta kuitenkin niin mahtavaa. Tutustuin eilen Marissaan ja Petraan. Kuvitelkaa, puhuin heille ihan oikeasti! Sen mitä jännitykseltäni kykenin. :’) Kyllä, jännitti. Epäröin. Olenko tarpeeksi oikeanlainen.
Ja päällimmäinen ajatus illalla kotona? Eh. Se, sanoinko leivästä yllätyksen löydettyäni vahingossa sanan hius sijaan hiuksi? Tytöt, osaan suomea, ihan varmasti osaan.
Niin, siis sen lisäksi, että mietin, kuinka kauniita, itsevarmoja ja säkenöiviä he kumpainenkin olivat. 🙂
Hermokahvia ja lopputunnelmia. Aika mahtavaa. Kaikki. Nyt naurattaa.
Elina Heidi Rinkeli 
Sä oot ihan super kaunis!
TykkääTykkää
Ja mä mietin, kuinka ihanan symppis olet! ❤ Niin ja sievä. Heh, tiedätkö, mä en todellakaan ole huomannut tota hiuksi/hius -asiaa enkä ees olis tiennyt, jos et olisi sanonut 😀 Ei meistä kukaan ole oikean- tai vääränlainen, jos on ihan oma ittensä! 😉
TykkääTykkää
niin muuten olet! 🙂
terveisin eräs anonyymina seuraillut, joka on aina halunnut sen tänne kirjoittaa: olet säteilevän kaunis! ja olet harvinaisen empaattinen ja älykäs! toivon kahta asiaa: että et lakkaa koskaan kirjoittamasta ja että ”rakastut itseesi”! sun blogi on lämmin kuin ystävän hymy, raikas ja aito – varmaan niin kuin kirjoittajakin 🙂
TykkääTykkää
Jännä miten vaikutat noin herkkikseltä ja symppikseltä, vaikka osittain kirjoitustesi perusteella taas tosi tomeralta ja ”aikuismaiselta”, hah 😀 Rohkeutta ja itsevarmuutta vaan lisää, vai mitä? 🙂
TykkääTykkää
Kuva voi huijata… Tuli ensimmäisenä mieleen. 😀
Kiitos teille ihanille kauniista sanoista (<3), kuitenkin, vaikka olenkin tällainen pöhkö. Olen ihan varma, että olette aivan valloittavia molemmat - sillä kaikki eivät oikeasti pysty kirjoittamaan toiselle tällaisia sanoja. :)
Itsekin toivon, että kirjoittaminen säilyy elämässäni aina. Ja ensimmäinen askel tuossa toisessa kohdassa voisi olla itseni täydellinen hyväksyminen tällaisena. Sitä kohti. 🙂
Lämmintä viikonloppua teille molemmille, koleasta syyssäästä huolimatta!<3
TykkääTykkää
Hehe, voi hiuksi sentään. ;D Mutta oli niin kiva tavata, olen tosi onnellinen, että ehdotitte tapaamista!<3
TykkääTykkää
Kun arvaa mitä! Olen itse miettinyt ihan samaa koko pienen elämäni. Siis sitä, että olen jotekin jakautunut persoonallisuus. Että minussa on kaksi eri persoonallisuutta tungettu samaan syssyyn. Oikeasti! Kun kummatkin puolet ovat ihan omia aitojani, siis se ujo/herkkis ja se tomera/hölöttäjä, mutta tilanteesta riippuen ne vain vaihtelevat. Heh. 😀
Ja todellakin! Rohkeutta ja itsevarmuutta roppakaupalla! 🙂
TykkääTykkää
Hih, olitpa ihana tapaus tutustua. Juuri sitä mitä sun blogisi kertoo ja kuinka täällä puhut. Jännitys on vain suloista ja kaikki mitä puhuttiin, tuntui luontevalta. Olit heti kuin yksi meistä. Meillähän on nyt kiva kolmen porukka <3
ps. netti ollut katki pitkään, enkä ole päässyt lueskelemaan blogeja. Olipa kiva yllätys kun pääsi nyt lueskelemaan ja oltiin päästy maininnan arvoisena tänne sun sivuillesi 🙂 ❤
TykkääTykkää
Niin ja hei, sun hiuksiset on muuten tosi upeat 😉 Kaunokainen!
TykkääTykkää
Hihi, kolmen kopla. Se kuulostaa kieltämättä ihanalta. :') Seuraavaa kertaa odotellessa, ehkä kädet ei tärise silloin niin!
Ps. Tietysti!<3
TykkääTykkää
Ne hiukset kiittävät. :))
TykkääTykkää