Saatan usein tokaista – tai miettiä – mua ärsyttää. Liika että-sanan käyttö kirjoittaessa. Tuo pikkuinen orava tuolla, joka tuijottaa vaan. Asiakkaan heittäessä päin naamaa Iltasanomien liitelehden. Teeskentely. Kirjoitusvirheet. Lautasella salaatin koskettaminen lämmintäruokaa. Takut hiuksissa.
Toisilla ärsyyntyminen on merkki räjähdysvaarasta. Savu alkaa hiljalleen leijailemaan ulos korvista. Mutta minä. Minä tarkoitan mua ärsyttää -tokaisullani, että vähän joku ärsyttää. Aistejani. Tai ajatuksiani. Kutittelee ja rapsuttelee, joskus ihan jo raapii. Sellainen ei ole sanan oikeassa merkityksessä ärsyttävää, vaan ennemminkin ärsyke. Nostattaa tunteita – jollain tapaa. Oravan katse ei ärsytä, vaan saa aikaan mielessäni pohdintaa. Saatan esimerkiksi miettiä, millaista olisi elää pelkkien vaistojen varassa vailla suoranaista järkeä. Kirjoitusvirheet tekstissä kiinnittävät huomioni ja rupean pohtimaan, mikä kirjoittajalla on mennyt mönkään ala-asteella; ehkä hän on vain mieluummin panostanut ihmissuhteisiin ja sen kustannuksella missannut pilkkusäännön kun-sanan edessä.
Myönnettäköön, että ammattilaisten kirjoitusvirheet raapivat jo vähän kovempaa. Kuten taannoin: uudet blogit on täällä. Lause ei vain mene jakeluuni. Näen siinä virheen. Heh.
Mielestäni on kivaa, että maailmassa on paljon tarttumapintaa. Asioita, joihin voi kiinnittää huomiota ja muodostaa omia ajatuksia, tuntemuksia ja ideoita. Erilaisuus on mielestäni hieno juttu. Ehkä se luo vastapainoa sille, että pidän kovasti tavallisesta, rutiininomaisesta arkielämästä.
Ylimielisyys, epäoikeudenmukaisuus ja purkan mässyttäminen. Ne ovat asioita, jotka saavat minut todella ärsyyntymään. Oikeasti jo vähän kiukkuiseksi – etenkin ensimmäinen. Jokainen saa tehdä mitä haluaa ja olla sellainen kuin haluaa, mutta kanssaihmisiä on vähän ajateltava. Eikä se toteudu kyllä, jos mässyttää purkkaa suu auki ja kuola valuen ruuhkajunassa toisen korvan vieressä. Siis omasta mielestäni. 😀
En siedä ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa hiukan parempia kuin toiset. Edes hitusen. Se riittää jo. Ja sen huomaan hyvin nopeasti. Itse asiassa piirteen huomaa silläkin tapaa, että ylimielisyys rumentaa ihmistä ihan hirveästi. Enkä puhu ainoastaan sisäisestä kauneudesta, vaan ihan silminkin todettavasta.
En aio pitää palopuhetta maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja köyhien maiden lapsista. Mielestäni pienempikin epäoikeudenmukaisuus, minun tai sinun omassa maailmassa, on riittävä syy puolustaa tiukasti omia oikeuksia, kiukustuakin. Tietenkin kaikki on suhteellista. Muttei minun tarvitse tyytyä oikeuksieni tallomiseen vain sen vuoksi, ettei se ole mitään afrikkalaisten lasten elinolojen rinnalla. Yhtään vähättelemättä. Olen pienestä pitäen ollut aika ärhäkkä puolustamaan omia oikeuksiani. Ehkä jo senkin vuoksi, että äitini on juristi. Hehe.
Mitä minun ideaalimaailmastani saisi poistua? Liiallinen muokkaus on pahasta. Mutta ainakin ennakkoluulot, yleiset olettamukset sekä turhanpäiväiset säännöt ja kaavamaisuudet. Jep, myös omat säännöstöni ja kaavani.
Joku ehkä erehtyy luulemaan, että olen ainoastaan iloinen herkkis, joka toisinaan vähän itkeskelee ja sitten taas hymyilee. Kaikelle. Okei, hymyileminen on kivaa. Ja harjoittelen hymyn huulilla pitämistä ahkerasti. Koen kuitenkin myös negatiivisia tunteita. Kuten vihaa ja kiukkua. Se on mielestäni pelkästään inhimillistä. Ja tiedättekö, itse asiassa olen huolissani ihmisistä, jotka eivät kykene millään tapaa näyttämään, edes päästämään ulos, negatiivisia tuntemuksiaan. Niiden sisälle pakkautuminen ei ole hyvä asia. Mielestäni aito ihminen kykenee käsittelemään koko tunneskaalaansa, ehkä toisenkin edessä. Sillä uskon hyvin harvassa olevan niiden ihmisten, jotka eivät oikeasti vihastu. Mistään. Koskaan.
Vähän myrtsi. Vähän totinen. 🙂
Elina Heidi Rinkeli 
Nuo kirjoitusvirheet… Huoh, ikuisia pikkuärsytyksen aiheuttajia! 😀
TykkääTykkää
Juu, purkan jauhaminen on muuten hirmu ärsyynnyttävää. Sellainen inha mässyttäminen, varsinkin jos joku tekee site nenän edessä. Esimerkiksi tarjoilija. Ihan rupes nytkin ärsyttämään ajatus. 😉 hiih.
Vaikka myönnän. En näkisi sua ikinä vihastuneena mistään, kun oot vain iloinen ja suloinen elina! Täytyypä yrittää siis olla jauhamatta purkkaa ja olla muutenkni nätisti, etten saa vihaista neitiä esiin 😉
TykkääTykkää
Hehe, no juu. 😀 Itseäni ne eivät sinänsä ärsytä-ärsytä, mutta pistävät kyllä silmään.
TykkääTykkää
Hihi, jep. Vaikka en sellaisesta nyt vihaiseksi tule, vähän vaan inhaa. 😀
Ja voi kuule, kyllä Elinakin on vihainen, mutta en (toivottavasti ainakaan) anna vihan saastuttaa itseäni. Mun mielestä se on vaan tunne muiden joukossa. 🙂
TykkääTykkää