Uncategorized

Porkkanaletuskojen logiikkaa.

Logiikka. Pidän suunnattomasti siitä. Johdonmukaisesti jostakin seuraa jotakin, koska jokin kuuluu johonkin ja saa siten aikaan jotakin. Täsmälleen niin. Ei lukuisia näkökulmia, varsinkaan perättömyyteen perustuvia päätelmiä. Aivan tismalleen näin. Tai ainakin poikkeus tiedetään, selityksineen. Mieleni lepää suorassa ja pelkistetyssä. Säännönmukaisuus ja tiedossa oleva saavat minut rauhoittumaan.
 
Kaikki tälle vastakkainen aiheuttaa levottomuutta. Ikään kuin kahlitsee minua. Ärtsy. Minusta muuttuu ärtyinen, jollen tiedä miksi, miten, koska, milloin ja kuinka ihmeessä. Siis onhan tässä oltava jokin järki. Onko tosiaan? Pitääkö kaikki elämässä olla lankojen päässä kiinni ja rihmat kourassa? Kaikki ennalta suunniteltua ja vähintäänkin jotain haisua asiasta? Ja ennen kaikkea, ilmeneekö spontaanisuus ja hetkessä eläminen minussa ikinä, jos aina olen johdonmukaisuuden ja järjen perässä?
 
Vähän noin ja loraus näin. Santun aamupuuro on valmista. Nolla piste yhdeksän ja hivenen vielä, nyt meni loraus. Minun aamupuuroni on siinä. Liikaa ja pilalla.
 

 
Porkkanalätyt. En ole mitannut halkaisijaa, syön hyvillä mielin repaleisen. Kuinka ne letut mitenkään logiikkaan liittyvät?
 
Katsos kun. Se on taikinaterapiaa! Hermosörsseliä. Epäloogista survailua blenderillä. Olen syksyn aikana löytänyt sisäisen kokkini. Aivan huomaamatta samalla myös pingottuneita naruja hölläävän Elinan. Ei se ole niin justiinsa. Sinne meni nyt jotain alle yksi, ripaus tuota ja jotakin kolmatta loraus. Ja sitä ykköstä vielä puoli. Ai, mitä puoli? Älä huoli, jotain sinnepäin vain, rentoudu ja ota jalkojen alle tuoli.
 
Onnistunut lopputulos on aina palkitsevaa. Olen kuitenkin löytänyt palkitsevuuden itse tekemisestäkin. En lue ohjeesta, vaan keksin omasta päästäni. En edes mittaa määriä, vaan toimin oman arvioni mukaan. Olen ammentanut leipomisesta ja ruoanlaitosta itselleni uusia-vanhoja taitoja: luottamusta omiin arvioihini ja kykyihini sekä rennompaa otetta elämään. Tärkeinpänä kaikista ehkä kuitenkin niiden miljoonien hullunkuristenkin ideoiden toteuttamisen halun!
 
Niin, ei ole antaa mitään tarkkaa lettuohjetta. Näin summanmutikassa muistelen taikinan kuitenkin sisältäneen kolmisen kappaletta pehmeäksi höyrytettyjä pikkuporkkanoita, satunnaisia lorauksia maitoja ja vettä, jotakuinkin vajaan desin kaurahiutaleita ja kaksi kappaletta kananmunia. Tästä olen kuitenkin varma: kaiken blendasin tasaiseksi mössöksi.
 
Suosittelen kokeilemaan. Porkkanalettujen lisäksi ihan kaiken maailman hermosörsseleitä. 🙂

2 vastausta artikkeliin “Porkkanaletuskojen logiikkaa.

  1. Hehe, ole hyvä vaan!
    Tämä ei kyllä ole mitään verrattuna sun omiin resepteihin – ihan nolottaa, kun tollanen kokki testailee mun kyhäelmiä. ;D Mutta sen kuitenkin totesin, että nämä(kin, omasta mielestäni kaikki) letut ovat parempia jääkaappikylminä, jopa yön yli jääkaapissa muhittuaan!

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Elina Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s