Juuri tänään. Sellainen olo, että voisin hyvillä mielin valua sadeveden mukana kaivoon. Pimeään ja märkään ja likaiseen. Pois. Koska kaikki tuntuu aivan liian isolta. Tämä elämä sekä tuo takapuoli. Mikään ei onnistu. Luultavasti sen vuoksi, että kaikki tuntuu turhalta. Niin, siis minulle liian suurelta. Vaakataso houkuttelee eniten siitä huolimatta, että unettomia öitä on ollut jälleen riittävästi.
Tai ehkä tarvitsisin vain punaisen Rukkan sadetakin. Ihan vain sen vuoksi, että voisin tuntea tuoksun lapsuudesta. Luulen tarvitsevani ainoastaan pikkuruisen maistiaisen sitä itseään, elämää.
Lämpöaallon tulvahdukseen ei tarvita kuin puoli sekunti. Mielialan kohentumiseen ehkä kokonainen. Silmänurkkaan pakkautuva kyynel vierähtää poskelle tunteiden saavutettua tajunnan. Juuri tänään, kun tunnen itseni kertakaikkisen tyhmäksi ja turhaksi, saan osoituksen päinvastaisesta. Sillä jos joku on ajatellut juuri minua ja postittanut juuri minulle kirjan, jota voin lukemattakin tituleerata omaksi raamatukseni, en voi olla kertakaikkisen tyhmä ja turha. Postiluukusta tipahtanut yllätys tuntui taivaanlahjalta. Sisällön lisäksi sen tuoman sanoman vuoksi: joku on ajatellut juuri minua. Kuin lämmin halaus. Minulla on maailman ihanin serkku.
Juuri nyt. Sellainen olo, että olen onnellinen.
HSP. Highly sensitive person. Elaine N. Aron. Kustantanut Nemo. Muistan, kun ensimmäisen kerran kuulin käsitteen HSP. Se oli jotain maailmaani mullistavaa. Se antoi niin paljon vastauksia – jo lyhykäinen määritelmä. Nyt minulla on kädessäni kokonainen kirja, enkä koskaan ole halunnut lukea mitään yhtä kovasti. Summanmutikassa aukaistu aukeama; ”Sivumennen sanottuna omien ajatusten pohdiskelu tavanomaista enemmän ei ole itsekeskeistä”. Kiitos. Tuntui synninpäästöltä. ”– Myös erityisherkkien keho on erilainen. — Aamuihmisiä. Alttiimpia ärsykkeille, kuten kofeiinille. Herkempiä ilmassa oleville asioille.” Vain muutamia otteita mainitakseni.
Tiedän, että näitä rivejä lukee moni samankaltainen ihminen kuin minä. Ei ehkä suoranaisesti HSP, mutta herkkä ja tunteikas kuitenkin. Kirja voi auttaa myös ymmärtämään toista. Minulle se antaa aivan varmasti hurjasti vastauksia. Etsi käsiin. Lue. Jos vähääkään tuntuu siltä. Minä nimittäin suosittelen. Vaikka en ole edes vielä lukenut kirjaa.
Sateen ropina. Se on nyt rauhoittavaa. Tämä hämärä ei enää johda alakuloon. Se tuntuu yhtäkkiä pehmoiselta, sellaiselta, johon kääriytyä. Kahvi porisee pannussa ja suklaanpala sulaa suussa. Neljä tuntia työpäivän alkamiseen. Toisin sanoen juuri sopivasti aikaa uppoutua toiseen tietoisuuteen. Käperryn huovan sisään kirja kainalossa. Oma onnentunteeni vasemmanpuoleisessa.
Vaakatasokin on nyt oikeastaan aika jees.
Elina Heidi Rinkeli 
Hihi. Mun pitikin suositella tuota kirjaa sulle Facebookissa, mutta unohdin! Onneksi kirja löysi perille silti. 🙂 Mun oma kappaleeni on vielä Suomessa, mutta matkalla tänne piakkoin. Samis-Elina. ❤
TykkääTykkää
Mahtava kuulla, että kirja toi iloa päivääsi. Sinäkin olet Elina ihana ❤
TykkääTykkää
Ikävä lukea, että sinulla on ollut kyseisiä fiiliksiä lähiaikoina.. Tosin tällä puolen ruutua voi samaistua jonkin verran ainakin ensimmäisiin lauseisiin
Ihana kun sait kyseisen lahjan ja yllärin, auttaa varmasti pitkin pimeää syksyä! 🙂 Harmi, kun tuntuu ettei ole aikaa eikä energiaa tällä hetkellä keskittyä lukemaan vastaavaa kirjaa, sillä voisi olla aika mielenkiintoinen.
TykkääTykkää
Kiitos kirjavinkistä, saatanpa etsiä tuon käsiini! Lämpöä ja valoa syksyisiin päiviin Elina! ❤
TykkääTykkää
Löysi perille, toivottavasti sunkin oma pian. 🙂 Vielä kun olisi aikaa syventyä siihen. Hihi, samis-Heidi. ❤
TykkääTykkää
<3
TykkääTykkää
Onneksi ne ovat ohimeneviä, kuuluvat elämään. 🙂
Itseänikin harmittaa, että en pääse ihan heti kirjan kimppuun, liian kiireistä tämä elämä. Ei malttaisi odottaa, heh.
Ehdithän myöhemminkin, tosiaan kyllä kannattaa! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos ja sitä samaa!<3
TykkääTykkää