Säikähtää sisäisesti. Sisällä muljahtaa jokin. Rintakehä törmää paineaaltoon. Kuin pieni sähköshokki. Siltä tuntuu säikähtää sisäisesti. Usein luulen kehonikin nytkähtäväni, vaikka tosiasiassa se on kai vain vahva tuntemus sisällä. Muistan todella hyvin, jos minua on huomautettu jostain, nuhdeltu, arvosteltu tai jopa haukuttu. Toisinaan pelkkä kärkäs ohjeistaminen riittää säikäyttämään minut sisäisesti. Elämäni aikana kuulemani lauseet kulkevat mukanani ja luulen niiden vaikuttavan vahvimmin minuun alitajuisesti.
Sisäisessä säikähtämisessä ei ole kyse siitä, ettenkö pystyisi ottamaan neuvoja tai palautetta vastaan. Saatika ettenkö haluaisi niitä. Yksinkertaisesti – oikeastaan aika monimutkaisesti – vain vavahdan sitä, että olen tehnyt väärin, tai olisin voinut tehdä paremmin taikka toisin. Huomaan usein suhtautuvani yleiseen ohjeistamiseenkin siten, että ajattelen minun senhetkisessä toiminnassani löytyneen puutteita tai virheitä. Säikähtämiseen kenties liittyy tunne häpeästä ja pelko, että minuun petytään.
Ei elämä voi aina olla vain kivaa, joskus on tehtävä tyhmempiäkin juttuja. Muistan ikuisesti nuo äidin lausumat sanat, kun olin pieni. Ehkä liiankin hyvin. Vaikka tosiasiassa ne olivat luultavasti hivenen enemmän osoitettu hunsvottiveljelleni. Tosin siitä huolimatta, että olin oman muistini mukaan pienenäkin tunnollinen pikkutyttö, saatoin minäkin tylsistyä lapsen tapaan epämiellyttävämpien asioiden äärellä.
Nyt aikuisena joskus tuntuu, että olen kääntänyt tuon ajatuksen sanoman vahingossa aivan nurinkuriseksi. En usko äidin tarkoittaneen lausahduksella ikuista (ikävien asioiden) suorittamista ja oman mukavuusalueen ulkopuolella jatkuvaa hillumista, toisinaan vain jossakin kivassa käväisemistä. Koska eikö elämän kuitenkin suurelta osin pitäisi koostua miellekkäästä puuhasta ja siitä kivasta? Olen kokenut haasteelliseksi etenkin viime vuosina kokea nautintoa. Tarkoitan niinkin yksinkertaista kivaa kuin käpertyä sohvalle teekuppi kädessä ja hyvä kirja toisessa. Jos olen istunut sohvalla, olen vähintäänkin jäkittänyt siinä jännittyneenä tietokone sylissä ja pakonomaisesti selannut järjestyksessä suosikkikansion sivustoja läpi. Pikemminkin tarkastanut. En lueskellut.
Ruoka on ihan selkeästi elämän suuri nautinto.
Mietin eräs kerta, millainen olisi täydellinen päivä makujen ja mielitekojen (eli ruokien) kantilta. Jollen välittäisi lihattomuudesta, terveellisyydestä, hinnasta tai edes mahdottomuudesta, heh. Se olisi ehkä jotain tällaista: aamupalaksi iso annos mantelimaitoon tehtyä luomukaurapuuroa Kesolla ja maapähkinävoilla, hivenen löysä kananmuna ruususuolalla, glögiä (:D). Välissä kahvin kanssa muutama suklaanpalanen (Pirkan nougattäytesuklaata tai joitain joulusuklaita). Lounaaksi maksalaatikkoa, Keso-porkkanaraastetta ja isoja karjalanpiirakoita kaksi kappaletta, juomaksi maitoa. Välipalaksi/jälkiruoaksi ihan oikeaa (eli äidin tekemää ja mieluiten kylmää) pannukakkua mansikkahillon ja maidon kanssa. Iltaruoaksi äidin jauhelihakastiketta ja sarvimakaroneja (tai perunamuussia) ketsupilla, oikein rapsakoita uuniparsakaalipalasia ja pannutettuja ruusukaalinpuolikkaita, juomaksi maitoa. Ehkä myös karjalanpiirakoita taas, jos mahtuisi. Iltapalaksi leipä(eli lehmä)juustoa ja ainakin kaksi banaania (koska yhden jälkeen tekee aina mieli toinen), riisikakkuja juustolla niin monta kuin tekee mieli. Jossain välissä mieluiten vielä suklaata hiukan. 🙂 Täydellinen herkkupäivä, jos olisi mahdollista ja mahtuisi. Heh. Millainen olisi sinun ruokalistasi?
Mauri Kunnas -puurokulho täynnä mantelimaitokaurapuuroa ja kasa Kesoa vaniljantuoksuisen tuikun palaessa vieressäni hämärässä aamussa. Yksi lempinautinnoistani arjessa tällä hetkellä. Olen tarkoituksella rakennellut mukavia hetkiä itselleni ja opetellut rentoa nautiskelua. Viime viikolla laitoin Youtubesta joululaulut soimaan, olohuoneen jouluvalojen töpselin seinään, mietin jouluaattoa ja tuoksuttelin juuri ostamaani kanelia – myöhemmin söin iltaruoaksi riisihiutalepuuroa. Se hetki oli nautinto.
Toisinaan ajattelen, etten jaksa enää taistella nautintoa ja hyvää oloa vastaan. Olen tajunnut, ettei mielihyvän kokeminen ole synonyymi laiskuudelle. Kun lösähdän pitkän päivän jälkeen säkkäriin ja haukkaan juustorealista palasen. Se on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Sen lisäksi, että mutustelen leipää, maistelen myös hyvänolontunnetta.
Ruoka on nautinto, enkä ihan oikeasti jaksa enää taistella vastaan. Lepo ja päivä tekemättä mitään ovat nautintoa, enkä ihan oikeasti jaksa taistella enää vastaan. Toki liikunta on myös nautinto, eikä sitäkään vastaan tarvitse taistella todistelemalla muille sen paikkaansapitävyyttä. Tosiasia on kuitenkin myös se, että joinakin päivinä oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppääminen ja itseni haastaminen tuntuvat nautinnoilta. Ja se on ihan okei. Joinakin päivinä.
Tullaanko johonkin johtopäätökseen? Luulen, että olen oikeastaan aika hieno kokonaisuus, joka osaisi kyllä toimia ilman jatkuvaa kontrolliani, vastaantaisteluani ja suunnitteluani. Olen hukannut tasapainon itseni kanssa juuri sillä, että olen yrittänyt olla ensin näinpäin ja sitten noinpäin – aina kuitenkin ihan väärinpäin. Jos heittäytyisin haarat levällään selälleni, varmasti kääntyisin aivan oikeinpäin. Kunhan vain osaisin ensin – ihan vain olla, ohjailmetta itseäni.
Elina Heidi Rinkeli 
Voi Elina, miten viisaita ajatuksia taas. Voisin kirjoittaa paljonkin, mutta jätän nyt väliin. Kerron vaan, että mä todella tiedän, mitä tarkoitat. Samanmoisia ajatuksia on pyörinyt paljon omassakin päässä viime aikoina. Joskus olisi hyvä, että osaisi hellittää. Antaa elämän viedä. Luottaa siihen, että se kantaa ilman jatkuvaa kontrollointia ja suorittamista.
TykkääTykkää
Ihanan hyväntuulinen postaus! kiitos Elina, sun blogia lukiessa tulee väkisinkin hyvälle mielelle 🙂
TykkääTykkää
:))) !! Hurrjan kiva teksti! Pistää väkisinkin miettimään samoja asioita omalta kantilta. Paljon vielä tehtävää, mutta tästäkin tekstistä jää taatusti omaan takaraivoon asiaa muhimaan (toivottavasti)! Pitäisiköhän aloittaa vaikka tuon täydellisen päivän pohdinnasta?
TykkääTykkää
Ihana ruokalistaidea ♥ Jäin miettimään omaa listaani ja siitä tuli lopulta niin pitkä, etten saisi ahdettua sitä ruokamäärää napaani varmaan viikossakaan. Yksi listan jutuista on ehdoton: ite tehtyjä karjalanpiirakoita munavoilla siinä ainakin on. Ihan varmasti. Oi, nam ♥ Pakko varmaan leipoa 😀
TykkääTykkää
Uskon, että näistä voisi keskustella tosi, tosi paljon. Loputtomasti. Joten ehkä on ihan ihan hyvä, että jätit väliin, heh.
Kiitos! Nauti viikonlopusta! 🙂
TykkääTykkää
Hihi, ihana kuulla. 🙂 Tulen itse taas aina niin hyvälle mielelle kommenteista!
TykkääTykkää
Hauska kuulla, että Tuikku tykkäsi. (: Hehe, ja aloita ihmeessä. Se on aika kivaa. Täytyy vain muistaa toteuttaakin. 😉
TykkääTykkää
Oijoi, en ole koskaan leiponut itse (vaikka mulla on sukujuuria Karjalasta), itsetehdyt ovat varmaan aivan taivaallisia! 🙂 Ja munavoi. Se on ehdoton. Unohdin listastani. Siitäkin meinasi tulla liian täysinäinen. 😀
TykkääTykkää