Elämän tarkoitus?
Kun sipulia kuorii, ensimmäinen kerros irtoaa helposti. Kuoriutuu lähes itsestään. Jos kuitenkin haluaa jatkaa, on tehtävä riittävän syvä viilto. Alemmat kerrokset ovat tiukemmin osa sipulia. Vaatii työtä irroittaa sellaista, toisessa tiukassa olevaa. Kuorikerros toisensa jälkeen. Pian alaston sipuli. Kerros kerrokselta paljastuu sen sisin. Sipulin sydän. Kitkerä, makea? Se vähän riippuu. Ainakin putipuhdas.
Kun minä kuorin itseäni, ensimmäiset kerrokset on helppo irroittaa. Lähes naurettavan helppoa. Irtoavat itsestään. Lempilyikkäri, nahkalaukku, kesähamonen, kaikki turha materia. Ne voi yhdellä käden heilautuksella pyyhkäistä pois elämästä. Mutta jos haluan jatkaa kuorimistani, minun on koeteltava itseäni. Minun on kysyttävä itseltäni vaikeita kysymyksiä, minun on kyseenalaistettava omia, pinttyneitäkin ajatusmalleja. Toisinaan se sattuu. Elämän tarkoitus? Se ei ole kouluttautuminen ja rahan tienaaminen. Yksi kuori irti. Menestyminen ja ihailun saavuttaminen. Seuraavaksi sisin kuoritaan. Haasteisiin ja vaatimuksiin vastaaminen. Ei. Haluan myös sen kerroksen kuoria. Toisten miellyttäminen. Suhteellisen helposti sekin vielä irtoaa. Omien vaatimusten täyttäminen. Luulen, ettei se ole sitäkään. Toisten auttaminen. Aion kuoria senkin. Ei elämäntarkoitus ole suoranaisesti ja pelkästään toisten auttamistakaan, koska auttaa ei voi, jos on irrallaan itsestään.
Kerros kerrokselta kuorin itseäni ja mitä syvemmälle pääsen, sitä keveämmäksi tunnen itseni. Puhdas, aito, alkuperäinen. Siltä minusta alkaa yhä enemmän tuntua. Sitä se on, siis se sisin. Elämän tarkoitus? Olla onnellinen, olen aika varma.
Sipulilla on juuret. Se levittää ne ympärilleen. Se kasvattaa niiden avulla itseään. Ja joku on onnellinen sen mullasta poimiessaan. Sipuli ottaa, sen jälkeen antaa. Itsestään.
Olla onnellinen. Kun minä ensin keskityn itseeni, minusta tulee vielä onnellinen. Asiat järjestyvät, ajatukset järjestyvät. Kun minä olen onnellinen, olen tyytyväinen elämääni – riippumatta koulutuksesta, varakkuudesta tai mistään materiasta. Koska onnellisena minun on hyvä olla ihan juuri näin. Onnellinen tuppaa käyttämään hänelle suotua elämää, eikä vain tuhlaamaan sitä jatkuvaan murehtimiseen tai kiukkuisuuteen tai suorittamiseen. Onnellinen ei pidä oloaan vain itsellään, vaan usein levittää sitä tiedostamattaankin ympärilleen. Nauruna, hymyinä, mutta lisäksi tekoina, apuna. Kun minä olen onnellinen, koen kykeneväni auttamaan myös muita. Haluan auttaa. Kun minä olen onnellinen, kaikki tuntuu oikealta.
Kun minä olen ensin onnellinen, pystyn lähteä kasvattamaan kuoria takaisin ympärilleni. Harkiten. Esimerkiksi koulutus voi olla osa onnellisuutta ja mielekästä elämää, mutta ei elämän syvin ja tärkein tarkoitus.
Elämäntarkoitus ei ole jahdattava asia, onnellisuuttakaan ei voi ajaa takaa. Molemmat on oivallettava.
Kaksi onnellista hetkeä.
Minä ajattelen, että jokainen määrittelee itse oman elämänsä tarkoituksen. Ei ole oikeaa tai väärää vastausta kysymykseen, mikä on elämän tarkoitus. Mikä on sinun vastauksesi?
Elina Heidi Rinkeli 
Joka kerta kun avaan bloggerin ja näen, että olet kirjoittanut uuden tekstin, suorastaan pihisen innostuksesta! Koskaan en ole joutunut pettymään näihin kirjoituksiisi, enkä tälläkään kertaa. Hieno teksti. <3
Olen itsekin tullut siihen lopputulokseen joskus, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Mikä ikinä tekee ihmisen onnelliseksi, se on jokaisen itsestään löydettävä. Kun sen sitten löytää, on kykenevä pitkälti aivan mihin vain. Se tunne, kun ymmärtää ne asiat, jotka siihen eivät missään tapauksessa vaikuta, on huumaava. Hetkessä sitä onkin voittamaton ja kykenevä valloittamaan halutessaan vaikka koko maailman.
Okei, ainakin muutaman maan.. 😉
TykkääTykkää
Vau. Upea teksti. Tärkeitä ajatuksia.
Minun vastaukseni…hmm.. onnellisuus on hyvä vastaus, mutta onko se minun? Kenties osa siitä. Voisiko se olla hyväksyminen. Hyväksyä onnelliset hetket, täysin rinnoin ja uskoa, että ansaitsee ne. Hyväksyä myös ne hieman heikommat hetket, uskoa elämään koetellaan, mutta ne vain hetkiä. Ne ovat tarpeellisia, jotta onnenhetkien tajunnanräjäyttävän hienouden ymmärtää. Hyväksyä itsensä, sen aidon, peittelemättömän, koristelemattoman itsensä. Hyväksyä elämän, sen ainutkertaisuuden. Hyväksyä kuoleman, sen väistämättömyyden. Hyväksyä, jotta pystyy elämään alituisen kamppailun sijasta.
TykkääTykkää
Kerrassaan ihanaa sipulifilosofiaa. Olet inspiroiva ja upea, upea kirjoittaja ja ihminen. Tiedä se!
Myymelssonin on helppo vastata kysymykseen elämän tarkoituksesta. Itselleni se on juurikin sellainen perusonni, jota suuretkaan surut tai yltiöpäisetkään ilot eivät hetkauta pois minusta. On kuitenkin vaikeampaa määritellä, mitä onni on. Mutta uskon itse tietäväni, mitä se minulle on. Sitä on vaikea määritellä, sen vain tuntee sisällään.
Toisaalta tahtoisin, että minusta jäisi tähän maailmaan jälki. Joku hyvä merkki siitä, että olin kerran täällä. Se voi olla pienikin juttu, tai sitten vähän suurempi. En tiedä. Jos minulla on joskus lapsia, jatkan elämääni niissä. Jos taas ei, ehkä jokin oma intohimoni muuttaa tätä maailmaa. Edes pikkiriikkisen. En oikeastaan ajattele asiaa sen kummemmin. Tuli nyt vain mieleeni, että sitä minä myös haluan. Jonkinlaista jatkuvuutta. Mutta uskon sen tulevan sen onnen kautta. Onnellisena kun voi tehdä merkityksellisiksi kokemiaan asioita ja niiden tekeminen taas toivottavasti tuo jotain hyvää.
Alun listaan jatkeeksi ajatuksia herättävä. Sitä sinä teksteinesi olet!
TykkääTykkää
elämäni tarkoitus on rakastaa. opettelen joka päivä rakastamaan kaikkia. viattomia pieni lapsia on helppo rakastaa samoin hellyyttäviä mummoja ja pappoja.. mutta muita ihmisiä pitää opettelemalla rakastaa.
se rakkaus ei ole samaa rakkautta kuin omaa puolisoa kohtaa, vaan sitä, että esim kohtaa ihmisiä; katsoo silmiin, on ystävällinen kaikkia kohtaa, tekee asiat hyvällä tavalla, niinkuin tahtoisi itselleen tehtävän.
niin paljon on pahaa, salattavia kipeitä asioita, särkyneitä sydämiä, mutta pieni hymy kaupassa vastaan tulevalle voi olla toiselle jo ilon aihe. tätä tekstiä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta nyt kiireessä tämä riittänee.
jos maailmassa olisi enemmän rakkautta, olisi tämä parempi paikka elää.
-susanna.
TykkääTykkää
En voisi olla enempää samaa mieltä. 🙂 Niin totta joka sana.
TykkääTykkää
Mun vastaukseni on sama kuin sulla. Ja ei, en apinoinut sitä, olen keksinyt sen ihan itse. 🙂
Hieno teksti taas kerran!
TykkääTykkää
Loistavia oivalluksia!
Tästä tuli elävästi mieleen yksi terveystiedon tunti ammattikoulusta. Opettaja näytti piirtoheittimellä listan erinäisiä sanoja; terveys, rakkaus, rikkaus, onnellisuus jne.. Jokaisen piti valita listalta itselleen tärkein asia ja kertoa se vuorotellen ääneen. Minulle onnellisuus oli selvä vastaus, ja olinkin hämmästynyt kun kukaan muu ei valinnut sitä. Terveyttä tuli paljon, kuten myös rakkautta ja monia muitakin kivoja asioita.
Opettaja sitten sanoi, että hän olisi valinnut saman kuin minä ja kysyi, miksi päädyin tuohon vaihtoehtoon. Hetken häkeltyneenä ja punastuneena takelleltuani sain ajatukseni edes jollain tapaa järkevästi ulos: Vaikka olisin sairas, köyhä ja yksinäinen, niin minulla olisi silti hyvä olla jos olisin onnellinen. Ja vaikka minulla olisi terveyttä, rahaa ja rakkautta vaikka muille jakaa, niin minulla ei silti olisi juuri mitään jos olisin samalla onneton.
Se 16-vuotias Liina sai kyllä yllättävän hyvin ajatukseni sanoiksi, ja samojen ajatusten ja sanojen takana seison edelleen 🙂
TykkääTykkää
:')<3 Sanaton.
Mä taas pihisen innostuksesta aina, kun olet Heidi kommentoinut jotakin. Kommenttisi ovat tärkeitä – riippumatta sisällöstä. Hassua. :>
Todellakin, huumaava! Niin osuva sana. Se tunne kulkee täältä rintakehästä mahaan asti, sen tuntee ihan konkreettisesti.
…ja lopulta tie tuo toivottavasti vielä joskus takaisin Suomeen. ❤
TykkääTykkää
Kiitos!<3 Ajatuksia, joiden päälle kaiken voi rakentaa, mielestäni. :)
En voi sanoa, että hyvä vastaus. Se tuntuisi ihan hassulta. Täydellinen vastaus juuri sinulle. Ja hyväksyminen liittyy tiukasti myös minun onnellisuuteeni.
TykkääTykkää
Hihi, sipulifilosofiaa, rakastan sitä sanaa. Ja kiitos, ihan melkein punastun täällä pimeässä aamussa yksinäni. <3
Juuri niin. Mielestäni onni ei edes kaipaa mitään tarkkaa määrittelyä, vaan se on ennemminkin kokemuksellinen asia. Itse asiassa olen pohtinut ihan outoa juttua. Kun jokaiselle onnentunne tulee eri asioista, kuten yleisesti auttamisesta, vapaudesta, nauramisesta ja niin edelleen, mutta voiko joku ihminen oikeasti olla niin kiero, paha, että rehellisesti tuntee onnea esimerkiksi kiusatessaan toisia, haukkumalla tai vaikka tappaessaan? En edes tiedä, miksi pohdin moista.
Aivan ihanasti pohdit tuon jäljen jättämistä. Se on osa-alue, jota itse en ole oikeastaan vielä ”uskaltanut” ajatella. Olen vain aina miettinyt, että haluaisin olla ja tehdä jotakin merkittävää. Ehkä se on vähän sama asia.
Kiitos vielä!<3
TykkääTykkää
Totta kaikki ja erityisesti viimeinen lause. Minunkin omaan vastaukseeni liittyy läheisesti tietysti rakkaus – monenlainen.
Kiitos, että kerroit oman vastauksesi. 🙂 Hurjan ihana lukea tällaista.
TykkääTykkää
<3
TykkääTykkää
Hehe, en epäile yhtään. 😀 Käsi sydämellä.
Kiitos!<3
TykkääTykkää
Voi että, ihana! Luin ihan monta kertaa tarinan nuoresta Liinasta. Viisas ollut silloinkin. 😉 Selvästi ajatuksesi kulkee aika samoja reittejä kuin omani. ❤
TykkääTykkää