Uncategorized

Höpsänkeikka.

Mietin joskus, millaisen kuvan ihmiset saavat minusta blogini perusteella. Oma toivomukseni on aito. Haluaisin, että ihmiset pitäisivät sanojani suoraan sydämestä tulevina, Rinkeliä teeskentelemättömänä tyttönä. Kirjoittaessani pohdin paljon asioita, vaikeita ja kaikkea muita kuin iloisiakin. Toisinaan pohdin myös, saavatko ihmiset minusta turhan vakavamielisen kuvan. Sillä joskus. Joskus tekisi mieli vain
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDihihihihiiiihhihihhihhihihihihihihiihii.
 
Koska sellainen minä oikeasti olen. Sen syntyjä syviä pohdiskelevan otsaryppykasan lisäksi. Joinakin hetkinä en malta istua hetkeäkään paikoillani, vaan vähintäänkin keinun edes ja takaisin – pahimpina aikoina pompin ja säntäilen pitkin taloa ihitellen. Kuten jokunen päivä sitten. Se keskiviikko oli vähän levoton. Heh.
 
Minua naurattaa ainakin meidän hauva, tilannekomiikka, höpsöt tokaisut, menneiden muistelu, tietynlainen hassuus ja huvittavat hetket. Minä nauratan taas usein toisia sääliessäni kaikenlaista pientä, söpöä ja vähän reppanaa. Kuten harvaahapsihyasinttia tukikeppeineen ja muille kuin äidille kelpaamatonta lanttulaatikkoa. Pienenä oli ihan hirveää katsella perheen kanssa yhdessä yleisurheilukisoja, koska minua säälitti aina niin kamalasti pitkänmatkanjuoksuissa kierroksen muita jäljessä maaliin tullut häviäjä.
 
Pidän itsessäni siitä, että näen arjessa kaikkea sellaista pientä iloa ja hassuutta, joka jää monen silmiltä huomaamatta. Se voi olla hymyilevä auto (tiedättekö, kun joillakin autoilla on ihan selvä virnistys) tai oravan harvakarvainen häntä (se oli kyllä säälittävää). Iloitsen ihan hirveästi joka kerta avatessani uuden Keson, koska ensimmäinen lusikallinen on aina kuin pala taivasta.
 
Toisinaan yritän selittää, mikä minua niin hörötyttää tai säälittää. Turhaudun, kun en saa siirrettyä tunnetilaani toiselle sanojen kautta. Haluaisin vain yksinkertaisesti kinnittää piuhan päästä päähän ja antaa tunteen toiselle maisteltavaksi samaan tapaan kuin suklaakarkin.

 
Tässä tämä harvaahapsihyasintti. 😥

Olin varmaan viikon putkeen innoissani, kun sain työkaverilta lappusen. Se oli kiinnitetty kassapaikkani näyttöön. :’)

 
Työpäivän jälkeen olin vähän väsy. Kävin kaupassa ja yritin pakata ostoksia pyöränselkään. Hauvan joululahjaluu ei mahtunut enää koriin ja kuljetin sen sitten tarakalla kotiin. Nauratti jostain syystä ihan hirveästi jättiluu tarakalla.

Lähettelen iltaisin äidille kuvaviestejä mahdollisimman reppanasta Rinkelistä. Voi murua:* -vastaus on kiva saada ennen nukkumaanmenoa. :’) Oikeasti minua naurattaa aina koko juttu kamalasti.

Tietynlaiset virnistykset ovat ihania – siis toisten ihmisten.

Pikku-alien. :’D Vanhat kuvat saavat minussa aikaan säälinsekaisen naurun.

Aina kuvia itsestäni ottaessani, mietin huvittuneena, kuinka itserakkaalta luultavasti vaikutan. Tosiasiassa pidän asiaa vain ja ainoastaan velvollisuutenani: jos haluan kirjoittaa, tarvitsen myös kuvia, sillä blogi puolestaan tarvitsee kuvitusta. 😀 

Ei tarvitse kuin vilkaista tuota karvanaamaa…

Sain työpaikan puhelinmyyjäpojalta suklaakarkin. Se pelasti päiväni ilkeän asiakkaan jälkeen. Tosin vähän säälitti pikku-Pätkis, joka ehti välissä mössääntyä taskussani. 😦

 
Sain joululahjaksi niskatyynyn luku-urakkaa varten. Kutsun sitä Pinkki-Keräksi. Sillä on kalju kohta etujalassa, koska oikea Kerä oli ehtinyt napata sen paketoinnin yhteydessä. Jouluaattona (ja oikeastaan vieläkin asiaa ajatellessani) minua nauratti ihan hirveästi koko juttu.
 
Hei, älä pidä minua ihan pöhkönä. Sillä todellisuudessa olen ihan vähän vain. :–)


12 vastausta artikkeliin “Höpsänkeikka.

  1. Mun mielikuva susta on ainakin sellainen, että oot todella aito ja ihana ihminen, joka osaa nautiskella elämän pienistä asioista, mutta mietiskelee myös syvällisempiä juttuja. Olis mahtavaa päästä tutustumaan joskus! 🙂

    Tykkää

  2. Pienet koirat ovat kyllä maailman parhaita koomikoita, niin hassunhauskoja <3 (nimimerkki: kahden oman elämänsä stand up staran omistaja)
    Ja voi kyllä olet onnistunut välittämään haluamasi kuvan itsestäsi. Jos minulta kysyttäisiin, millainen on Rinkeli? Olisi ensimmäinen mieleeni tullut sana AITO.

    Tykkää

  3. Minun mielikuvani sinusta on, että olet herkkä: paljon asioita havainnoiva ja pohtiva, viisas nuori nainen, jolla on ehkä ollut hieman etsinnässä se ”oma juttu”. Luultavasti tämä luku-urakka saattaa sinua entistä lähemmäs niitä ”sun juttujasi” (opiskelut yms.). Ei sillä, että vaikuttaisit hukassa olevalta tällä hetkellä, päin vastoin! Vaikutat olevan yksi niitä, jotka tuntevat itsensä paremmin kuin moni muu 🙂 Vaikutat ennen kaikkea aidolta ja vilpittömältä, aivan ihanalta tyypiltä, jolla on selvästi paljon rakkaita ihmisiä ja asioita ympärillään! 🙂
    Minun on myös monesti tehnyt mieli laittaa tyyliin fb -sivulle kavereille kysymys (”Te, jotka olette tunteneet minut vasta vuoden tai pari: kertokaa mielipiteenne millainen olen!”) 😀 Hah, olisi hauska saada selviä sanoja ja mielikuvia ihmisiltä itsestä, koska joskus sitä hämmentyy kovastikin siitä, mitä muut saattavat minusta ajatella. Oletko huomannut samaa? 😀

    Tykkää

  4. Tuo on kyllä ihan totta, että blogin perusteella ihmisestä saattaa saada käsityksen, joka ei ollenkaan vastaa todellisuutta. Mä en kuitenkaan usko, että sun kohdalla olisi käynyt noin. Musta jotenkin vaikuttaa, että kirjoitat tunteistasi aidosti. Uskallat tuoda esiin niin iloja kuin surujakin. Kyllähän se huumori pilkahtelee useinkin esiin sun teksteissäsi, joten en mä ole ajatellut, että olisit tosikko. 🙂

    Ylempänä kommentoit, ja olet aiemminkin kertonut, että olet hieman ujo uusien ihmisten seurassa. Turhaan ujostelet, kun olet noin hyvä tyyppi! 😉 (Tosin tiedänhän mä, että ei tuota ominaisuutta ole kovin helppoa muuttaa.)

    Ihania työkavereita sulla! Piristää kovasti päivää (ja viikkoa) tuollainen pieni lappunen!

    Tykkää

  5. Hihi, ne ovat. Pikkuterapeutteja myös. :3

    Oi, ihanaa! Haluankin olla aito, vaikken tietoisesti ole mitään kuvaa itsestäni yrittänytkään luoda. :))

    Tykkää

  6. Eikä, ihan liian kauniisti sanottu. Kiitos. <3
    Ja juu olen huomannut! Joskus se on vähän huvittavaakin. 😀 Itsekin kaipaisin juuri selviä sanoja tässä (ja monessa muussakin) asiassa. Joskus hämmennyn myös omista mielikuvistani, jotka ovat syntyneet jostakin toisesta ihmisestä ja ehkä osoittautuvatkin tutustumisen myötä ”virheellisiksi”. Aika usein osun kyllä myös oikeaan.
    Ylipäätään mielestäni olisi ihanaa, jos ihmiset vapaammin kertoisivat toisilleen ihan yksinkertaisia mietteitä, kuten ”olet niin hassu ja hupsu”, ”kyllä olet oikeasti uskomattoman hyvä tyyppi”, ”rakastan nauruasi” jne. Turhan usein jää vain omaan päähän pohtimaan ja myhäilemään. 🙂

    Tykkää

  7. Kieltämättä kirjoitukseni ovat vähän sellaisia, että niitä ei voi kovin helposti feikata. Tai ainakin luulen niin. 😀 Hihi, ihana kuulla, etten ole muiden silmissä tosikko. Oikeasti olen aika hassu.

    Niin, turhaahan se on. Iskee vain uusien ihmisten seurassa kauhea ramppikuume, kun pitäisi yrittää sanoa jotain järkevää, enkä osaa olla rennosti. 😀 Eihän sieltä suusta silloin mitään tule. Mietin varmaan liikaa sanojani. En ole kovin lahjakas puhuja, oikeasti. 😀 Onneksi on toisiakin ujostelijoita. :3

    On, ihananaisia todellakin! Pikkujutut ovat parhaimpia.

    Tykkää

  8. Oikea Elina on lämmin, ajatteleva, viisas, periksiantamaton, oikeudenmukainen, kupliva:D, helposti innostuva, sisukas, hassutteleva ja ennen kaikkea tärkeä monille ihmisille. ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s