No, mites huomenna?
Ja niin me teimme. Ei viikon valmistautumisaikaa, suuria suunnitelmia tai stressiä onnistumisesta. Olin aika iloinen. Sillä jos jotain minun tulisi edelleen elämässä harjoitella, niin ex-temporeilua. Tarkoitan, hetken mielijohteesta, sen enempää suunniteltua touhuamista. Vaikka innostun helposti ja saatan hetkessä alkaa kirjoittaa kirjaa tai valmistaa viiden ruokalajin illallista, sovin tapaamisista ja ystävien kanssa kahvitteluista mieluiten reilusti etukäteen. Tiedän silloin, mitä tuleman pitää. Mikä ei aina ole ihan huippujuttu – se voi muuttua rasitteeksikin. Erityisen kivaa iltaa odottaessani en esimerkiksi nuku välttämättä kuin hyvin lyhyitä yöunia mahanpohjan kutkutuksen vuoksi, mikä johtaa hirvittävään väsymykseen itse päivänä – ja ainakin puolittaisin ilon pakenemiseen samalla.
Sitä paitsi, olen jo kauan aikaa sitten huomannut, että ei-niin-tarkasti-suunnitellut jutut ovat itse asiassa usein niitä kaikkein parhaimpia. Kun ei ole paineita illan onnistumisesta tai mielessä selkeää kaavaa, kuinka kaiken tulisi kulkea. Ja ainoa asia, joka oikeasti vaaditaan, on pieni heittäytyminen. No. Okei! Niin, ja se ihana ystävä.
Lauantaina vietin turhia suunnittelematta aivan loistavan ja onnistuneen sushi-illan entisen työkaverini, nykyisen ystäväni kanssa. En ole tehnyt ennen itse sushia, käynyt vain naapurissa sijaitsevassa ravintolassa syömässä. Ja hitsi, miten kivaa se rullailu ja koko puuha olikaan – syömistä nyt unohtamatta! Onneksi oli hyvä perehdyttäjä, meidän makit olivat hienoja, nigiritkin aika uskottavia. Heh.
Täytteinä oli porkkanaa, avokadoa, lohta, kurkkua, maissia ja surimipuikkoja. Ainoastaan maissit olivat hitusen haastavia.
Kun mä istun tässä näin. Kynttilän valossa, tikut käsissä, sushit edessä, sormet vähän vielä riisissä, ystävä vieressä ja kupliva nauru masussa. Haluisin mä kovasti tallettaa tämän hetken. Sinne syvälle niin. Jonnekin arkistoon, jota ei hävitetä. Kun mä voisin tässä hetkessä kertoa. Sulle ja sulle. Aikalailla kaikille. Mitä elämä on. Niin millaista se parhaimmillaan on. Koska vertailupohjaa. Sitä mulla ainakin on. Uskaltaisin vihdoin sanoa ääneen; hitsi, miten onnellinen mä oon. Pikkuhiljaa. Mä alan luottamaan. Tähän elämään.
Elina Heidi Rinkeli 
Ihaaaana tuo syöntikuva! 😀
TykkääTykkää
Heheh :'D
TykkääTykkää
^ näytät siinä onnelliselta 🙂
TykkääTykkää
Ex-temporeilua olen opetellut minäkin! Jotain haastavaa siinä on. Mutta useimmiten heittäytymisistä seuraa pelkkää hyvää. Ensin pitää vain vähän uskaltaa. Ja yhdyn edellisiin, syöntikuva on kerrassaan valloittava, tiivistää ex-temporeilun hyvät puolet kerrassaan mainiosti! 🙂
-myymi
TykkääTykkää
Voi että, tämä postaus iski nyt kovaa ja erittäin lähelle! Juuri on erään vanhan kaveriporukan (noin 2-4 hlö) kanssa yritetty (koko edellinen syksy oikeastaan) järkätä YHTÄ yhteistä sushi-iltaa; joko tehden itse tai ihan ostaen herkut valmiina 🙂 Saimme sovittua ensimmäisen illan parin kuukauden päähän ja kiireiden vuoksi lopulta siirtyi jälleen kuukaudella
On todella surullista, kun usein pitää näitä ihan perus asioita järkkäillä etukäteen. Ex-temporeilut ovat juuri niitä parhaita juttua ja se, kun jättää ihan arkeensa ja lomaankin ihan aikataulutonta aikaa, tuo mahiksia yllättäville jutuillekin.
Mutta ihanaa, miten kiva ilta sulla on ollut! Nams, sushit maistuvat aina, mutta vielä paremmalta ihanassa seurassa 🙂
TykkääTykkää
Olenkin. :')
TykkääTykkää
Haastavaa juu, mutta palkitsevaa! Aika ihanaa. 🙂 Pidän erityisesti harkitusta heittäytymisestä. Hihi. ❤
TykkääTykkää
Kylläpäs tosiaan iski kovaa! Usko pois, tiedän kuinka vaikeaa yksinkertaisenkin tapaamisen järjestäminen voi olla. Harmillista. Sellaisesta tulee aina mieleen lapsuus, kun käytiin soittamassa vain ovikelloa.
Toivottavasti tekin saatte sushi-iltanne – muuten tulen varastamaan sut omaani. 😉
Oli oikea herkkuilta monella tapaa! 🙂
TykkääTykkää
Viiminen kappale. Niin kaunista :')
Onnea on ihanat ystävät ❤
TykkääTykkää
Joo no nyt on jälleen päivämäärät sovittu – pääasia että järjestyy, vaikka ei ihan niin ”ex tempore”! 😀 Ja saa tulla ehdottomasti varastamaan mukaan sushittelemaan milloin vain; joko omiin iltoihin tai rafloihin! 🙂 meiliä vaan kehiin, jos tarve on. Nämä herkut maistuvat lähes milloin vain 😉
TykkääTykkää
kaunista. joka sana ❤
TykkääTykkää
Hihi, käy, mennään ihmeessä joku kerta. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos!<3 Todellakin!
TykkääTykkää
Voi Marissa, sä olet ihana. :')
TykkääTykkää
Tämä ilta oli kyllä mahtava! Ja tämä sun kirjotus myös erittäin mahtava 🙂 Pitää taas joskus unohtaa kaikki murheet ja ryhtyä rullailemaan susheja. Tää ilta teki mutki niin kovin iloseks!
TykkääTykkää