Uncategorized

Pullanpyörityshimo.

No, onks, onks, onks, onks, hyvää?

Olen kausittaiskokkailija. Joskus se vain iskee. Aivan jäätävä pullanpyörityshimo. Piirakanpainelupakko. Ja se taikina, se koostuu aika usein kaurahiutaleista, avokadosta, taateleista, bataatista tai protskujauhoista. Tein kai kerran sellaisenkin kyhäelmän, jossa oli kaikkia lueteltuja. Joskus tuotokset ovat itseideoituja, mutta hyvin usein luotan tositekijöiden, kuten Liinan, Hillan ja Pipsan, resepteihin. Leipomisvimman iskiessä mieleni halajaa jatkuvasti muovikulhojen ja kakkuvuokien ääreen. Hihkun joka kerta uuden tuotoksen tullessa uunista. Nerokasta, lanttusose pääraaka-aineena. Toisinaan en ole pysyä housuissani. Täähän näyttääkin ihan oikealta!
Mmmh. Joo-o. On tää. Ihan.

Kiikutan leipomuksiani milloin äidille tai varamummille, paketoin lahjaksi tai lahjon ihan muuten vain. Itseni iloksi, joidenkin kauhistukseksi. Ehkä. Myönnän, joskus on haastavaa löytää vapaaehtoisia suita. Maista, maista, maista nyt, maista, jooko. Omaan suuhuni melkein jokainen väkerrys on maistunut hyvältä, jotkut aivan hirvittävän herkuilta. Jonkinlainen raja taisi tosin tulla vastaan jokunen hetki sitten. Maapähkinävoipiirakka, joka omasta mielestäni oli onnistunein aikoihin, ei mennyt kaupaksi odotetusti. Syynä oli kuulemma maapähkinävoinmaku. Sitkeästi silti maistatutin. Maista, maista, jooko uusiks. Kuin pienen lapsen innolla – ja ylpeydellä. Punaposki-Rinkelille harvoin raaskitaan sanoa tää on pahaa, ainoastaan ei niin hirveän hyvää. Ja silti se Rinkeli sitkeästi jatkaa. Maapähkivoihinkin tottuu. Usko pois, äiti. 
Kädet kookosjauhoissa ja kynnenaluset taateleista ruskeat. Samalla olen pohtinut myös makuaistia. Kuinka sitä voi kouluttaa ja opettaa, itse asiassa aika helpostikin. On selvää, että omat makunystyräni saa hyrisemään tyytyväisyyttä tätänykyä erilaiset maut kuin joskus ennen. Puhdas, suhteellisen yksinkertainen, raikas. Lisäksi mukaan on tullut myös ruoan tuottama olo. Se on minulle puoli ruokaa – kattaus ja esillepano eivät ehkä niinkään. Ymmärrän hyvin, kuinka toisten on vaikea käsittää terveyspöperöitä. Pulla pullana, voilla, jauhoilla ja rasvalla. Joskus ehkä juu. Mutta harva oikeasti tulee ajatelleeksi, että makuaisti on voinut ihan oikeasti ottaa harppauksen johonkin suuntaan – kenties pois perinteisestä pullataikinasta. Silloin viinerin ostamatta jättäminen ei ole suoranaisesti kieltäytyminen, vaan toiseen, miellyttävämpään, vaihtoehtoon päätyminen.
Juuri tästä syystä on hivenen riskialtista syöttää mustapapupohjaista mutakakkua suklaasuulle. Makuaisti on vain yksinkertaisesti tottunut niin erilaiseen. Raakasuklaasuut ovat toki asia erikseen. Tähän asti olen järjestelmällisesti maistatuttanut äidillä kaikki tekeleeni. Ensiksikin, koska muille todellisille sokerihiirille en ole kehdannut. Mutta myös sen vuoksi, että odotan yhä päivää, jolloin kuulen sanat tein kikhernepikkuleipiä meille suklaahippukeksittäjän (tai suklaakeksihipsuttajan) suusta.
Liinan Snickers-kakku (hiukan muunneltuna)
Viikko sitten aloitin ihmiskokeen. Itseni kanssa. Koskien makumieltymysten muuttumista. Vaihdoin aamupuuroon tulevan mantelimaidon makeuttamattomaan versioon. Alkutuntemus oli karvas. Mielessä ja suussa. Kaipasin aamuun sokeria järjettömästi! Se hirvitti hiukan. Kaikkiruokaiselle teki tiukkaa saada velli alas, mutta nyt viikon jälkeen melkein jo pidän mausta. Viikon päästä luultavasti en muista enää edes haikailla entisen perään. Koko juttu makeudenkaipuusta karvaaseen makuun oli jännä tajuta. Sillä vuosi sitten en olisi pystynyt kuvittelemaan edes hivenen makeaa aamupalaa. Olin huomaamattani totuttanut itseni siihen.
Okei, onks tää taas joku höpöresepti?
Mistä se yleisoletus kumpuaakaan, että oikeata ruokaa on vain se, joka on kyllästetty voilla ja suolalla, kermalla ja valkoisilla jauhoilla? Voi nakkisoosi ja pottumuusi. Tai herkku on vain herkku siinä tapauksessa, jos se sisältää hampaisiin jumittuvaa toffeeta ja kolmen sentin paksuisen suklaakuorrutteen? Kaikki muu on diettiruokavaliota tai ainakin paremmasta kieltäytymistä, hifistelyä tai asioiden vaikeaksi tekemistä.
 Liinan protskupatukat (hiukan muunneltuna)
Toisinaan tuntuu, että joissakin piireissä on miltei tabu kertoa nauttivansa ruoan maun ohella aivan yhtä paljon – ellei enemmänkin – siitä tiedosta, että syöty murkina on terveellistä. Mutta minäpä nautin ja kerron sen nyt. Haluan erityisesti hoivata kovia kokenutta kehoani. Eikä se tapahdu säännöllisillä sokerihumalilla, alkoholitankkauksilla tai mättöannoksilla.
Eilen kassan takana istuessani sain aivan järjettömän jälkkäri-inspiraation. Rinkeli haluaa rullata. Jotakin. Ehkä kuulette myöhemmin. 🙂

9 thoughts on “Pullanpyörityshimo.

  1. Nami, tekeleesi kuulostaa kyllä ihanilta ja kuvat näyttää myös! 😛 Erityisesti tuo mustapapupohjainen mutakakku – en ole kyllä aikaisemmin kuullut! Musta olisi ihana päästä maistelemaan jonkun kokeiluja ja tekeleitä, olen myös aika napakka antamaan suoran palautteen sapuskasta myös ravintoloissa.. 😉

    Tykkää

  2. Piirakanpainelupakko ja höpöreseptit <3
    Kyllähän sitä saa selitellä kun kieltäytyy vehnäsokerihötöstä. Eivät monet sitä ymmärrä, ettei se tunnu itselle kieltäytymiseltä! Itseleivotut terveysherkut eivät tunnu korvikkeilta vaan aidolta tavaralta 🙂 ihanaa että jaksat maistatella leipomuksiasi muillekin! Minäkin aina välillä terveysterrorisoin luokkakavereita ja perhettä syöttämällä niille papukakkua ka raakasuklaata 😉

    Ihan samoja juttuja olen päässäni pyöritellyt viimeaikoina. Hienosti taas pyöräyttelit aivoitukseni tekstin muotoon 🙂

    Ja kiitos hirmuisesti, olen otettu tästä 'tositekijäksi' ylennyksestä ❤

    Tykkää

  3. Tuo jatkuva selittely ”herkuista” kieltäytyessä on käynyt kyllä inhottavan tutuksi myös mulle. Myönnetään, että vielä pari vuotta sitten olin aivan järjetön pullahiiri ja suklaasyöppö ja mikäli mut muistaa lähinnä niiltä ajoilta, voikin olla vaikeaa tajuta, etten oikeasti halua enää syödä jokaista eteentulevaa vehnäsokerirasvamössönpalasta. Ei, en oikeasti kamppaile itseni kanssa sellaisen syömättä jättämisestä – en vain HALUA. 😛 Tykkään nykyisellään kokkailla herkullisia, helppoja ja terveellisiä nameja ja kun elimistö ja makuaisti ovat tottuneet puhtaampiin raaka-aineisiin ja pienempään sokerimäärään, alkavat kaupan valmispullat ja esanssiset leivokset maistua pahalta. Tuossa juuri eilen maistoin pienen palan kaupan suklaamunkista ja yllätyin, miten kauhealta se maistuikaan! 😀 Sama juttu muutaman valmisruoan kanssa, joita oon vielä vuosi sitten popsinut ihan hyvällä ruokahalulla – nyt en meinaa saada edes yhtä suupalaa alas nyrpistelemättä. 😀

    Ei, en oo himoterveellinen tai ajattele olevani muita parempi syömällä terveellisempiä herkkuja – nykyisellään vaan yksinkertaisesti PIDÄN niistä enemmän! 😀 Nuo kuvat näyttävät muuten aivan älyttömän hyviltä, täytyykin käydä kurkkimassa reseptit talteen ja testausjonoon… 🙂

    Tykkää

  4. Voihan pullanpyörityshimo! Se on tuttuakin tutumpi tunne, ja vaikka sitä saa pyöritellä sydämensä kyllyydestä töissä päivittäin niin silti sitä himoa riittää kotiin asti – ja juurikin niille hassuille leivonnaisille 🙂 Mä ”joudun” kyllä syömään itse lähes kaikki ideoimani herkut, sillä jostain kumman syystä tuo miespuolinen tyyppi ei uskaltaudu mun epämääräisiä leivonnaisia maistamaan 😛 Mutta mikäs sen parempi, jääpähän mulle enemmän 😉 Tosin välillä tuntuu, että ideoita riittäisi enemmän kuin mitä maha vetää, mutta sitten ei auta kuin laittaa osa pakkaseen ja jatkaa leipomista!

    Mun tulee kyllä silloin tällöin syötyä niitä epäterveellisempiäkin juttuja, mutta siitä huolimatta nämä omat kehitelmät maistuu hyvältä, ja oikeastaan jopa paremmalta kuin ne perinteiset herkut. Ei tietenkään ole irtokarkkien voittanutta, mutta nykyään herkuttelu on isompi kokonaisuus kuin pelkkä maku: herkullisen maun lisäksi herkkuhetkestä tekee ihanan myös se olo mikä herkuttelusta jää sekä tietous siitä, että herkut ovat täynnä pelkkää hyvää. Hellin samalla sekä makunystyröitä että elimistöä, mikäs sen parempaa!

    Mulla on kyllä sama homma kuin Lauralla tuossa ylempänä, kaikki kaupan valmispullat ja esanssimössöt maistuu nykyään ihan k-a-m-a-l-a-l-t-a. Viimeksi eilen kiusasin poikaystävää kun hän söi Lidlistä ostettua suklaadonitsiaan; tökin, tuijotin ja haistelin donitsia ja samalla paasasin, että ”etkö sää haista miten teollinen toi on, eikö ookin ihan kaameen sokerinen ja esanssinen, kato nyt sitä miten muovisen näköinenkin se on!!” Poikaystäväraukka joutui suojaamaan koko kropallaan donitsia, etten olisi tökkinyt sitä ihan lyttyyn 😀

    Tositekijöiden joukkoon pääseminen nostatti kyllä järjettömän hymyn huulille – kiitos ihana hassu Elina! :')

    Tykkää

  5. Heheh, rakentava palaute, se on aina hyvästä. ;D
    Nuo kaikki tekeleet olivat kyllä tosi onnistuneita. Ihan yllätyin. Oma lemppari oli ehdottomasti Snickers-piirakka. ❤ Oli loistavat reseptit! 🙂

    Tykkää

  6. Niinpä, en oikeastaan ymmärrä, miksi se on toisille vähän vaikea hyväksyä. Todellakin aidolta tavaralta (kun on hyvät reseptit)! 😉

    Kiva, että joku toinenkin miettii ihan näin. Hehe, ja tosissani tarkoitin 'tositekijää'! ❤

    Tykkää

  7. Jep, miksi makumieltymykset eivät voisi muuttua, jos kerran kokonainen ihminenkin voi muuttua! Jokin sysäys siihen aina ehkä kuitenkin tarvitaan. Ei itsenikään oikeastaan tee mieli viinereitä ja pullia, vaikka ennen niitä joskus söinkin, aika harvoin tosin. Ainoa asia, joka yhäkin houkuttaa, on suklaa. Muutama pala suklaata silloin tällöin, se tuottaa vain hyvää olo minulle, heh.

    Maistoin reilun puolen vuoden jälkeen keinomakeutettua palkkaria eilen ja ihan oikeasti. Maistui aivan hirveältä. Maku oli läpitunkeva. Todellakin makuaisti voi muuttua ja herkistyä.

    Minäkään en ole missään vaiheessa ajatellut, että tämä olisi jotenkin ”parempi tapa elää”. Se on vain minun tapani elää. Tällä hetkellä. Ja ymmärrän täysin heitä, jotka elävät eritavalla. 🙂

    Testaa ihmeessä! 😉

    Tykkää

  8. Ääh, unohdin eilen sen tärkeimmän, joka mulla oli mielessä aamusta asti – ihanaa nimipäivää ELINA! 🙂 Vaikkakin nyt vähän myöhässä oman harvapäisyyteni takia, heh.

    Tykkää

  9. Hehee, voin kuvitella hyvin tilanteen, kun kiusasit toista suklaadonitsista. :'D Ja jotenkin helpottavaa kuulla, ettei edes sun loihtimukset mene aina kaikille kaupaksi. ;D

    Kyllä itsekin syön ”normiherkkuja” silloin tällöin, eikä minusta tällaisten terveellisempien herkkujen tekeminen, syöminen ja niistä oikeasti pitäminen sulje pois tosiasiaa, että joskus tekee mieli ihan vaan oikeata suklaata. Tai pullapitkoa. Ihan mitä vain. Niihin vain suhtautuu ehkä vähän erilailla, nauttii erilaisia määriä, ei ehkä niin usein jne. 🙂

    Itseänikin ihan hirvittää ne kaupanhyllyjen esanssimössökääretortut ja muut. Niin täynnä kaikkea muuta kuin oikeita raaka-aineita. Se (ikuisuus)säilyvyyskin kertoo jo varmaan jotakin leivoksesta…

    Hihi, voi sua! Ihanaa, että pisti hymyilyttämään. :') Olet kyllä sen tittelin ansainnut, oli nimittäin niin hyvää pizzaa rahkapohjalla. 😉
    Jajaja kiitos ihanuus!<3

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s