Uncategorized

My coping mechanisms.

En ole koskaan tuntenut käsitettä hyödyllinen stressi. Ainakaan itsessäni. Teoreettisesti kyllä, luin siitä lukiossa. Kuitenkin itse kun olen kaikki-tai-ei-mitään-persoona, stressaankin kunnolla tai sitten en huolehdi lainkaan. Osasin ajoissa jo varautua tämän kevään stressimäärän kasvuun ja olenkin miettinyt, kuinka saisin pidettyä paniikin hyppysissäni – täysin poistamaan sitä en kykene, sen tiedän. Onneksi koko ajan lisääntyvä valo, ajoittain pilvien takaa pilkistävä aurinko ja töissä jatkuvasti käsieni kautta kulkevat kevättennarit nostattavat kuin huomaamatta mielialaa ja ajoittain saavat sen kohoamaan pilvienkin yläpuolelle. Olen niin kevätihminen!
The first. Jalat. Ahdisti oma vatsamakkara tai epävarma tuleva kuinka paljon vain, lohduttaudun usein ajattelemalla jalkojani. En vahingossakaan reisiäni, vaan nimenomaan niitä kahta toimivaa raajaa, joilla voin kävellä minne haluan. Kenestäkään välittämättä. Jalat symboloivat minulle jollain tapaa vapautta. Ehkä sen vuoksi two-legged chihu sulattaa aina uudelleen ja uudelleen sydämeni. Pahan mielen vallatessa ajattelen kaksijalkaista pikkukoiraa, laitan napit korviin ja painun rantaan kävelylenkille.
The second. Ei pessimisti tai negis, ihan vain varmuuden vuoksi pahimpaan varautuja. Luulen, että suojelen sillä itseäni. Valtavalta pettymiseltä (itseeni) tai silkalta epäonnistumiselta, ehkä? En ikinä lähde taistoon voittajana tai edes selviytyjänä. Ennakko-oletukseni on aina päinvastainen, mikä ei missään nimessä kuitenkaan tarkoita luovuttamista tai puoliteholla yrittämistä. Tai edes järjetöntä itseni mollaamista. Ikään kuin pidän sitä vain faktana. 
The third. Pääsääntöisesti en ajattele liian pitkälle. Vaikeita asioita ainakaan. Toisaalta en halua, osin en uskalla. Olen kyllä tietoinen ja miettinyt asiat kertaalleen päässäni – en ikinä lähtisi suunnittelematta taistoon – mutta sulkenut ne sen jälkeen visusti oven taakse odottamaan. Haastavan prosessin ollessa käynnissä keskityn vain senhetkiseen, enkä vatvo etenkään mahdollisesta onnistumisesta seuraavia asioita.
The fourth. Mahdolliset epäonnistumiset ovatkin asia erikseen. Stressaavissa ja vaikeissa tilanteissa minulle on tärkeää varauloskäynti. Kehittelen päässäni aina jos-lauseen. Jos en haluakaan viedä tätä loppuun asti, voin aina lopettaa kesken. Jos en jaksakaan, voin aina jäädä kotiin. Jos en onnistukaan, voin aina yrittää uudemman kerran. Käytännössä jos-mantra sisältää esimerkiksi ajatuksen varasuunnitelmasta opiskelupaikan suhteen tai vaikkapa mahdollisuuden jäädäkin illalla kotiin väsymyksen vuoksi. Usein ahdistus hälvenee, kun en pakota itseäni mihinkään, vaan tiedän minulla olevan muitakin vaihtoehtoja.
The fifth. Hyväksyntä ja vastuun jakaminen tai poisantaminen. Toisinaan se vain on järkevintä. Olen äärimmäisen huono tekemään päätöksiä ja ratkaisuja. Tai oikeammin kaikki toimisi hyvin, jos vain luottaisin riittävästi itseeni. Pystyn, kykenen, kehtaan, osaan. Ainakin opin. Vaikean tilanteen edessä unohdan, mitä minun tulisi harjoitella; itseeni luottamista. Sen vuoksi minulle tärkeän ihmisen hyväksyntä, neuvo tai ohjeistus on merkittävässä osassa stressinhallintaani. Nyt aikuisenakin poikkeuksellisen hankalissa tilanteissa turvaudun joskus vastuun poisantamiseen (osin) esimerkiksi äidille. Eikä se ole mielestäni paha asia, jos vastaanottaja on valmis sen ottamaan ja auttamaan. 
The sixth. Muurahainen muiden miljoonien joukossa. Ei sen ihmeellisempää tai monimutkaisempaa. Olen kokenut hyödylliseksi singahtaa toisinaan itseni ulkopuolelle korkealle stratosfääriin ja tarkkailla sieltä itseäni; omat ongelmat ovat itselle tietysti aina suurimpia, mutta siltikin niiden näkeminen suuremmassa mittakaavassa sen enempää vertailematta voi olla hyödyllistä.
The seventh. Mitä se tekee minulle? Vaikka olenkin kovin tunnevaltainen ihminen, raa’at tosiasiat ovat aina iskeneet minuun täysillä – olleet myös olon helpottajia. Se, mitä jatkuva stressi voi tehdä mieleni lisäksi myös keholleni, on jopa pelottavaa. Tarkemmin ajateltuna on ihmeellistä, että pelkkä tunne päässä saa aikaan fyysisiä muutoksia kehossa. Vatsamakkaroista viis, mutta stressi on todistetusti yhdistetty lisäksi erinäisiin sairauksiin, kuten sydäntauteihin ja jopa Alzheimeriin. Oikea asenne määrää stressin vaikutukset kehossa, kirjoitti stressin isä, tutkija Hans Selye. (Mm. lähde) Kortisolimäärät siis mielessä! 🙂
The eighth. Kelailen aikajanaa päässäni – alusta tulevaan. Mitä olenkaan käynyt läpi. Mistä olenkaan selvinnyt. Mitä voinkaan vielä kokea. Selkeä voimavara haastavissa tilanteissa on niin menneiden vaikeiden kuin onnellistenkin juttujen muistelu. Silloin hahmotan itseni enemmänkin kokevana ja elävänä systeeminä kuin vain pelkkänä lihallisena ruumiillistumana. Kun tunnen, tiedän olevani elossa. Elämän kaikista haasteista on mahdollista selvitä, kunhan on vain elossa. 
 
Onko teillä omia selviytymistapoja?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s