Uncategorized

Ja niin kevät valtasi Rinkelin.

Siitä on jo aikaa, kun pienen pieni Rinkeli lauloi kuoron kanssa levylle kevät tuli tänään kaupunkiin, talvisaappaat vaihdoin lenkkareihin... Muistan sen kuitenkin yhä edelleen hyvin; erityisesti sen vuoksi, etten ujostellut lainkaan kovaa laulamista, vaan yritin tosissani laittaa (tai laulaa) parastani – jopa niin, että poskia oikein koski …otin hyppiksen mukaan leikkeihin. Muistan lisäksi sen, etten vain päästellyt sanoja suustani, vaan todellakin elin niitä, kun aurinko poskia suukottaa, kevättuuli korvia kutittaa… Mielessäni on yhäkin tallessa samainen maisema ja tunnelma, joka syntyi päähäni kappaletta laulaessani. Ja syntyy tänä päivänä edelleen hyräillessäni sitä.
Jälkeenpäin muistelen hetkeä lämmöllä, sillä päivästä puuttui jotakin. Häpeä. Lauloin niin kovaa kuin suinkin pystyin, silmät suurina ja aina välillä pieni hymynkare huulilla. Jänskäsi vähän. Minulla oli kivaa ja olin iloinen. …varpaita alkaa naurattaa, olen hetken niin onnellinen.
Siitäkin huolimatta, etten oikeasti osaa laulaa. Mutta ei se haitannut.
Viime päivinä minulla on ollut täysin samanlainen olo kuin tuolloin pikkuisella Rinkelillä. Varmaan sen on tehnyt mahtava kevätsää ja suloisesti paistava aurinko. Tuntuu kuin olisin karistanut jonkin tumman ja raskaan hartioiltani, alkanut versoa uusia lehtiä ja nuppuja. Olen usein miettinyt, kuinka hirveän iloisia etelämpänä asuvat ovatkaan, tai voisivat ainakin olla, kun saavat kylpeä auringossa vuodet ympäri. Valon vaikutus minuun on suuri ja lähes poikkeuksetta kaunis päivä saa vatsassani kuplimaan – vielä keskikesälläkin. En oikeastaan tiedä, miksi aurinkoon liittyy niin vahvoja muistoja ja tuntemuksia. Toisinaan niin kestämättömiä, että tirautan kyyneleen. Muistan aina sen liukuvärjätyn, liehuvan ja pitkän pinkkisävyisen mekon kesäloman ensimmäisenä päivänä.
Jokunen kaunis päivä sitten olin hölkkäilemässä ulkona auringon paisteessa. Laitoin merkille jotakin. Sen lisäksi, että olen itse havahtunut jonkinlaisesta kaamoksesta ja karistellut pölyt hartioltani pois, tuntuu kuin koko kaupunki olisi heräillyt eloon vähitellen. Valoisassa toki näkee silmillä paremmin, sen pienimmänkin, mutta kevätsää saa myös aina tuntemaan ja aistimaan niin paljon enemmän talven pimeyteen verrattuna. Hölkötellessäni hiekasta puhdistettua tietä pitkin kaikki tuntui sinä nimenomaisena hetkenä hirmuisen täydelliseltä. Ainakin sisälläni asustavan pikku-Rinkelin maailmassa, jossa ei ole tilaa jatkuville huolille ja murheille. Vaivoin sain hillittyä itseni, etten olisi kajauttanut rannassa kädet taivasta kohti kurkottaen; katso äiti, ilman hanskoja ja pipoja, ilman takkia!

Ja kun oikein tarkasti tänään aamun sarastaessa katsoin puhelimeni näyttöä, ilahduin suunnattomasti. Ai, mistä? Katso tarkemmin!
Lämmintä viikonloppua luvatusta takatalvesta huolimatta!

4 thoughts on “Ja niin kevät valtasi Rinkelin.

  1. Eikä, apua, mitä mä teen sun puhelimessa lähettämässä suukkoja?! :'D Ihana olla siellä joka tapauksessa! :') <3

    Mä tuossa viikolla auringossa kävellessäni pistin merkille, että ne ensimmäiset kevään aurinkoiset ja oikeasti lämpimät päivät tuntuu ihan siltä, kuin heräisi uudelleen henkiin. Vaikka en pimeää aikaa koe mitenkään masentavana tai synkkänä, niin kyllä se aurinko vaan ihmeitä tekee. Aurinko on ❤

    Tykkää

  2. Hehe, mun puhelimeen tulee aina sen ihmisen minipää, joka lähettää mulle viestin Facebookissa. Varmaan sen vuoksi, että huomaan uuden viestin. 😀 Sun pää odotteli aamulla. <3

    Niinpä, niin ihanaa. En itsekään nykyisin koe pimeyttä enää ainakaan niin masentavana tai synkkänä, mutta kyllä se kuitenkin vetää olon aina jotenkin vähän tuhnuiseksi. 😀 Onneksi on taas Suomen kaunis kesä edessä – sulla myös, Heidinen! ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s