Uncategorized

Nautitaan siitä, että saadaan näyttää kaikki se, mitä osataan.

”Mennään ja nautitaan. Nautitaan siitä, että saadaan näyttää kaikki se, mitä osataan.”
Muistan varmasti ikuisesti sanat, jotka minulle lausuttiin abikeväänäni. Olin korviani myöten stressissä, panikoin edessä olevia kirjoituksia ja oikeastaan ihan kaikkea mahdollista. Lukiokaverini lausui nuo sanat. Ensin olin päästää ne oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos – ennen kuin todella tajusin, mitä kaverini sanoillaan tarkoitti. Oli ihmeellistä, miten joku pystyi suhtautua siten koitokseen. Se oli jotain niin hienoa, että halusin ehdottomasti itsekin kokeilla. Koska huomasin, että pystyin sittenkin itsekin tavoittamaan saman lähestymistavan ja tunnetilan.
Okei. Muutama vuosi välissä ja olin jo unohtanut koko asian. Ajattelin tosin muistella taas sen uudelleen päähäni.
Tiedän, että pääsykokeissa suurin haasteeni tulee olemaan oma suhtautumistapani. Se, pääsenkö tilanteessa niskanpäälle, kokeen herraksi, vai uupuuko itseluottamukseni ja uskoni taitoihini, jolloin tapahtuu totaalinen puuroutuminen; kaikki kysymykset, perusjututkin, tuntuvat kummallisilta, enkä kykene nappaamaan mistään kiinni. Koetilanne ja ympäristö eroavat niin kodin keittiönpöydästä. Jokaisella tilanteella on mielessäni aina oma luonteensa, se syntyy kaiken yhteisvaikutelmana. Jotkin tilanteet koen hyvin voimakkaina ja vastemielisinä, vaikka niissä ei mitään inhottavaa päällisin puolin olisikaan. Ne vain maistuvat suussani karvailta. Toivon, että pääsykoetilanteet olisivat suloisen makeita. Silloin keskittyminenkin olisi helpompaa.

Kahvirahkaa ja mietteliäitä nassuja.

Mietin pitkään, kuinka paljon haluan kirjoittaa pääsykokeista ja puhua ylipäätään. Mikä nolous, jos en ensimmäisellä yrittämällä pääsekään, ensin ajattelin. Hirvittää pelkästään jo se, kun joku kertoo toivovansa, että pääsen sisälle. En tiedä, pelkäänkö enemmän pettymyksen tuottamista toiselle vai itselleni. Valmennuskurssilla sätin itseäni, jos en saa heti kiinni opettajan selityksestä tai kurssikaverin kysymyksestä. Jokaisen tuntitehtävän jälkeen ennen oikean vastauksen saamista olen varma, että olen aivan hakoteillä vastaukseni kanssa.
Tasan kuukausi pääsykokeisiin ja uuden asenteen on aika astua mukaan.
Muistan todella hyvin vieläkin ajan, kun en oikeasti pysynyt kunnolla perässä toisen puhuessa, esimerkiksi opettajan selittäessä tunnilla. Johtui ehkä siitä, että odotin ruokavälkän salaattiannosta maha kurnien tai siitä, että aivoni olivat oikeasti kärsineet aliravitsemuksesta, eivätkä toimineet kuin jotenkuten. En voi sanoin kuvailla, kuinka hienolta tuntuu nyt laskea kemianlaskuja. Jokaisen oikean vastauksen jälkeen sisälläni läikähtää; minä ymmärrän ja osaan. Vielä uskomattomammalta omaan korvaani kuulostaa se, että olen itse yksin opiskellut kaiken sen.
Kävi miten kävi, olen hyvin ylpeä jo tähänastisesta.
Mieltäni rauhoittaa hienoisesti myös se, että tiedän löytäneeni oman juttuni ja vielä enemmän se, että tiedän minusta olevan siihen. Sellaista jaksaa odottaa, vaikka vuoden tai toisenkin, jos heti ensimmäisellä ei onnista. Vuosi välissä ei ole kulutettavaa aikaa, vaan mahdollisuus toteuttaa muita haaveita.
Nautin ihan suunnattomasti kaikesta oppimastani. On kiehtovaa – puoliksi ehkä leikilläänkin – soveltaa opittua omaan itseen. Olen esimerkiksi pohtinut, toimiiko minulla aivoissa limbinen järjestelmä jotenkin normaalia tehokkaammin. Tunteet, motivaatio ja riippuvuus. Olen hirvittävän vahvoilla niissä kaikissa, heh. Puhumattakaan nerokkaista muistisäännöistäni, joista yhden olen perinyt äidiltä; typpi nyppi ja vety hety. Opettelin sen avulla jo yläasteella ännän ja hoon. Silmän aistinsoluista tappien muistan olevan värinäön mahdollistavia, koska Tiivitaavi, Hipsu, Laalaa ja Pai. Iltaisella melatoniinia nappaillessani jaksan muistaa käpylisäkettäni. Lymfosyytti-T kypsyy kaTeenkorvassa ja B-imusolujen kypsymispaikka on punainen luuydin (ilman teetä).
Luulen, että aika monella on edessä tänä keväänä jonkinlaiset  pääsykokeet. Kehotan miettimään vanhan lukiokaverini sanoja. Nauttikaa. 🙂

10 thoughts on “Nautitaan siitä, että saadaan näyttää kaikki se, mitä osataan.

  1. Toivon kovasti että nautit pääsykokeestasi!
    Oli vain pakko tulla kertomaan, että nuo sinun muistisääntösi ovat aaaaaivan ihania ❤ hihii.

    Tykkää

  2. Aws noi muistisäännöt! 😀 Ja toi otsikko, voi kun osaiskin suhtautua koetilanteisiin noin! Ja musta tuntuu..näin blogiasi seuranneena..että vaikka oletkin nyt viettänyt viimeisen vuoden opiskelupaikkaa vailla, niin oot oppinut enemmän kuin oisit voinut missään koulussa vuoden aikana oppia. Lähes joka postauksessa oivallat jotain uutta, ja siis..oot ihan eri ihminen kuin vähän aikaa sitten. Oot niin paljon vahvempi henkisesti ja fyysisesti ja sulla on elämän arvot niin kohdillaan ja tuut saamaan elämästä niin paljon irti pohdiskelevan ja sellasen uuden oppimisen/oivaltamisen janoisen luonteesi ansiosta! Jo se, että arvostat elämää niin paljon, on ihailtavaa 🙂

    Tykkää

  3. Miusta on Elina hienoa, että sie valmistaudut tälläkin tavalla pääsykoetilanteeseen! Monien muiden keino on varmasti vain pänttäyspänttäys ja vielä kerran pänttäys. Entäs kun se tilanne yhtäkkiä tulee eteen, eikä sitä itseään oo tajunnut yhtään ajatella etukäteen?! Toki muistan omasta kokemuksestani, että kyllähän se tietyllä tapaa yllättää vaikka miten olisi yrittänyt henkisestikin valmistautua etukäteen, mutta joka tapauksessa. Uskon, että sie oot vahvoilla! Tsemppiä! ❤

    Tykkää

  4. Mäkin tulin hehkuttamaan hyviä muistisääntöjä! 🙂 Ja toivottamaan nautinnollista pääsykokeisiin lukua! Uusi asennekin kuulostaa vallan mainiolta. Koitan itsekin pitää tuon otsikossa olevan ohjeen mielessäni. 🙂

    Tykkää

  5. Ihan hirveän ihanasti kirjoitettu! Olen lukenut monta kertaa läpi, tulee niin kiva mieli. Kiitos. :') Vain ihana ihminen pystyy kirjoittamaan tuollaista toiselle.

    Tykkää

  6. Heh, mun hassut muistisäännöt. :'D Niitä on iso kasa lisää! Kiitos, Suvi, koitetaan nautiskella jänskäämisen (ja stressaamisen) sijaan.

    Tykkää

  7. Niinhän se on. Kiitos, kun taas muistutit, ihanainen. ❤ Eihän tässä olekaan mitään hätää. Rauha laskeutui, kun luin Heidi sanasi. :')

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s