Tämän päivän nimi voisi minun puolestani ennemminkin olla Arvosta itseäsi-päivä. Kuvastaisi ehkä paremmin päivän sanomaa, joka kontekstistakin (Syli) huolimatta tahtoo mennä toisilta sivu suun – eniten ehkä asiaan perehtymättömiltä ja kapeakatseisilta. Itsensä arvostaminen ilmenee eri tavoin. Toisille se on kilojen keräämistä ja halua parantua, toisille taas jokapäiväistä itsestään huolta pitämistä esimerkiksi liikunnan ja sosiaalisten suhteiden avulla, joillekin taas oman ajan ottamista miljoonista kotiaskareista huolimatta. 

 

Jokaisella on oikeus syödä ja tuntea itsensä merkittäväksi; niin laihoilla kuin tukevimmillakin, karkeasti yleistettynä. On typerää ajatella painon kanssa venkslaamisen yksissään olevan avain parempaan.

Kyse on ennemminkin ehkä valinnoista. Jokaisen tulisi arvostaa itseään niin paljon, että se ilmenee myös hänen konkreettisissa teoissaan. Mikä on automaattisesti näkyy kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. En usko kovinkaan monen sairaalloisen ali- tai ylipainoisen tuntevan suurtakaan arvostusta itseään kohtaan – tuntevan tyytyväisyyttä, onnea ja hyvää oloa. Voin tietysti olla väärässäkin.

Eikä sanoma, itsensä arvostaminen, rajoitu vain syömiseen, vaikka syöminen nykypäivänä vahvasti sitä heijasteleekin, vaan yltää elämän kaikille osa-alueille. 

Minä olen opetellut itseni arvostamista, kantapään kautta tosin. Tänään voin sanoa arvostavani itseäni, hitusen jo ainakin. Minun arvostukseni itseäni kohtaan näkyy kehon ja mielen hyvinvoinnista huolta pitämisenä; puhtaana ruokana, treenaamisena ja pohdiskeluna.

Entä sinun?