Uncategorized

Uutta matoa vaan koukkuun.

Mottaus. Tuuppaus. Tönäisy. Isku. Lyönti. Mukilointi. 

Horjuu. Kaatuu. Ja. Lentää lopulta rähmälleen. 

Kyynel. Toinen. Kolmas. Neljäs. Tuhanteen asti ainakin.
Itkin keskellä Helsinkiä, itkin junassa, kotona ja Kuopiossa. Enkä oikeasti voinut sille mitään. Itkin ennen koetta, kokeen jälkeen, mutta en enää. Olen loistava kiduttamaan itseäni. Sättimään ja vaatimaan. En ole kovin ymmärtäväinen itseäni kohtaan. En kykene näkemään asioita edes pelkistetyn musta-valkoisesti; näen usein ainoastaan mustan puolen, epäonnistumiseni.
Sattuu. Kivistää. Koskee kunnolla. Tuska sisällä.

Olet riittämätön. Tunne on kestämätön.

Katse alhaalla. Siltikin. Tiukkaakin tiukempana.
Olen pettynyt. Hirvittävän pettynyt huonosti menneistä koesuorituksista. Eniten ehkä sen vuoksi, että tiedän, että olisin ilman lamauttavaa jännitystä pystynyt paljon parempaan. Turhauttaa – päässäni on niin hirvittävästi tietoa, jota en päässyt hyödyntämään. Mitä sillä kaikella teen? Säästän ensi vuoteen? 
Kyllä.
Venytä. Suuntaan ja toiseen. Äärirajoille asti.

Kokeile. Kyllä vaan venyy. Jos vielä vähän.

Ei napsahda poikki. 
 #uuttamatoakoukkuun #varasuunnitelmatoteutukseen
Kun joku ovi väliaikaisesti sulkeutuu, tai ei millään suostu avautumaan, toinen luukku toisessa suunnassa usein aukeaa. Silloin kuitenkin kun avain ei vain käy lukkoon kovasta yrittämisestä huolimatta, on vaikea yrittää ymmärtää, miksi. Miksi kaikki tapahtuu siten kuin tapahtuu? Mitä murheille ja pettymyksille on tehtävä? Koen tunteet voimakkaina, niitä on lähes mahdoton sivuuttaa. Niistä on hankala päästää irti. Tai päästä irti.
Kaksi ohjetta. Yksi; antaa isopäisten hevosten murehtia. Toinen; kaikella on tarkoituksensa, vaikkei sitä sillä hetkellä – vielä – käsittäisikään. 

Ihmettelen, olenko oikeasti ansainnut niin ihanan ja välittävän ystävän. Heidin antamat ohjeet ovat enemmän kuin käyttökelpoiset, kullanarvoiset – ja toimivat. Mutta tosiasiassa minun ei tarvitse kuin ajatella ystävääni ja mieleni on jo moninverroin levollisempi. :’)

Se on aina tarpeeksi, vaikka se ei veisi sinne, minne sen toivoi vievän. Mutta tarpeeksi se on. Sä olet tarpeeksi. 

Itkin, kun sain nuo sanat. Itkin ne luettuanikin. Kovemmin, jos mahdollista. 
Helpotuksesta.
Kiitos ihan kaikille lohdutuksen sanoista. Etenkin äidille kaikesta. Hoksasin taas, mitkä asiat tekevät elämästä upean.

32 thoughts on “Uutta matoa vaan koukkuun.

  1. Voi Elina, älä vielä luovuta opiskelupaikan suhteen! Oletko laskenut saatko paljon lähtöpisteitä? Ei kokeessa tarvitse täydellisesti onnistua! Mutta vaikka kävisikin niin, ettet vielä tänä vuonna pääse, niin ensi vuonna uudestaan. Varmasti löydät oman paikkasi vielä. Hyvää alkanutta kesää, toivottavasti säätkin tästä kohta muuttuu kesäiseksi : )

    Tykkää

  2. hei murunen älä vielä luovuta. niinkun anonyymi yllä sanoi, ei kokeessa pidä ihan kaikkea osata. nyt vaan ootat tuloksia, ei peli oo vielä menetetty 🙂 mulle käy kaiken kanssa nimittäin aina myös noin! pienet virheet muuttuu päässä ihan suunnattomiksi ja lopulta vellon itsesyytöksissä ja oon varma, että mokasin täydellisesti. mutta usein kuitenkin hyvin on riittänyt ja sieltä onkin tullut positiivinen tulos! mä uskon suhun ❤

    Tykkää

  3. Ihanaa, kun täällä jaksetaan tsempata. Tulee hirveän kiva mieli. :') Ei ehkä älyttömän kauaksi jää sisäänpääsystä, mutta ei kyllä millään riitä pisteet. Aika täydellisesti pitäisi onnistua, jos Kuopioon haluaisi. Pisterajat olivat viime vuonna kohtalaisen korkealla.
    Lähtöpisteet on ihan ok. Vaikka kirjoitin kaksi ällää, ne ovat reaalista ja lyhyestä oppimäärästä, joten eivät sitten kuitenkaan niin arvokkaita. Ja äikkähän mulla meni mönkään ja kirjoitin vain ämmän.

    Kiitos ihan hirmuisesti ja sitä samaa! :))

    Tykkää

  4. Hei Elina! 🙂
    Täällä on myös toinen, jolla ei mennyt pääsykokeet aivan niin kun oli tarkoitus. Harmittaa valtavasti, mutta yritän ajatella, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluukin mennä. Jos ei pääse tänä vuonna niin sitten ensi vuonna. Ja eihän peli vielä ole menetetty, saattaa olla, ettei muutkaan ole onnistuneet kokeessa täydellisesti. Ja Elina, sinä jos kuka olet ansainnut ystäväsi, vaikkei elämässä mitään oikeasti tarvitse ansaita 🙂 Mitä olen saanut sinuun tekstiesi välityksellä tutustua, voin sanoa, että vaikutat aivan ihanalta, todellakin ystävyyden arvoiselta ihmiseltä:)

    Aivan pakko vielä kysyä, että olitko sinä silloin maanantai aamuna Helsingin rautatieasemalla noin 8 aikoihin?

    Tykkää

  5. Voi ihana Senjanen. <3
    Kyllä mä olen kuitenkin melkein satavarma, ettei pisteet tule riittämään. Täytyy vaan oppia taas tästä ja kokeilla ensi kerralla uudestaan. Mulla on kuitenkin ihan kivoja ja hyödyllisiä suunnitelmia vuodelle. 🙂
    Ja siis joo, mäkin olen sortunut tuohon virheiden suurenteluun, lukiossa varsinkin! Nyt olen tosin ihan matemaattisesti laskeskellut näitä mahkuja. 😀

    Tykkää

  6. Voi että. Ensiksikin, ihan mielettömän sydäntälämmittäviä sanoja. Kiitos. <3
    Ja toiseksi, kaikki sympatiat täältä sinulle! Samassa veneessä ollaan siis. Ihan varmasti tulee meidänkin vuoro vielä, jos nyt ei onnista. 🙂

    Hei joo, saatoin ollakin! Olin menossa Helsingin kokeisiin. Ihan hassua, että joku on ehkä tunnistanut, hehe.

    Tykkää

  7. Jo tällä tekstillä oli mieletön merkitys kaikille meille, jotka eivät edes uskalla yrittää pettymysten pelossa!! Ehkä sittenkin uskallan ja selviän vaikken onnistu tai jopa onnistun.. Ja itku puhdistaa..
    Tietysti pidän sinulle peukkuja josko kuitenkin.. Mutta joka tapauksessa uskon myös että kaikella on tarkoituksensa.

    Tykkää

  8. Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, kun et tiedä, miten lopulta kävi! Ja kävi miten tahansa, maailma ei kaadu siihen. Elämä kyllä kantaa. Olet hurjan onnekas, kun sulla on tuollaisia ystäviä ja läheisiä. Tsemppiä! ❤

    Tykkää

  9. Voi Elina, älä sure. Varmasti teit kokeissaa sen hetkisen parhaasi ja se riittää. Aina.
    Itsellänikin jäi pääsykokeista vähän harmistunut olo, mutta katsotaan rauhassa mihin pisteet riittävät.
    Ei luovuteta!
    Mutta jos ei tänä keväänä tärppää niin ehkä sitten ensi vuonna. Itseäni olen jo pitkään monissa asioissa lohduttanut juuri samaisella ajatuksella: kaikella on tarkoituksensa ja omat kohtansa.

    Kaunista kesää!
    Ja hei, taisin nähdä sinut ohimennen Kuopiossa. 🙂

    -Katri

    Tykkää

  10. <3 Itku on hyvä, tunteet on hyvä. Älä luovu toivosta hei opiskelupaikan suhteen. Tartteet vaan vähän lisää kasvuaikaa - kyllä se paikka sitten napsahtaa juuri sinne minne pitääkin, kun sen aika on ja olet siihen valmis! :)

    Tykkää

  11. Jos oli, niin olen tosi, tosi iloinen. Tiedän nimittäin itse, kuinka paljon rohkeutta vaatii lähteä yrittämään siitäkin huolimatta, että pettymys pelottaa hirveästi.
    Mutta en ole tähänkään asti antanut pelkojen sanella elämääni, joten en anna tästä eteenpäinkään.
    Kivaa kesää ja kiitos kommentista! 🙂

    Tykkää

  12. Heh, kyllä se sinne jo kolahti. 😀 Mutta tosiaan, sen kun muistaisi pitää mielessä, ettei elämä tähän tosiaankaan kaadu! Kiitos muistutuksesta. 🙂
    Ja niin olen. Koen itsekin olevani hyvin onnekas. Tiedännimittäin myös, millaista on olla ystävätön. Joten arvostan hirveästi ystäviäni. En tiedä, miten sen parhaiten näyttäisin, mutta toivon jokaisen kuitenkin tietävän sen, että arvostan.
    Kiitos! Käytän tsempit varasuunnitelmaan. ❤

    Tykkää

  13. Vähän suren enää. Kunpa omia ajatuksiani auttaisikin se, että tein parhaani! Kunpa en olisi tällainen itsesyyttelijä! Koska olet niin oikeassa. Kyllä sen pitäisi ihan jokaiselle riittää.

    Pidän ihan hurjasti peukkuja sinulle. 🙂 Teitkö muuten psykan vai kemian? Kemia oli kyllä mielestäni haastavampi kuin viime vuonna. Tai ainakin minulle.

    Hehe, voi apua. Olin nukkunut edellisyönä tuskin yhtään ja olin niin paniikissa kuin voi vaan olla. 😀

    Sitä samaa, Katri! 🙂

    Tykkää

  14. Niin on. Olen ihan samaa mieltä. En ole ikinä käsittänyt sitä, miksi ei saisi itkeä. Tai miksi se olisi jotenkin huono asia. Itseäni se ainakin helpottaa – sen vuoksi varmaan itkenkin niin herkästi. 🙂

    Kyllä jaksan itsekin uskoa siihen, että se sieltä tulee, kun on tullakseen. Kun ei tämä ainakaan omasta laiskuudesta ja yrittämisestä jää kiinni. 😀

    Tykkää

  15. Olen kirjoittanut kommenttikenttään uudelleen ja uudelleen sanoja, joilla voisin jollain tapaa ilmaista: elämä jatkuu, joskus vain päivän paras ei riitä tavoitteen saavuttamiseen, kolhut vahvistaa meitä johonkin vieläkin hienompaan ja upeampaan, suru ja pettymys kuuluvat asiaan – muutenhan pääsykoe ei olisi ollut sinulle merkityksellinen… kaikki kirjoittamani tuntuu liian valjulle. Tyydyn halaukseen. Se saa sanoa: kaikki on kuitenkin aika hyvin. Tuloksesi ja saavutuksesi eivät määritä sinua ihmisenä. Olen juuri ihana Elina ❤

    Tykkää

  16. Oi kiitos peukuista, arvostan niitä suuresti. 🙂

    Minäkin tein kemian ja siitä jäi kyllä melkoisen epävarma olo. Johonkin kysymykseen en löytänyt ollenkaan sopivaa vastausta annetuista vaihtoehdoista ja toisissa kysymyksissä punnitsin pitkään useamman vaihtoehdon välillä, ähh…

    Noh. Itse olen ehkä kantapään kautta oppinut suojaamaan itseni valtavalta itsesyytösten myrskytä, joka on aina ollut edessäni tällaisissa kinkkisissä tilanteissa. Nytkään en siis ole vilkaissut oikeita vastauksia enkä laskenut omia mahdollisia pisteitä, koitan suhtautua asiaan mahdollisimman pitkään niin neutraalisti kuin vain kykenen, enempää ajattelematta. Sitten kun todellisuus, siis tulokset, täytyy kohdata pettymyksen pahimmat iskut ovat jo toivottavasti laantuneet.

    Ihan tosi suuret kiitokset vielä peukuista, lähetän täältä sinulle valtavat tsempit ja pidän peukut sinullekin pystyssä. Vaikutat ihanalta ihmiseltä. 🙂

    -Katri

    Tykkää

  17. Joo, hei itsellänikin kävi niin, etten löytänyt sopivaa vastausvaihtoehtoa. Siinä leusiinin tripeptidissä. Vaikka se oli ihan perustehtävä ja olin tehnyt miljoona samanlaista tehtävää ennenkin. Siihen tuhraantui sitten aikaa ihan liikaa.

    On kyllä järkevä ratkaisu tuo, että miettii vasta sitten, kun tulokset tulevat. Olen itse aina tällainen hätähousu, heh.

    Voi, ihanasti sanottu. ❤ Mun mielestä on mahtavaa, että tänne blogin puolelle kerääntyy selvästi samantyyppisiä ihmisiä. Kuin iso kaverijoukko. :')

    Tykkää

  18. Olipa helpottavia sanoja. Kiitos, Viivi. :') En tajua, miten täällä kirjoittelee minulle niin upeita ihmisiä. Ihan uskomatonta.

    Kaikki ihan hyvin. Tosi hyvin. Loppujen lopuksi.
    <3

    Tykkää

  19. Joo, just se tripeptidi!

    Jos nyt haluaa sitä tehtävää alkaa spekuloimaan, tultiin äitini kanssa siihen tulokseen, että annetuissa vastauksissa voi hyvin olla virhe. Äitini (joka on siis lukion kemian opettaja) nimittäin totesi yrittäneeni ratkaista tehtävää aivan oikein, ja jos sinäkin sait vastausvaihtoehtoihin sopimattoman tuloksen laskuistasi, niin voi mitä todennäköisemmin virhe olla laskujemme sijaan annetuissa vastausvaihtoehdoissa.
    Toivotaan näin. 😉

    Hassua, että minustakin, ihan vain näin lukijana, tuntuu tosi mukavalta tulla lukemaan blogiasi. Niin samantyyppisiltä me kaikki täällä vaikutetaan. Tosiaan ihan kuin kavereita! <3

    -Katri

    Tykkää

  20. Hei, pakko nyt vielä sanoa; juttelin useamman tytön kanssa kokeen jälkeen ja he sanoivat aivan samaa siitä tehtävästi! Ei tuo minua nyt pelasta, mutta jos siinä oikeasti on virhe, niin vähän ärsyttää. Juuri se lietsoi paniikkia, kun aikaa kului ja tuntui, etten ymmärtänyt mitään, kun en osannut perustehtävääkään. 😀

    Hihi, niin. ❤

    Tykkää

  21. Jes, olin ihan varma, et se olit sinä! En vaan uskaltanu tulla juttelee, ku ajattelin, et sul on varmaan kiire kokeeseen. No, ens kerralla sit ehkä saan kerättyä riittävästi rohkeutta:)

    Eikä mun koereissu voinu ihan turha olla kun näin Rinkelin, ihan ilmielävänä ❤

    Tykkää

  22. Voi hitsi…kirjoitin äsken ihan hirmu pitkän kommentin, mutta se kai katosi jonnekkin 😀 Aloitanpa siis alusta…Oon jo aikasemmin kirjotellu tänne blogiisi, että hain ykkösenä farmasiaa tänä keväänä, eli bilsaa ja kemiaa sekin. Ennen pääsykoetta tein parin viime vuoden kokeet ja olin aika varma että pisteet riittää kun pysyn omalla tasollani. No, kokeen jälkeen fiilikset olikin sitten ihan toiset ja itkin valehtelematta koko illan. Keskiviikkona kävin sitten ihan vaan kokeilemassa ravitsemustiedettä, bilsan osio meni nappiin (farmasiaan oli materiaalina n. 500 sivuinen ihmisen fysiologia kirja, joten perusbilsat oli hyvin hallussa), mutta kemiassa pisteet meni miinuksen puolelle!! Ja hei miekään en tajunnut sitä tripeptidi kohtaa! Sen tasoisen kemian tehtävän olisin kyllä luullut osaavani ratkaista, vaikka kemia onkin itselläni se heikko kohta. Tiedän etten tule koulupaikkaa vielä tänä keväänä saamaan, mutta kun mietin miten paljon enemmän osaan kuin vuosi sitten, niin se saa kyllä pakostakin hymyn huulille.
    Pakko vielä sanoo, että oon salaa ihaillut tuota siun pääsykoevalmistautumista! Ei jää ainakaan yrittämisestä kiinni 🙂 Ja jos et tänä vuonna pääse, niin sitten ensi vuonna tai sitä seuraavana..vuosi sinne tänne. Ja ootko miettinyt avointa yliopistoa? 🙂 Ps. jos yhtään tykkäät jukkapojasta niin kuunteleppa biisi nimeltä Jyrkänteet!

    Tykkää

  23. Voi ei, Blogger on kyllä kenkku joskus. Olen kuullut, että kaikki eivät saa jätettyä tänne edes kommenttejaan. :/

    Tiedän niin, miltä sinusta tuntuu! Ihan, ihan täysin. Olin itse myös laskenut kaikki ravitsemustieteen vanhojen kokeiden laskut, lisäksi myös farmasian ja joitakin pelkän kemiankin kokeita. Osasin hyvin. Bilsaakin harjoittelin kaikin sellaisin keinoin kuin vain keksin. Itkuksihan se meni.

    Se kemian osio oli kyllä vähän hassu, erilainen, etenkin se tripeptidi.

    Haluaisin vain sanoa, että älä lannistu! Minäkin tiedän, etten tule yltämään koulupaikkaan tänä vuonna. Mutta ensi vuonna on uusi yritys! Vuosi sinne tai tänne, olet niin oikeassa. On hirveän hienoa, että osaat hymyillä kaikelle sille, mitä olet oppinut tähän mennessä. Otan sinusta mallia. 🙂 Tiedän, että erilaisissa olosuhteissa tietoni olisivat riittäneet. Sen tuottaman pettymyksen yli on jotenkin vähän vaikea päästä.

    Itse asiassa olen juu miettinyt avointa yliopistoa. Tai varasuunnitelmani koostuukin osin juuri siitä. Lisäksi se sisältää sellaisen yhden hirveän kivan jutun, josta olen aika innoissani. Kirjoittelen varmaan blogin puolelle vielä tarkemmin, kun olen saanut varmistuksen paikasta. 🙂

    Tykkään! Ja kuuntelin. Oli aika osuva, meille. :')

    Tykkää

  24. No eipä mennyt pääsykokeet ihan putkeen täälläkään… argh. Jos rajat on yhtä korkealla kuin viime vuonna, niin eipä ole kyllä mahiksia päästä. Mut hei ei luovuteta, ens vuonna sit uusiksi : ) Onko sulla tietoa paljonko Kuopion pääsykokeessa oli osallistujia?

    -Eevis-

    Tykkää

  25. Voi harmi, että sinullakaan ei sitten mennyt putkeen. Mutta kyllä me vielä sinne sisälle päästään, ei todellakaan luovuteta. 🙂 Haitko ensimmäistä kertaa? Tosi monihan on hakenut useamman kerran tuonne.

    Kuulin sivukorvalla, että joku puhui 1012 hakijasta – en sitten tiedä, oliko tuo luku kaikki hakijat vai paikalle tulleet. Ja jos aloituspaikkoja on 30, niin aika tiukkaa kyllä on.

    Tykkää

  26. Joo ensimmäistä kertaa hain minäkin, Tosi vaikea on kyllä nykyään päästä sisään, kun hakijamäärät on enemmän kuin tuplaantunut muutaman vuoden sisällä.., Mutta toivotaan, että ne ovet vielä aukeaa molemmille! : ) Ja Kuopioon oli muistaakseni reilu 1000 hakijaa, joista ehkä noin puolet on tullut pääsykokeisiin.. mutta tätä tarkkaa lukua en kyllä itsekkään tiedä.. Yleensä poisjääneitä on kyllä aika reippaasti.. Mutta onpa toi sisäänpääsy siltikin hitsin vaikeaa! Itselläni ainut toive on siinä, että pääsykoerajat laskisivat viime vuodesta muutamalla pisteellä, mutta voi olla aika toiveajattelua : D

    -Eevis-

    Tykkää

  27. Heippa Elina!
    Samat fiilikset jäi kokeesta täälläkin. Mutta ajattelen positiivisesti, tein parhaani ja se riittää. Ensi vuodella on varmasti meille paljon annettavaa, ilman koulupaikkaakin, vaikka nyt pettymys(etenkin heti kokeen jälkeen) onkin suuri.
    Miten sulla kävi varasuunnitelman kanssa, luuletko että onnistaa vai ensi vuonna ravitsemustieteeseen uudestaan? 🙂
    Aurinkoista kesää joka tapauksessa sinne! 🙂

    Karkki;)

    Tykkää

  28. Heippa! Ja anteeksi kun huomasin kommenttisi vasta nyt. 🙂
    Jep, ensi vuonna sitten uusi yritys. Harmittaa tosiaan hirveästi ja varmasti sinäkin teit parhaasi. Itsekin tein sen, minkä pystyin niissä olosuhteissa, mm. kaksi edellistä yötä valvoin lähes kokonaan, siitä paniikista puhumattakaan. 😀

    Varasuunnitelmani, eli elintarviketieteet, ei mennyt oikeastaan sen paremmin. Laskin, että pääsisin jo pelkällä A-osion pisteillä sisään, jos vertaa viime vuoden rajoihin. Mutta kun se ei riitä. B-osio meni ihan surkeasti, aika loppui kesken ja se oli hirveän inhottava. B-osiosta on saatava tietty määrä pisteitä, jotta tulisi hyväksytyksi. :/

    Onneksi on nyt tuo varavarasuunnitelma. Se on ihan kiva. 🙂

    Ensi vuonna haen ehdottomasti uudestaan!
    Millaisia suunnitelmia sinulla on?

    Ihanaa kesää, Karkki! <3

    Tykkää

  29. Heheh, parempi myöhään ku millonkaan 😉
    Onneks sulla tosiaan on noita varavarasuunnitelmiaki, mietin kans elintarvikealaa, mut se ei kuiteska oikeen kolahtanu. Mut puhuit uusimmassa postauksessa pt – hommasta, joka varmasti sopii sulle 🙂
    Hain terveydenhoitajaks kolmeen eri paikkaan, toivon et joku niistä nappaa, se tuntuis kivalta hommalta. Myös bilsaa, mut se ei kuiteskaa tunnu siltä mitä haluisin 'isona tehdä'.
    En tiiä vielä, mitä teen ens vuonna, muuta kun töitä, jos en nytkää pääse mihkää. No, aika näyttää 🙂

    <3 Karkki;)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s