Uncategorized

Saman auringon alta.

Querido diario,
viisi päivää ja aika monta vielä edessä.
Sain monta ohjetta ennen matkaa, joista suurin osa sisälsi sanoman; nauti! Olen yrittänyt. Niin paljon kuin nauttimista voi yrittää. Kun se taitaa olla sellainen asia, joka hiipii vähän kuin huomaamatta; yhtäkkiä sitä vain huomaa nauttineensa viikosta, päivästä tai hetkestä täysin siemauksin. On selvää, että nautinto pelkää pakkoa – myös liiallista yrittämistä. Suurin nautinto syntyy tyhjästä päästä, ainakin tosi vähäisistä ajatuksista. Minä nautin kääntäessäni kasvot kohti porottavaa aurinkoa. Nautin myös maistaessani suussa miellyttävän maun. Nautintoa on myös hurjasti sykkivä sydän urheilusuorituksen aikana. Nautin lisäksi, kun poskeani paijataan. Kaikkia hetkiä yhdistää se, etten ajattele mitään. Ainoastaan tunnen.

Olen syönyt vaniljaista kukkakaalipyrettä. Nuoleskellut Kinder-jäätelöä. Sitten olen myös treenannut jalat aika kipeiksi ja etsinyt vaihtoehtoisia reittejä portaille. Olen ansainnut jo rusketusrajat, vahingossa myös punaiset sellaiset. Olen nukkunut pitkään, puoli kahdeksaankin asti. Olen pelannut veikkaa vastaan biljardia ja melkein voittanut. Olen myös melkein käynyt uimassa meressä, mutta en sitten kuitenkaan. Olen kokeillut rantalenttistä ja itse asiassa innostunut siitä. Olen nauranut aika paljon ja välillä meinannut tikahtua. Olen minä myös ikävöinyt ja ollut mieli maassa.

Eniten ehkä sen vuoksi, että sain tietää olleeni nolla piste kolkytviiden pisteen päässä isosta unelmastani.

Ei etelän aurinkokaan poista pettymystä. Vaikka samalla olenkin pikkuisen ylpeä itsestäni, ihan hitusen vain; olin todella lähellä.

Kauas merelle katsellessani ja erilaisia ihmisiä tutkaillessani olen pohtinut. Ei minulla ole hätää. Harmitus ja pettymys, ne ovat valtavan voimakkaita. Mutta ne ovat tunteita. Ne eivät kaada maailmaani. Olen onneksi rakentanut elämäni jonkin muun varaan kuin menestyksen. Tai koulupaikan, koulutuksen ylipäätään.

Joten olen minä ihan oikeasti täällä nauttinut. Ja aion seuraavasta viikostakin nauttia.

Elina,
Los Boliches

2 thoughts on “Saman auringon alta.

  1. Kuulostaa ja näyttää mahtavalta – lomailuun mahtuu aina niin ihanan onnellisia kuin surullisia, vihaisia ja haikeitakin hetkiä. Harvempi tulee kertoneeksi lomareissun aikana olleista riidoista, erimielisyyksistä, kurjista sattumuksista tai muuten vain huonoista hetkistä, vaikka auringonpaiste, upeat maisemat ja kiehtova kulttuuri muistetaan kyllä mainita jokaiselle vastaantulijalle. Samalla tavalla kuitenkin myös ne hieman ikävämmät jutut kuuluvat mun mielestä lomaan siinä missä elämäänkin eikä niitä tarvitse hyssytellä – niin kuin sinäkään et tee. 🙂

    Tosi harmillista kyllä kuulla pisterajoista ja siitä, miten lähellä unelmaa ehdit käydä! Muista kuitenkin, että noin pienestä kiinni jääminen tarkoittaa ainoastaan sitä, että oot tehnyt huikean hyvän suorituksen ja että tyytyväisyyteen on todellakin aihetta! 🙂 Koskaanhan ei sitä paitsi voi tietää, mitä tapahtuu ja varasijoiltakin on mahdollista päästä sisälle!

    Tykkää

  2. Niinhän se taitaa olla. Mun mielestä kaikki tunteet kuuluu elämään, lomallekin. Ei täydellinen loma välttämättä synny pelkästä leveästä hymystä.
    Vähän oli tosiaan pettynyt olo tuloksien vuoksi, mutta turha sitä enää on harmitella. 🙂

    Katse eteenpäin ja sitä rataa!
    Mukavaa alkavaa viikkoa Lauralle. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s