Uncategorized

Mä olen osa tätä.

I feel you, sis.
Kiteyttää aika hyvin sen, mitä koin lauantaina. Yhteenkuuluvuutta. Täysvaltaista ymmärrystä. Ja lämpöä. On uskomatonta, kuinka elämään saattaa tupsahtaa – uskon, että tarkoituksella kylläkin – ihmisiä, joiden vieressä ei voi kuin nyökytellä. Niin yksiin ajatukset, mietteet ja arvot menevät. Tai toisaalta. Voi vain olla hiljaa tekemättä mitään – ja silti tuntea olevansa täysin oikeassa paikassa. Sanoille ei aina ole tarvetta, kun on riittävän hyvä olla. Samankaltaisten ihmisten seurassa.

Ihmisten samankaltaisuus. Se on oikeastaan kovin monimutkainen asia paperilla, mutta hyvin helppo käytännössä. Sen tuntee. Samankaltainen voi olla monella eri tasolla – joskus harvoin osuu elämään ihminen, jonka kanssa kohtaa aivan täysin jokainen niistä. Toisaalta samankaltaisuus voi perustua myös jollain tapaa erilaisuuteen; silloin tasot ehkä asettuvat hivenen lomittain. Te täydennätte minua.

Aitous. Yhteenliittävä tekijä, joka merkitsee minulle paljon. Ja olisi voinut olla myös lauantain teema.

Bloggaajien kesäjuhlat. Se ei oikeastaan kuvaa laisinkaan iltaamme. Joka ei sisältänyt yhtään teennäisyyttä tai yritystä olla vähän jotain parempaa. Kumpaakin inhoan hirveästi. Ennemminkin juhlat olivat sielunsiskojen illanistujaiset – muutamalla miehellä terästettynä. Joissa toki syötiin hyvin ja puitteetkin olivat aivan erinomaiset. Ensisijaisesti nautimme kuitenkin toistemme seurasta. Aidosti ja antaumuksella. Ihanaan lopputulokseen olisimme varmasti päässeet missä vain. Ruokalautasellakin olisi varmasti voinut olla mitä vain. Sillä minä ainakin olin täysin tyytyväinen ja kylläinen ihan jo onnestakin.

Vaikka Marikan rakkaudella tekemät karjalanpiirakat kyllä maistuivat. Ainon tyrnikakusta nyt puhumattakaan. Unohtamatta yhteistyöllä syntyneitä fetapullia ja (hyvin harjattuja) perunoita.

Ja siis. Mikä oli lopputulema? Onnellisen kylläinen. Niin onnellinen, että Petra paljasti hymyilleensä yksinään bussissa kotimatkalla. Onneksi tällaista herkkua ei voi koskaan saada liikaa. 
Vaan kyllä se Rinkeli edelleen pohtii, kuinka ihmeessä elämä tuo näin ihanaa. Kiitos. Tytöt.

12 vastausta artikkeliin “Mä olen osa tätä.

  1. Elina, muistatko kun sanoin lauantaina (kuten niin monta kertaa aiemminkin!), että siun postaukset on lähes poikkeuksetta kuin omasta päästäni ja omista ajatuksistani. Tämäkin. Kiitos, kun olet! ❤

    Tykkää

  2. Hihi, mulle ei jää tähän enää oikein kommentoitavaa, kun ollaan nämä aiheet jo käyty läpi toista kautta. Siispä voinkin tähän vaan todeta, että kaunis, onnellinen sinä. ❤ Ja mahtava haba!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s