Uncategorized

Huuda fuksiii!!! Ja pohdintoja.

Mitä minä olen tekemässä?
Siitä on hyvä lähteä. Kuoria aina kerros pois. Vähitellen. Jotta löytää sen olennaisen. Oleellisimman. Monesti asiat kääritään erilaisiin sivuseikkoihin. Eikä siinä mitään. Ei-niin-hirveän-tärkeä voi olla aivan mahdottoman hupaisa. Toisinaan ne tahtovat kuitenkin vain viedä huomion täysin siitä tärkeästä. Joka kuitenkin on. No, se kaikista tärkein. Jutun juju. Asian ydin. The thing.
Eli se, joka on itseisarvo.
Vai paremminkin itseisarvo minulle.
Onko se yksilösidonnaista?
Ainakin se on asia, jota ei tarvitse perustella muilla arvoilla. Mutta joskus kylläkin kenties muille. Asia, jota sivuseikat vain mahdollisesti värittävät. Mutta joka on ihan itsessään jo enemmän kuin kokemisen arvoinen. Asia, joka helposti hukataan. Vaikka siihen lopulta aina päädytään.
Toisille sivuseikka on kaverit ympärillä – ja alkoholi taas illan ydin. Tai sitten se ydin vain vahingossa katoaa huuruiseen olotilaan ja sivuseikkojen syövereihin. Voi tietenkin olla, että jossakin on heitä, joille itseisarvo on ihmiset. Ihan raakana ilman kostukkeita. Vielä yön pikkutunneillakin.
Eilen fuksiaisissa toisia hetken sivusta* seuratessani mietin, voinko olla mukana porukassa reilusti tasajaloin ja ainoastaan pepsimaxisuin. Voinko minä todella pitää itseisarvona kurssikaverien seuraa? Tietysti voin, mutta uskallanko ja kehtaanko? Olla edes marinoimatta valitsemaani itseisarvoa alkoholilla?

Miten sinä juhlit ja humputtelet?

Tapoja on monia, jotka ovat varmasti kaikki aivan yhtä hyviä; oma tyyli tulee vain löytää. Tiedän, että minä osaan pitää hauskaa ilmankin juomia. ** Suuni kuivuu ainoastaan nauramisesta. Humallun hyvästä olosta ja ihmisten hauskanpidosta. Olen tyytyväinen halatessani kamua ja tanssiessani ysikytluvun hittien tahtiin. En koe kieltäytyväni mistään tai pitäväni jollain tapaa vähemmän kivaa. Mielestäni elämästä kaiken irtiottaminen ei edellytä humalatilaa. Voi tietenkin olla ihmisestäkin kiinni, en tiedä. Lähimmät ystäväni ovat samanmoisia ja se on ehdottomasti yhdistävä tekijä. Mutta toisille se on ongelma. Olen joskus todennut. Juominen fuksiaisissakin oli totta kai ennakko-oletus ja lähtöasetelma. Ymmärrän sen hyvinkin – tunnelmannostattaja parhaasta päästä. Fuksiryhmäämme mahtuu siltikin kaikenlaisia juhlijoita ja se on mielestäni hienoa.

#Tää ei niin ole mun hommaa #Team Jyväskylä #Joku julkkia ja fuksit #Parasta! #Kahvin keitossa rastilla #Haalariselfie #Fysiikan luento fuksiaisten jälkeisenä aamuna klo 8.15… Piece of cake.

Mietin myös, miksi mä en hei ryyppää ja dokaa. Samalla tavoin ainakaan kuin osa. Koska en sitä kuitenkaan millään tavoin paheksu.  Eilenkin olisi ollut hyvin helppoa. Kontata puskissa perässä. Konttailin  vain nurmella, heh. Onko itseisarvo minulle ihmisten seura, vai onko se kuitenkin suuntautunut itseeni; en vain halua sellaisia määriä myrkkyä sisääni, kärsiä vatsakivuista ja huonosta olosta. Molemmat kun voisin raksittaa oikeiksi. Toisaalta en voi asettaa muiden mielipidettäkään kaiken ytimeksi – juoda, koska muutkin. Pitäisikö?

Olenko kakkoskastia?
Vai rohkeasti arvoistani perillä oleva oma itseni.
Just siistiä eilen kaikesta pohdinnastani huolimatta oli. Ikimuistoista! Rankkaa, mutta hirveän hauskaa. Kerran elämässä -touhua. Jessus. Ylpeästi turkoosit haalarit päällä Helsingin keskustassa. Ne todellakin antavat paljon anteeksi, heh. Vielä joku aika sitten en uskaltanut edes haaveilla moisesta. Ja edelleen kun mietin matkaani kakskytyksvuotiaaksi Elinaksi, silmäni ovat kostua. Hei huikeeta

Pidän pohtimisesta. Avoimin mielin, monesta eri näkökulmasta. Mikä on sinun omasi?


* Tosiaan vain hetken  ehdin seurata sivusta – ennen kuin sai ryhtyä pomppimaan citykanina.
** Toisaalta osaan myös nauttia alkoholista erittäin hyvän drinkin eteen sattuessa. Snickers-drinkille, anyone?. ❤

11 thoughts on “Huuda fuksiii!!! Ja pohdintoja.

  1. Olisin voinut itse kirjoittaa tämän tekstin! Toki asun eri kaupungissa ja opiskelen eri alaa. Meidän koulutusohjelman fukseille on viimeisen kahden viikon aikana ollut tarjolla kuusi eri kokoontumismahdollisuutta, joissa ainakin suurin osa on myös ryypännyt. Itse join eilen kaksi annosta alkoholia, muina päivinä en ollenkaan. Ja mukavaa on ollut silti (: Erityisherkkänä ihan joka kerta en ole jaksanut lähteä mukaan, mutta neljänä kertana kyllä.Eräs opiskelijatoveri totesi eilen, että hän arvostaa mua, kun pystyn tulemaan yökerhoon muiden kanssa selvinpäin. Musta se oli vähän hassua, koska ei ryyppäämättömyys oo ikinä ollut mulle mikään juttu! 😀

    Tsemppiä opiskeluun ihana Elina!

    t. ellanea, joka on blogiasi seurannut varmaan jo vuosia mutta kommentoinut vain harvoin (;

    Tykkää

  2. Moi Elina! Löysin tieni sun blogiin tänään kaverin kautta ja oli vaan pakko kommentoida et jäin heti TÄYSIN koukkuun!! Oon nyt istunu pari tuntia koneella lukemassa sun kirjotuksia ja ai että ne on ihania ja oivaltavia, niin taitavasti kirjotettuja! Aion ehdottomasti perehtyä sun blogiin vielä syvemminkin. Halusin vaan kertoa et oon ihan supervaikuttunut! Ja tuttuja fiiliksiä, oon ite alottanut kans pari viikkoa sit fuksina yliopistossa. Oikein ihanaa alkanutta syksyä ja haleja sulle!:):)

    T. Noora

    Tykkää

  3. Ihan tosi mukavaa (ja huojentavaakin) kuulla, että joku ajattelee samaan tapaan kuin minä – että ajatukseni ovat tuttuja. 🙂 Itsellänikin on hauskaa lähes aina, vaikka en joisikaan – ja jos ei ole, se johtuu jostain muusta tekijästä.
    Hehe, ymmärrän. Ei se minustakaan tunnu miltään selviytymiseltä ikinä. Tosin onhan se kiva, että toinen tulee jotain tuollaista sanomaan. 😀 Toinen tuollainen yleinen ”väärinkäsitys” on se, että jotenkin katsoisin kieroon rellestäjiä – en todellakaan. Agressiivisuus yms. ovat sitten asioita erikseen.

    Voi kiitos! :') Ja muuten sitä samaa sinulle! Oli hurjan ihanaa, että jätit kommentin.

    Tykkää

  4. Heippa Noora!
    Apua, en tiedä, miten aloittaisin vastaamaan. Varmaan jotain sellaista haluaisin sanoa sinulle kuin, että ihan tosi, tosi ihanaa kuulla, hymyilen ihan tosi, tosi leveää hymyä tällä hetkellä. Kiitos! 🙂 Ja hei, sittenhän me jaetaan samoja fiiliksiä tällä hetkellä! Kuinka on yliopisto-opiskelu lähtenyt käyntiin?

    Ihan mahtavaa ja kokemusrikasta syksyä myös sinulle – isoja haleja myös! 🙂

    Tykkää

  5. Omista fuksiaisista on aikaa jo yhdeksän vuotta, ja vieläkin muistan ne elävästi. 🙂 Todellakin once in a lifetime -kokemus! Ihanaa, omannäköistä fuksivuotta sulle! 🙂

    Tykkää

  6. Jep, ihan totta. 🙂 Mä en ole jotenkin tajunnutkaan, että meillä kahdella on kumminkin jokunen vuosi välissä, siis, että olet hiukan vanhempi, heh. Kiitos hirmuisesti, Suvi!

    Tykkää

  7. Hih, olenhan mä kauhean vanha verrattuna suhun. 🙂 Ja toisaalta menin yliopistoon suoraan lukiosta, joten fuksivuotena olin vielä toooosi nuori. 🙂

    Tykkää

  8. Ihanaa, kiva kuulla et sain hymyn aikaseks 😉 Tosi hyvin on lähteny, kiitos kysymästä! Kauheesti on kaikkee uutta ja jännää koko ajan mut ihan mahtavia tyyppejä ja viihdyn kyllä yliopistolla ite tosi hyvin 🙂

    Tykkää

  9. Hieno teksti jälleen! Ja ihanaa kun joku oot pohtinut kyseistä aihetta! Itse oon saanu kuulla monesti kommentteja että miksi en juo. Se on kaikkien oma valinta ja sitä täytyisi kaikkien kunnioittaa eikä vain ihmetellä! Se on vaan hienoa, että viihtyy tanssilattiallakin selvinpäin 🙂 Ja kiva kuulla, että sun fuksiaiset on menny kivasti! Itekin muistan vielä omani ja ne on kyllä ihanat kemut aina! Oot kyllä vaa niin samanlainen kun mäkin ja niin samoja ajatuksia!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s