Mä olin katsonut niitä koko aamun. Pikkuisia bikineitä ja vielä pienempiä naisia.
Nousin sohvalta ja kävelin peilin eteen. En nähnyt enää itseäni. Näin vain liian ison, pehmeän ja löysän vartalon. Totesin ääneen mä näytän lihavalta. Ja silloin pelästyin oikeasti. Eilen silmiin katsovat tyttö oli vielä ok.
Ymmärrän tavoitteellisuuden. Ymmärrän siitä saadun nautinnon. Ymmärrän toisten inhoavan tavoitehakuisuutta ja toisten taas nauttivan. Ymmärrän päämäärät. Ymmärrän intohimon. Ymmärrän suuren työmäärän ja omistautumisen. Ymmärrän ylpeyden saavutetusta. Ymmärrän itsensä voittamisen ja sen ilmentymisen eri muodot. Ymmärrän erilaiset kiinnostuksen kohteet. Ymmärrän poikkeavat elämäntavat. Pystyn ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän päätöksiään. Ymmärrän kunnioittaa toisia. Myös sellaisia asioita, joita itse en täysin ymmärrä.
Ymmärrän. Silloin kun päätökset ja valinnat rajautuvat koskemaan vain niiden tekijää. Ymmärrän yksittäisen ihmisen ajatukset.
Voisin tarkoittaa ymmärtäväni uskontoa. On hienoa, että on erilaisia uskontoja – niin kauan kuin jokainen saa itse päättää omastaan. Karkeasti sanottuna. Kuitenkin. Kirjoitan tämän lähinnä viikonlopun fitnesstouhotuksen näkökulmasta.
Fitnessbuumin hyödyt: Finnkinosta saa Quest bareja. Hah.
Kun oma ymmärrykseni loppuu, minua alkaa pelottaa. Tiedän, että vaikutteita – niin hyviä kuin huonojakin – voi imeä melkein kuka vain ja melkein mistä vain. Eivät kaikki suinkaan ole yhtä alttiita ulkopuolelta tuleville viesteille. Ja hekin, jotka ovat. Eivät hekään useinkaan tahallisesti sitä kaikkea ime, peilaa tieten tahtoen itseensä. Alitajuisesti asioiden juurtuminen mieleen. Se on kovin kieroa ja huomaamatonta.
Minä osaan aika hyvin jo loikata kuplasta ulos, jos sinne joudun. Pitää oman alueeni ihan vain omanani. Kaikki eivät kuitenkaan. Esimerkiksi nuoret tytöt. Tiedän, sillä itsekin olin sellainen. He menevät virran mukana. Suodatusjärjesjelmä on vielä puutteellinen, oman identiteetin rajat ovat kovin häilyvät, esikuviin tarraudutaan kuin hengenpitimiin.
Fitnesskilpailut, kisadietit, rasvattomuus ja ulkonäkökeskeisyys. Ymmärryksen ja erinäisten faktojen sekä suvaitsevaisuuden valossakin. Olen huolestunut. Yhtä lailla faktaa on vaikutusherkät, vasta kasvuiässä olevat nuoret naiset ja syömishäiriöihin sairastuneiden suuret lukumäärät.
Jokainen tekee valintansa itse. Se on totta. Eikä pumpulissakaan kasvaminen kannata. Okei, totta tuokin. Kaikelta ei voi suojautua. Ei valitettavasti. Eikä kaikkea voida kieltää mahdollisten kärsijöiden vuoksi. Niin. Ehkä olisikin kritisoinnin ja kieltämisen sijaan hyödyllisempää korostaa – vähintäänkin yhtä hyviä – vaihtoehtoja?
Että sä voit sanoa olevasi mieluummin vaikka ihan hitusen pyöreämpi, jos oot silloin onnellisempi.
Että sä voit kyllä keskittyä mieluummin elämään, vaikka toisten oma pyörisikin vartalonmuokkauksen ympärillä.
Minusta ei ole tuomitsijaksi. Olen parempi pieni pohtija.
Elina Heidi Rinkeli 
Kiitos Elina. ❤
TykkääTykkää
Ihanan ymmärtäväinen pohtija olet todellakin ❤
TykkääTykkää
Pieni pohtija. <3
Minäkään en osaa tuomita, enkä osaa olla samaa mieltä tuomitsijoiden kanssa. Koska minä ymmärrän. Vaikka se on jotain mihin en itse lähtisi koskaan mukaan, ymmärrän sen silti. Tuomitseminen on minusta vähän huono lähestymistapa. Oikeammalta tuntuu juurikin tuo, että korostaisi vaihtoehtoja. Ei milloinkaan ole hyvä tapa haukkua lyttyyn toista (ihmistä, lajia, elämäntapaa), tuodakseen esille pointin jonkin toisen (ihmisen, lajin, elämäntavan) paremmuudesta.
TykkääTykkää
Ihana teksti ❤
TykkääTykkää
Nyyh, ihana teksti<3 (kosketti)
Karkki;)
TykkääTykkää
Mäkin tykkään pohtia mieluummin kuin tuomita. En koe, että voisin tuomita, kun en edes tiedä asiasta tarpeeksi. Eikä mulla ole aihettakaan.
Mutta ne nuoret tytöt. Toisaalta aina on ollut joku ihannevartalo, jota on ihannoitu. Omina teiniaikoina se oli luurangonlaiha mallivartalo. Ei yhtään hyvä sekään.
TykkääTykkää
Ei kiittämistä, Minni. ❤
TykkääTykkää
Hihi <3 Haluan ymmärtää toisen erilaisia valintoja ja syitä niiden takana, vaikka henkilökohtaisesti en joitakin allekirjoittaisikaan. Jokainen katselee asioita omasta vinkkelistään ja se tietysti vaikuttaa myös mielipiteeseen.
Suvaitsevaisuutta ei ole tässä maailmassa mielestäni liikaa.
TykkääTykkää
Hihi, sellainen juu. :')
Taas. Ihan kuin omia sanojani. Juuri niin, Heidi.
<3
TykkääTykkää
Kiitos. ❤ Tuli itsellekin jollain tapaa hyvä mieli, vaikka en jälkikäteen koskaan enää luekaan omia kirjoituksiani.
TykkääTykkää
Hih, hyviä kyyneleitä kuitenkin? 🙂 Ihanaa, että tuntui ihanalta!
TykkääTykkää
Jep. Tuomitakseen pitäisi tietää, olla niin syvällä kyseisessä asiassa. Mutta toisaalta silloin ei varmasti osaisi katsoa enää objektiivisesti asian ulkopuolelta – tai tästä kyseisestä vinkkelistä ainakaan.
Totta. Ihan totta. Sen vuoksi onkin parempi keskittyä minänsä vahvistamiseen ja vaihtoehtojen korostamiseen. 🙂
TykkääTykkää
Luin tän sun tekstisi vasta tänään, viikko sen jälkeen kun fitnesshöytys jälleen nosti päätään…
Voi kun hyvää ja fiksua pohdintaa!
Sekin on hyväksyttävä että jokainen kulkee oman polkunsa ja nuoret ovat aina hakeneet ihanteita ja malleja sen hetkisistä jutuista. Tämä ei tarkoita etteikö saisi olla huolissaan ja yrittää vaikuttaa nuoriin niin että he näkisivät kuitenkin terveen tavan elää. Pitäisi nähdä muutakin kuin kuori… Fitnesskään kun ei ole vain se kisakireä vartalo ja pelkkää blingiä…
TykkääTykkää