Molekyyli sitoutuu makureseptoriin ja syntyy aistimus. Okei. Aika johdonmukaista. Mutta aistimukset. Ne ovat erilaisia, vaikka söisikin samaa ruokaa. Makuasiat ja mieltymykset. Eli ne, joista ei voi kiistellä. Toinen kokee yökkäysrefleksin ja toinen taas – no, maiskuttelee tyytyväisenä. Sieniä suussaan. Opittua vai puhtaasti fysiologista, geneettistä vai ympäristön muokkaamaa? Aihe on aina ollut mielestäni kovin kiehtova. Ehkä jo senkin vuoksi, että minä olen aika kaikkiruokainen ja kaukana nirsosta.
Ainoastaan oliivit ja maca saavat niskavillani pystyyn. Ja juu, haukikeitto myös.
Mikä sun lemppariherkku on?
Kasvu ihmisenä. Kuulostaa ihan hirveän hienolta. Ja vaikealta. Yllättäen olen huomannut, että kasvu herkuttelijana on myös mahdollista. Päivittäiset ruokavalintani ovat toki vaikuttaneet siihen – tosin ei niinkään tarkoituksenmukaisesti. Enemmänkin vahingossa.
Oma herkutteluhistoriani on nopeasti tiivistettynä ja kronologisesti; suklaa ynnä hedelmäkarkit ynnä oikeastaan kaikki makea, vuosien tauko, keinomakeutushöpöt, Quest barit, kunnon ruoka. Ja kehityssuunta näyttää jatkuvan kohti raakakakkuja. Kenties. Heh.
Toisin sanoen. Nykyään nautin eniten kunnon ruoasta. Minulle herkkua on ravitseva ja maukas päivällinen. Tai suoraan uunista tulleet karjalanpiirakat. Kyllä, silloin tällöin myös rivi suklaata tai perinteinen pulla, mutta en niitä oikeastaan himoitse, kuten joskus ennen. Quest bareja syön, kun raaskin – usein pikaeväänä nälkääni. Herkku tai ei, keinomakeutushöpöjä en järjestelmällisesti suuhuni laita. Ehdottomuussääntöni rajoissa kylläkin, eli ei ole ehdottomuutta. Voin, jos haluan. Mikä onkin kovin mielenkiintoinen seikka.
Terveyden näkökulmasta en ole halunnut pitkään aikaan. Nykyään en kuitenkaan hedonistisistakaan syistä.
Nimittäin luulen, että kasvu herkuttelijana on ennemminkin ollut herkistymistä. Luonnollista makuaistin parantumista, kun jättää isolta osin epäaidon kaupan hyllylle. Nykyään maitorahka pelkällä kanelilla höystettynä maistuu erinomaisesti. Hyvinä päivinä syön jopa kidneypapupaistoksen ilman ketsuppia.
”Mua aina naurattaa yliopistolla ruokavaihtoehdot maukkaasti tai edullisesti. Entäs maukkaasti ja edullisesti? Vähän samaan tapaan meillä oli perjantai-iltana testiasetelma maukkaasti tai e-koodittomasti. Omasta mielestäni maukkaasti ja e-koodittomasti.”
Yhden E:n lätyt, eli tortillat Elinan tapaan.
(1 kpl)
1 kananmuna
vajaa 1 rkl jauhoja (ruis/täysjyvä/kaura/speltti…)
(nestettä muutama rkl)
+ hyvä paistinpannu
Ostin jokin aika sitten Skyr Uuniomenan kokeilumielessä kaupasta. Tai ajattelin, että kai sitä vois hemmotella vähän vanhalla herkulla – ja toteuttaa ehdottomuussääntöä. Mutta ei se ollut vanha herkku, paremminkin edesmennyt herkku. Eli ei ollut herkullista enää lainkaan. Sillä en maistanut kuin läpitunkevan sukraloosin. Mikä hivenen harmitti. Olisin halunnut nauttia.
Itse asiassa ja rehellisyyden nimissä. Olen pienen Quest-tauon jälkeen huomannut patukoiden kanssa saman ilmiön. Hivenen lievempänä vain. Ovat edelleen hyviä, mutta eivät ehkä kaiken sen hehkutuksen arvoisia. Jep, enää. Kirpaisee myöntää.
Herkistyminen sinänsä on aika hienoa hommaa. Tietoisuuteen tupsahtaa iso joukko uusia vivahteita. Tarttumapinta kasvaa. Lisäksi luulen vahvasti, että samaan tapaan myös itse elämiselle voi herkistyä. Ensin pitää vain ehkäpä raivata liian isot ja vallitsevat asiat tieltä pois.
Elina Heidi Rinkeli 
Kasvaminen herkuttelijana on hieno juttu 🙂 Koettu täälläkin! Ei jotenkin tee edes mieli niitä e-koodi mättöjä, sukralooseja sun muita.Ei sillä etten VOISI jos haluaisin. Herkistynyt makuaisti vaan sanoo ei 🙂
Munkin mielestä on hirmuisen mielenkiintoista, miten eri tavoin ihmiset voivatkaan aistia asioita. Esimerkiksi vaikka parsakaali: Minulle suurta herkkua, pikkuveljelle täysi kuvotus 😀 Sama pätee myös muihin ilmiöihin, uskoisin. Vaikkapa musiikin voi kokea kevyesti tai sitten täysin sydäntä ravistelevana. Itse yllättäen lukeudun jälkimmäiseen…
Herkullisen oloinen tortillareseptikin muuten! Odotan innolla raakakakkuherkuttelu-Elinaa, josko vihdoin itsekin saisin kokeiltua 🙂 Tosin säästökuukauden aikana se pähkinämäärä on ihan nounou…
~Hilla
TykkääTykkää
Niin. Haluan vain vastata; tiedän, että ymmärrät tätä tekstiä. <3
Ja tortillat. Itse pidin. Makuasioita. Hehe. 😉 Jep, leipoisin raakaherkkuja joka päivä, jos opiskelijan budjetti vain antaisi periksi…
TykkääTykkää
Kas, samankaltainen kasvutarina täällä takana. 😉 Paitsi, että olen tietysti (:D) ehdoton. Mutta vain siksi, koska tahdon olla. Koska en tahdo syödä niitä perinteisiä herkkuja. Kun ei ne oo mulle herkkuja. Se on muuten kolme ja puoli vuotta niistä edellisistä perinteisistä herkuista. o.O
Ja mulle on käynyt samoin Quest Barien kanssa. Ei ne ole enää niin hyviä, kuin silloin aluksi. Huomattiin se meillä molemmat. Oli tauko niiden syömisestä ja sitten eivät enää maistuneet niin ihmeellisiltä. On ne silti hyviä, mutta ei herkullisen hyviä. Ostetaan kyllä jatkossakin, kun tarvitsee jonnekin evääksi. Koska ne ravintoarvot on vaan ylivoimaiset. 🙂
TykkääTykkää
Aaaww Elina taas pääsen hihkumaan SAMA SAMA SAMA… Olen todennut niin monen herkun muuttumista entiseksi herkuksi.
TykkääTykkää
Hihi, kas, tämäpä iso yllätys. 😉 Kunnioitettavat kolme ja puoli vuotta. <3
Eikä! Teillekin! Just niin. Että on hyviä ja syön, kun raaskin ostaa ja tarvitsen evästä, mutta se yltiöpäinen hehkutus on laantunut. 😀 Ja onhan ne tosiaan ravintoarvoiltaan ylivoimaiset ja mun mielestä myös maultaan, jos vertaa useimpiin prodepatukoihin. 🙂
TykkääTykkää
Viivi ja Elina ne yhteen soppii. :'D Ihana sinä!
TykkääTykkää