Syksy. Miten ihana tekosyy ma… masentua. Niinkö?
Aiemmin viikolla junassa märissä vaatteissa hytistessäni mietin syksyä. Se todellakin on jo täällä. Siis se oikea syksy. Oikeaa syksyä edeltää kesänloppu. Eli alkusyksy, joka ei kuitenkaan ole kuin syksy. Sillä se ei millään tavoin täytä syksyn tunnusmerkkejä, joita ovat esimerkiksi pimeys, luontaantyöntävyys, epätoivo, kylmyys ja epämääräinen töhkäsade. Monia syksy tuntuu kovin masentavan. Masennusta lisää jo valmiiksi masentunut olo sitä varsinaista masennusta odottaessa; kohta tulee ja sitten todellakin tuulee, kovaa. Tulehaan se. Tuuleekin. Ihan jokaikinen vuosi. Masentavaa. On, jos siten suhtautuu.
Alkusyksy menee vielä. Oikeastaan aika helposti töihin ja kouluihin palaamisen ohessa. Se on värikästä aikaa ja toiveikkaita päiviä. Miltei saa hurmion valtaan! Ainakin ajatuksissaan sitä pyörii aikuinenkin muhkeissa lehtikasoissa. Kuitenkin syksyn edetessä. Ne iloisen keltaiset lehdet maatuvat masentavaksi mössöksi jalkojen alle. Kannattaa olla varovainen, sillä liukastumisriski on suuri; helposti sitä lentää aikuinenkin rähmälleen. Mielessään ainakin. Kun niin musertaa.
Syksy on aika tavalla ajatuksissa. Pelkästään päässä lohduton, uskoisin. Se on mielleyhtymä onnettomaan olotilaan. Ja kun ajatukset tulisi saada irroitettua siitä totutusta mielen mallista, tarvitaan usein, no, jotakin hivenen älytöntä. Päätöntä ja aika pöhköä.
Ei tällaista naamaa enää, pliis.
Älyttömään syksyyn siis, Rinkeli:
a. Sytytä kynttilä. Katsele liekin lepatuksessa Soikkua ruudulta. Monen monta videota putkeen ja toista perässä joka kerta moi kaikkiii. Ääneen ja oikealla intonaatiolla. Ai, hymyilyttää? Ainakin ne Soikun pikkupuput saavat olon lämpimäksi.
b. Uhmaa sitä töhkäsadetta. Laita tarvittaessa uimalasit päähän, hyppää pyörän selkään ja ole rohkea. Suuntaa kirppikselle ja etsi käsiin koko paikan vanhin ja virttynein villapaita. Mitä isompi ja kauhtuneempi, sitä parempi – ja sitä piristävämpi. Kotona se päälläsi keksi tarinaa; kenen villis on ollut ja kuka sen on neulonut?
c. Osta Tigerista paljon erilaisia kynttilöitä; usean värisiä ja tuoksuisia. Sytytä palamaan. Ota tulitikku käteen ja pyörittele sen päähän steariinipalloja – tee kokoelma! Kuten pieni Rinkeli aikoinaan. Erittäin älytöntä – jes!
Sitten lopuksi vielä.
d. Osta jättipussi porkkanoita. Siis ei kiloa, vaan oikeasti ihan överisti. Kunnon säkki! Rouskuta. Rouskuta kerrankin suu auki oikein antaumuksella – varmistuttuasi, että olet yksinäsi. Mieli muuttuu varmasti kirkkaammaksi – samalla kun iho päivettyneen oranssiksi. Ei enää suihkurusketuksia tai solariumia.
Ja kas. Syksy onkin älyttömän ihanaa. Vähintäänkin kesän sävyttämää.
😀
Uimalasti olisivatkin olleet tarpeen, kun toissa päivänä piti pyöräillä lumimyrskyssä koululle. Heh.
Porkkanavinkki on ihan paras! Nam nam, vois melkeinpä kokeilla. 🙂
-Katri
TykkääTykkää
Lunta! Apua. 😀 Porkkanaa ja dippiä – helposti menisi monta säkkiä, hehe.
TykkääTykkää