Mitä sä teet. Hei, touhuatko jotain. Huhuu. Mitä sä duunaat?
Mä olen keskittynyt. Hyvin keskittynyt.
Mutta en tiedä. Oikeastaan en tiedä, mitä olen tekemässä. Jaa, no. Tiedän ehkä sittenkin, jos ihan tarkkaa määrittelyä ei haeta. Mä räpellän. Tiedätkö sen tunteen? Kun tekee mieli tehdä ihan hirveästi. Ei vain tiedä, että mitä. Kunhan vaan jotain. Joten sitten sitä räpeltää.
Räpeltäminen. Tiedätkö, mikä siitä tulee mieleen? Toivottomat räpylät, niin kuin käsien tilalla. Ihan hirveän kova yritys, vaikka mikään ei kuitenkaan pysy kasassa. Ja kaikki tietävät sen. Kun on ne toivottomat räpylät. Siihen kuuluu Aku Ankan äänellä vähintäänkin yhtä kova selostus. Että kyllätääaiemminonnistu ja heiheinytnytkato. Ja sitten katsotaan tarkasti. Räpeltämisen seuraaminen sivusta on aina säälin ja naurun yhdistelmä. Että vooooi toista pöhköä. Räpeltäjän innostus kerää sympatiapisteet epäonnistumisesta huolimatta. Hyvä yritys hei!
Tänään aamulla se iski minuunkin. Räpellys. Kello oli jotain vaille seitsemän. Teki mieli räpeltää keittiössä. Sörssätä, murskata, pruutata ja silputa. Äääh. Ihan mitä vain!
Joten. Sitten minä murskasin riisikakkuja. Tahmasin hunajalla. Kaivoin lusikalla maapähkinävoita. Lopuksi vielä ripottelin – vähän kaikkialle – raakakaakaojauhetta. Pyörittelin toivottomilla, hyvin tahmaisille räpylöilläni aineksista palloja. Yleensä räpellykset eivät onnistu. Tänä aamuna oli kai jokin poikkeus. Koska äidin pistäytyessä käymään pienen hetken päästä, minulla oli tarjota aika onnistunutta räpellysherkkua, tahmapalloja.
Niistä tuli vähän mieleen lapsuuden herkku. Ne omin pikkuräpylöin tehdyt riisimuro-suklaapallot, jotka törkättiin lopuksi pakastimeen jähmettymään. Odottaminen oli aina aika haastavaa.
Snickers-pallukat tai tahmapallot tai räpellyspyörykät
* Murennettuja riisikakkuja
* Aika paljon (luomu)hunajaa (meillä on ihan aitoa, suoraan tuottajalta tullutta ja maku on sen mukainen, nam)
* Sopivasti maapähkinävoita
* Oman maun mukaan raakakaakaojauhetta
Kaikki sekaisin ja palloksi pyörittely. Hunajaa on oltava aika reilusti, jotta pallurat pysyvät kasassa. Lopuksi vielä hetkeksi sinne pakastimeen jähmettymään. Jos vain millään malttaa.
Hups. Oli unohtua se oleellisin vinkki. Muista nuolla. Lusikat, astiat ja kaikki mahdollinen.
Suhteellisen makeaa torstaita!
Täydellistä, että tuon superonnellisen kuvan taustalla näkyy sydän ja sana 'dream'. Ihanaa. ❤
TykkääTykkää
Hihi, niinpä näkyy! Onnellisuustiskirätti. 😀 En oo raaskinut käyttää sitä, vaikka karvakuono on joskus haukannut kulmasta pienen palankin.
<3
TykkääTykkää
Haha, miten Heidi oikeen bongasi ton rätin tuolta?! 😀 Tarkat silmät! 😉 Toi vika kuva on kyllä ihana ❤ Ja palleroiset näyttää hyvältä 😛
TykkääTykkää
Ihana tuo vika kuva!! 🙂 Oikeen alkoi itteäkin hymyilyttää, kun sulla on niin aito ilo siinä 😀
TykkääTykkää
Hehe, tarkkasilmäinen juu. ;D
Palleroiset oli hyviä jopa äidin mielestä! 😀
<3
TykkääTykkää
Hihi, pikkuinen makea saa aamuhymyn aikaan. :'D
TykkääTykkää