Tee se väärään aikaan.
Syön laskiaispullan aamulla kello kuusi.
Sanon sen kesken riidan: minä rakastan sinua.
Nauran rohkeasti hiljaisuudessa.
Lähetän viestin, vaikka asiaa ei olisikaan: moi sinä.
Käytän kukkahameita keskellä talvea.
Halaan, vaikka olisin vasta sen tehnyt. Tai vaikka en olisi koskaan sitä tehnyt.
Laitan kellon herättämään keskellä yötä. Ja nousen hetkeksi ylös tunnustelemaan, millaista mietiskely on yöllä.
Vilkaisen kelloa vasta, kun olen myöhässä.
Hiljennyn keskellä vilkasta päivää.
Hymyilen, vaikka olenkin ihan pikkuisen vihainen.
Pitelen jäätelötuuttia lapaset kädessä.
Teen viikkosiivouksen maanantai-iltana.
Mietin kesälomaa juuri ennen tenttiä.
Kirjoitan, vaikka pitäisi lukea.
Huomaat ehkä, ettei ole olemassa väärää aikaa. Sen paremmin kuin sitä oikeaakaan. On ainoastaan nyt ja sitten ja totutut tavat.
Jep, laskari aamulla kello kuus.
Olen pitkään ajatellut itsekseni kyllä sun Elina pitäisi joskus sitten oppia elämään iisiä elämää. Ajoitus on aina tuntunut vain kovin väärältä sellaiselle: eikö opiskelijan elämä kuulu olla vähän tenttistressillä terästettyä? Eikö tämän ikäisen kuulukin vielä valita mukavuuden sijaan rehkiminen? Kohtuullisessa kuosissa pysyminen? Eikö nuoren aikuisen elämän kuulukin olla hektistä? Aikaansaavaa? Kaikenkokevaan pyrkivää?
Olen joskus yrittänyt kokea asioita ihan vain sen vuoksi, että olen tuntenut sen velvollisuudekseni. Nyt on se aika, kun tällainen kuuluu kokea. Voin tietysti myös paljastaa, ettei kokemus tuolloin ole ollut elämys, enemmänkin suoritus.
Mutta kun. Ei tällaista Elinaa ole ennen ollut tällä pallolla. Ei kukaan voi tietää, milloin minun elämässäni on oikea aika kullekin asialle. En sitä itsekään etukäteen tiedä. Voin ainoastaan tunnustella.
No, nyt on selkeästi aika iisille elämälle.
Elina Heidi Rinkeli 
Peukku iisille elämälle ja laskiaispullamonsterille <3
Ja hei, mulla on postaustoive! 😀 Sun ja Santun tarina, edes jollain tapaa. Oisi kivaa lukea teistä kahdesta. ❤
TykkääTykkää
Voi miten oivaltavaa tekstiä taas! Ei suorittamista, vaan elämistä. Sitä opettelen.
Niin paitsi yhtä noista esimerkeistäsi olen testannut. ”Vilkaisen kelloa vasta, kun olen myöhässä.” Sitä teen. Useinkin. 😀
TykkääTykkää
Itse testasin iisimpää elämää kyseisessä tentissä ja palautin lähes tyhjän paperin ja totesin että ensi kerralla paremmin 😀 en ollut ylpeä itsestäni mutta eipä kait se niin vakavaa ole, joskus näin.
-Kaisa
TykkääTykkää
Hihi, kiitti peukuista, mäkin peukutan niitä. <3
Haa postaustoive! 😀 Voisi olla kyllä kiva kirjoittaa joku tarinantynkä. Ihana idea. :')
TykkääTykkää
Kiitos. <3 Niinpä, sitä on hyvä opetella. Itselleni kun ei ainakaan tule iisi elämä ihan "luonnostaan".
Haha. 😀 Mä puolestani vilkuilen kelloa turhankin usein, mutta olen myöhässä silti.
TykkääTykkää
Mun korvaan kuulostaa just iisin elämän opettelulta! Ei todellakaan ole niin vakavaa – sitä mäkin yritin hokea itselleni tentin jälkeen. Ja jos on edes yhtään suorittamiseen taipuvainen, niin oli tuo rohkea veto. 🙂
Kiva, kun kommentoit, Kaisa!
TykkääTykkää
Mitä tähänkään lisäisi… Hyvä kirjoitus!! 🙂
http://outikarita.fitfashion.fi/
TykkääTykkää
Kiitos, Outi! :')
TykkääTykkää