Kun kerran olet tavannut hänet, niin et kyllä voi unohtaa.
Siis, että itsensä voi esitellä toiselle hersyvällä naurulla ja lämpimällä hymyllä. Että toisen mieleen voi jäädä tutkailevalla katseella ja innostuksesta hehkuvilla poskilla. Että maailmaan on mahdollista jättää jälkiä omilla ajatuksilla tai teoilla. Että pelkällä olemuksella voi saada toisen sydämen sykkimään. Että viehättävyys ja kiinnostavuus syntyvät ihmisen omasta persoonasta.
Että silmät sidottuinakin sinä pidät häntä maailmankaikkeuden kauneimpana ihmisenä. Kuulet hänen äänestään paljon ja tunnet hänen aidon läsnäolonsa. Sinä et ole ollut kiinnittämättä hänen ulkonäköönsä huomiota sen vajavaisuuden vuoksi, vaan ainoastaan tarpeettomuuden takia: mitä väliä kääreillä, jos on nähnyt jo sisälle.
Voiko toisesta sanoa mitään kauniimpaa, sellaista, joka on samalla jopa merkityksellisempää?
Jos joskus käväisisin jonkun toisen ajatuksissa, haluaisin ehdottomasti minut muistettavan muusta kuin ulkoisista seikoista. Vaikka valoisasta luonteesta tai ymmärtäväisestä katseesta.
Älä huoli. Et sä ole pliisu. Sullahan on ajatuksissa vaikka mitä ja kuinka paljon. Sä sisällät hirveän paljon. Harvemmin ihminen on oikeasti pliisu. Kun ei se ole maantienharmaan värisiä hiuksia tai beesejä neuleita, vaan ihan jotain muuta. Sellaista välinpitämättömyyttä elämää kohtaan.
Tylsän näköinen, yksinkertainen, maultaan tuhannesti herkullisempi, kaikkea muuta kuin pliisu:
savutofu-riisi-cashewpähkinäpata
Riisiä
Savutofua
Sipulia
Valkosipulia
Mustapippuria
(Suolaa)
Cashewpähkinöitä
Keitä riisi ja kuullota sipuli pannulla. Leikkaa tofu sopivan kokoisiksi paloiksi ja lisää kuuman riisin joukkoon. Lisää myös paistettu sipuli. Sitten mausta ja sekoita. Ripottele annoksen päälle ennen tarjoilua cashewpähkinöitä.
No. Mistä sitä sitten tietää, ettei ole sisällöltään pliisu?
Katsos, joukkoon ei ole tarvetta lisätä mitään. Edes ketsuppia.
Elina Heidi Rinkeli 
Ah miten ihana postaus, aamu on niin hyvä aloittaa tällaisilla positiivisilla ajatuksilla 🙂 ja herkkua tuo ruoka varmasti, nuo cashewpähkinät oikein tuijottavat minua…
TykkääTykkää
Kuulostaa ihan todella hyvältä tuo ohje, pakko kokeilla pian! 🙂 Pitää tässä samalla sanoa, että olen lukenut sun blogia tosi pitkän aikaan, mutta en oo tainnut koskaan kommentoida, hups.
TykkääTykkää
Se on kyllä totta, että aamupalalla kannattaa nauttia positiivisia ajatuksia. Kiitos, Pipsa! :')
TykkääTykkää
Se oli kyllä yllättävän hyvää, vaikka ihan omasta päästä ”resepti” olikin. Kokeile ihmeessä!
Ja hei, ihan tosi kiva juttu, että nyt sitten kommentoit – ilahduin paljon! :')
TykkääTykkää