ihana arki · Rinkelin päivä

Ihan, ihan, ihan tavallinen päivä.

”Tänään aamulla heräsin ja söin kolme minikarjista. Mun Pollux-kello ei kyllä hirnunut, mutta onneksi äiti herätti. Katoin lasteja vähän aikaa telkkarista. Tein matskun tehtävät myös. Sitten Sanna tuli hakemaan ja mentiin kouluun. Kässäntunnilla sain melkein valmiiksi toisen lapasen ranteen. Kahdelta tulin kotiin ja söin Lidlin myslipatukoita. Ihan hirveen hyviä! Illalla menin vielä leikkimään kirkkistä ulos. Sitten meninkin jo nukkumaan, koska väsytti. Ei muuta!”
En ole moneen vuoteen enää kirjoittanut päiväkirjaa. Ala-asteella olin vielä todella ahkera rustailija ja kirjoitinkin lähes päivittäin arjestani. Ei ollut väliä, vaikka maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai ja perjantai olivat kaikki kovin samanlaisia päiviä: Pollux-kello ei vielä keskiviikkonakaan herättänyt ja lapanen tyssäsi kaikkiaan viideksi päiväksi ranteen kohdalle. 
Edelleen minua kiehtoo tavallisen elämän tutkailu ja sen näkeminen sanojen kautta. Huomaan kaipaavani vaivatonta sepustusta vasemman jalan sukan reiästä ja ihan hirveän hyvästä juustoleivästä. Ehkä aloitan taas päiväkirjan kirjoittamisen. Ihan lyijykynällä paperille. Se olisi varmasti loistavaa vastapainoa tietokoneen näppiksille ja syvällisille aatteille.

Eilenkin mulla oli ihan, ihan, ihan tavallinen päivä. 

Kello 04.30 Mä vilkaisen kelloa ja huokaisen. Vartin päästä aikaisintaan.

Kello 04.45 Nyt mä nousen, vaikka kukaan normaali ei vapaaehtoisesti olekaan tähän aikaan hereillä.

Kello 04.50 Onneksi mä unohdin edellispäivänä viimeisen banaanin olemassaolon: tänä aamuna se on yhäkin ruskeampi.

Kello 05.00 Mä tyhjennän tiskikoneen ja hämmentelen samalla kattilan sisältöä.

Kello 05.10 Mun banaanipuuro on valmista. Keson ja maapähkinävoin kanssa se on ihan mun lempparia.

Kello 06.00 Jos joku kuulisi, niin varmasti pikkaisen hermostuisi: mä ryystän kahvia, koska siitä tuli vähän liian kuumaa.

Kello 06.01 Neljän minuutin päästä mä sovin itseni kanssa aloittavani opiskelun.

Kello 06.05 Mä avaan tietokoneelta tiedoston ja syvennyn luentomateriaalien termistöön.

Kello 06.30 Jos mä ihan vähän. Ihan pikaisesti vain vilkaisen Marissan blogia.

Kello 07.15 Valonnopeudella hampaiden pesu, ripsari ja ensimmäisenä käteen sattuvat vaatteet.

Kello 07.25 Omegat, vitskut ja macat.

Kello 07.34 Mä syöksyn autolle aja varovasti -lausahduksen saattelemana.

Kello 07.50 Istun ruuhkassa ja nauran Aamulypsylle.

Kello 08.06 Mä olen perillä Viikissä.

Kello 09.10 Varmaan joku kolmaskymmenes termi meneillään. Vaikka mä en jaksaisi kuunnella enää yhtään selitystä integraalisesta kalvoproteiinista tai sfingolipidistä.

Kello 10.00 Ohi on!

Kello 10.04 Mä nauran parit naurut muutaman opiskelukaverin kanssa ja suuntaan autolle.

Kello 10.30 Kotona ja viiden minuutin sisällä jo jääkaapilla.

Kello 10.45 Pikalounas pikavauhtia syötynä.

Kello 11.12 Jälkkäriksi vähän lisää biokemian termistöä.

Kello 12.30 Mä olen niin ansainnut juoksulenkin ulkona.

Kello 12.53 Puolivälissä reittiä mä läsäytän suoraan vesilammikkoon.

Kello 12.55 Inhottava tunne, kun lenkkarit litisee joka askeleella.

Kello 13.25 Kuumassa suihkussa ja seuraavassa hetkessä taas jo opiskelujuttujen kimpussa.

Kello 15.30 Päivän toinen puuro: kuka muka sanoi, ettei puuroa voi syödä päivälliseksi? Mä nimittäin herkuttelen porkkanapuurolla cashewpähkinöiden ja raejuuston kera.

Kello 15.45 Kananmuna.

Kello 17.45 Mä päätän lopettaa lukemisen ja lepuutta aivoja. Vetäisen ulkovaatteet päälle.

Kello 18.02 Paras ystäväni kurvaa pihalle ja lähdemme iltakävelylle. Mun päivän paras hetki.

Kello 19.07 Sujahdan ihan heti sisälle päästyäni yöpukuun.

Kello 19.32 Iltapala ja Salkkarit.

Kello 20.01 Mä pesen hampaat ja haukottelen.

Joskus puoli yhdeksän jälkeen mä jo nukahdan – kesken nettisarjan katsomisen. Joku sammuttaa mun puolesta tietokoneen ja valot. Kyllä mä yritän sanoa aina hyvää yötä ennen uinahtamista. 

13 thoughts on “Ihan, ihan, ihan tavallinen päivä.

  1. Ihania nämä! Mullakaan ei enää ole päivärkirjaa, mutta blogi taitaisi toimia ihan hyvänä arjen päiväkirjana.

    Ootpas ahkera opiskelija, ei taida olla monen aivot vielä lukemisen parissa kello kuudelta aamulla. Vau! ❤

    Tykkää

  2. Mullakin on aina jotenkin vähän syyllinen olo, jos meinaan nousta sängystä liian aikaisin. En ymmärrä mistä se tulee? 😀 Jos ei väsytä, niin sittenhän voi jo nauttia aamusta! Vaikka joo mustakin kaikki ajat ennen klo 5 tuntuu ihan rikollisilta edes ajatella. 😀 5 ja 6 välillä on alkaa herääminen olemaan jotenkin sallittua. Vaikka kukaan ei edes samassa asunnossa nukkuisi. 😀

    Ja hyi biokemia… Ennen kun sitä joutui opiskelemaan, kuvitteli että se on kivaa. Oikeasti siinä ei ole mitään kivaa. Luetteko muuten Lehningeriä vai mitä kirjaa?

    Ahistaa ajatus, että pian pitäisi alkaa taas kertaamaan biokemiaa kanditenttiä varten. Oon aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan kaikki HMG-CoA-reduktaasit, asetyyli-CoA:t ja mevalonaatit. Yääh 😦

    Tykkää

  3. Ainiin ja aamulukeminen on parasta heti aamulenkin jälkeen! Aamulla aivot on virkeät ja kirkkaat ja ottaa hyvin tiedon vastaan. Yleensä ovat jopa yön aikana selvittäneet itseleen jonkin hankalan jutun. Lisäksi jos alottaa aikasin, voi lopettaa Suomen talviaikanakin vielä valosaan aikaan ja päästä lenkille. 🙂

    Tykkää

  4. Ihana ihana postaus! 🙂 Tällaset vaan on niin parhaita! Toi kuuma suihku lenkin jälkeen kyllä ihmetyttää :') Mulla aina haluttaa vilposeen 🙂

    Tykkää

  5. Pollux-herätyskello ❤ Harmi kun se sai lapsena lähdöt meiltä, kun alkoi aina yöllä hirnua vaikka sitä ei olisi edes ajastettu soimaan 😀

    Tykkää

  6. Totta, blogi on kyllä oiva ”päiväkirja”. 🙂
    No juu, tässä on ollut pieni tenttirysä, niin on pitänyt viettää aika paljon aikaa nokka kiinni kirjoissa. 😀 Hehe, mun aivot ei kyllä toimi sitten yhtään illalla.

    Tykkää

  7. Jep, toi on kyllä hassua, miten voi aikaisin herääminen saada olon syylliseksi, haha. Nykyään mä en tosin jaksa enää välittää – nousen kun haluttaa. 😀

    Itse asiassa mä tykästyin biokemiaan, vaikka se välillä onkin aika puuduttavaa: on siistiä tietää, mitä kaikkea sisällä tapahtuu. Toi Lehninger on tosi tuttu, ollut varmaan jossain muussa. Biokemman perusteissa mulla on tosin kyllä toi Horton. 🙂

    Hehe, tiedän tunteen: pitäisi ja pitäisi, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Auttaa kummasti, kun ryhtyy vaan enempiä ajattelematta hommiin. ;D

    Tykkää

  8. Hihi, kiva, kun pidit! 🙂 Näitä on kiva kirjoitellakin.
    Joo kuuma suihku, kun varpaat kastui lenkillä. Ajattelin, etten vaan vilustu. ;D

    Tykkää

  9. Aijaa, no kiva kuulla et jotkut tykkää siitä! Meillä Lehninger ja biokemia (ja ehkä kaikki molekyylitason jutut muutenkin) on kirosanoja. 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s