Tiedätkö sen tunteen?
On kuin voisin elää innostuksen ja jännityksen tunteella. Alkeelliset tarpeet kaikkoavat. Nälkä ja jano unohtuvat. Silmätkin painuvat kiinni vain sekunnin sadasosaksi – öisin niitä on pidettävä väkisin käsin suljettuina. Yhtäkkiä olen kuin höyryjuna, joka etenee. Tankki täynnä adrenaliinia ja euforiaa. Matka jatkuu pysähtymättä ympäri vuorokauden, toisenkin. Päämäärällä tarkoitan toissijaista. Ainoastaan jatkuvalla polttoainesyötöllä on nyt merkitystä: elän innostuksella. Suorastaan janoan sitä.
Siltä se on tuntunut. En ole nukkunut, syönytkin vain rutiinista. Olen tehnyt sen, mitä pitää eli käynyt töissä muistamatta päivän lopuksi koko vuorosta mitään. Toisaalta olen ollut täysin tässä hetkessä ja kiinni innostuksen aikaansaaneessa asiassa, mutta toisaalta taas olen leijaillut aika kaukana arkitodellisuudesta ja alkeellisista tarpeista.
Sitä se teettää. Mahanpohjan pieni pulppuaminen meinaan.
Eilen skoolasimme sille.
Joku saattaisi ehkä naurahtaa kuullessaan, että juhlimme tulevia asuntokauppoja valmiskääretortulla.
”Sinä kesäiltana kun ostimme ensiasunnon, ensimmäisen ikioman kotimme, me söimme puokkiin pirun hyvän Napakympin.”
Elina Heidi Rinkeli 
Oii ihanaa! Paljon onnea ensiasunnosta! ❤ Ja Napakymppihän on herkullista. ;p
TykkääTykkää
Kiitos! <3 On tää aika jännää. :')
Hehe, onhan se kieltämättä. 😀
TykkääTykkää
Onnea kovasti ensimmäisen oman asunnon johdosta!
TykkääTykkää
Kiitos paljon, Suvi! :')
TykkääTykkää