Rakastan ympätä päiviin kivaa. Suunnitella ja rakentaa päivää siten, että siitä tulee eheä kokonaisuus. Kuin jonkinlainen toiminnallinen taideteos. Se kaikki kiva on useimmiten aivan tavallista touhua, mutta ympättynä yhteen muodostuu spesiaali päivä.

Mielestäni kiva päivä alkaa aamulla rauhassa syödyllä aamiaisella ja kahden tunnin kera juoduilla kahvikupillisilla. Kuten viime sunnuntaina. Pidän siitä, että saan aloittaa päivän ihan yksinäni. Tykkään hiljaisista aamuhetkistä ja ne todellakin kuuluvat kivaan päivään. Sen vuoksi viime sunnuntaina ei niinkään haitannut, että sain kiskoa toisen ylös sängystä vasta oman puuroni jälkeen.

Klo 6.30 Kaurapuuro ja maailman parasta kahvia, jonka sain lahjaksi ihanalta ystävältäni.

Ympätessäni päiviin kivaa sijoitan liikunnan usein aamupäivään. Mieli ja kroppa heräävät kätevästi uuteen päivään, kun aamupöhnät saa karistettua pois. Liikunnanjälkeinen euforinen olo sopii täydellisesti kello kahteentoista: se antaa potkua tulevalle kivalle.

Sunnuntaina lähdimme aamiaisen jälkeen yhdessä lenkille. Aurinko paistoi ja hiki valui ja puuskututti vain vähän – täydellistä. Olin suunnitellut lenkin päälle vielä vatsalihastreenin, mutta sen sain lopulta tehdä yksin. Santtu osallistui vain pitämällä jaloista kiinni. Ihan aina mieleni rakennelmat eivät sentään toteudu.

Klo 10.15 Lenkin jälkeiset eli vatsalihastreeniä.

Liikunta kasvattaa sopivasti ruokahalua, sillä päivän kivaan kuuluu ehdottomasti nälkä. Mikään ei ole kivempaa kuin syödä nälkäisenä – vieläpä hyvää ruokaa. Aika kivaa puuhaa on myös itse ruoanlaitto. Yhdessä rauhassa keittiössä puuhailu on rentoa hommaa.

Sunnuntaina me teimme itse pizzaa. Teemana oli tehään nyt kerranki sit kunnol. Santtu oli vastuussa pizzapohjasta: minun mielestäni vartin vaivaaminen olisi ollut jo riittävästi, mutta sitkeästi toinen jaksoi jatkaa. Ja kyllä kannatti. Pohjasta tuli äärimmäisen onnistunut. Se oli ohut, mutta etenkin minun mieleeni juuri sopivan pehmeä. En pidä liian rapsakasta. Se oli sitkeästä kaukana ja tuntui erityisen keveältä mahassa.

Klo 10.45 Se oli joku Hans Välimäen pizzapohjaohje, kai.

Klo 11.15 Jaksaa vaivaa.

Klo 11.30 Kaulimista vaille valmista.

Klo 12.05 Vihdoin! 

Klo 12.45 Menomatkalla tietysti maistiaiset äidille.

Tykkään viettää aikaa kotona. Kotiin on kiva aina palata, mutta välillä riittävän usein omien seinien sisältä on mukavaa myös lähteä. Olimme jo pitkään suunnitelleet asuntomessuilla käymistä ja sunnuntai tuntuikin vihdoin juuri sopivalta päivältä sille. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Talot olivat tietysti hienoja, mutta lukuisissa ahtaissa portaissa jonottaminen oli tosin kaukana rentoilusta. Meidän messuilu olikin enemmänkin kunhan käydään ja käyskennellään -tyyppistä.

Kotimatkalla kävimme hakemassa Santun isältä laatikollisen mustikoita. Minä villiinnyin. Nam.

Klo 17.15 Joku on innoissaan.

Klo 17.17 Joku on tyytyväinen.

Kivaan päivään kuuluu ehdottomasti kaiken menemisen ohella lisäksi rauhoittuminen. Lähes poikkeuksetta kaipaan (jokaiseen tavalliseenkin) päivääni hivenen syvyyttä – joko keskusteluiden tai omien mietteiden muodossa.

Illemmalla puhuimme lähitulevaisuuden suunnitelmista. Minä innostun usein suhteellisen helposti. Olen hyvä pomppimaan paikoillani. Ja saamaan ehkä toisenkin mukaan hurmokseen. Tällä kertaa kuitenkin oli kiva seurata vierestä toisen innostusta. 

Ja nyt olen jo itsekin ihan täpinöissäni.