ajatuksia · oma elämä

Mitä sulle on jätetty sanomatta?

Katos. On muuten poskessa. Siis jotain. Sulla. Oisko ketsuppia.

Joo. Ja mä olen muuten nyt tässä jonossa. Sun edellä.

Etana.

Aha.

Heihauskaameilläonsamatpöksytjalassa.

Ja vielä tungitte mun kassalle.

No nyt. Sä oot jostain niin tuttu.

Jes. Jaksaa, jaksaa.

Onks kaikki kunnossa. Ei taida olla.
Annettaisiin tulla ääneen kaikki se, mikä jää sanomatta. Ihmiset kun vaikenevat hurjan usein. En ole varma, sopisiko se kaikki sanomaton edes päiviin. Tulisi aivan liian täyttä eivätkä tunnit elämässä varmasti alkuunkaan riittäisi. Siltikin ympättäisiin. Niin sitten olisi moninverroin suorempaa elämää, mikä tekisi siitä samalla myös rankempaa. Liiasta uteliaisuudesta saa tuta, sen muistan jossain vaiheessa elämää oppineeni. Itsepähän halusit kuulla -tokaisua minä en haluaisi koskaan kuulla. Kaikkea ei kai ole ylipäätään tarkoitettu korville. Sentapaiseen johtopäätökseen olen ajautunut. Kasvoilta lukeminen on riittävän tulkinnanvaraista ollakseen turvallista.
Ehkä hiljaiset hetket –  ne kaikki sanomatta jättämiset – ovat syntyneet helpottamaan elämää. Siltikin sellainen hiljaisuus on suuri sääli tilanteissa, kun ääneen sanominen voisi saada aikaan jotakin hyvää, kivaa tai hauskaa.

Tuntuu, että eräs mansikanmyyjä jätti muutaman virkkeen sanomatta minulle.

2 thoughts on “Mitä sulle on jätetty sanomatta?

  1. Haha just kun eilen selasin instagramia ja ajattelin tosta kuvasta että sopiipa sulle noi lyhyemmät hiukset tosi hyvin 😀 nyt sanoin sen ääneenkin. -Kaisa

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s