oma elämä · Ruoka · ruokavinkki

Nyhtiksen tulikoe.

Olen lukenut jo aika hirveän monta nyhtisreseptiä. Taitaa olla yksi kirjakin nyhtökaurasta jo kirjoitettu. Jossakin ravintolassa tarjoillaan sitä kebabannoksessa ja pitaleivän välissä se on lehtien ruokakriitikoiden mukaan täydellistä.
Mutta tiedätkö, mikä on uuden elintarvikkeen todellinen tulikoe?
Minä nimittäin kokeilin selviääkö nyhtis siitä.  
Maustamatonta nyhtökauraa kylmänä ketsupilla. Se on se.
Jos jotakin pystyy syömään siten, sen on aivan oikeasti oltava hyvää. Kai melkein kaiken saa maistumaan hyvältä kastikkeilla ja tahnoilla, leivän sisään syvälle upotettuna tai johonkin muuhun piilotettuna. Väitän, että jokin elintarvikkeessa on pielessä, mikäli oma maku pitää yrittää peittää. Ymmärrän tosin, että henkilö, joka on elänyt eristyksissä linsseistä ja pavuista tai jonka jokapäiväinen leipä on lähinnä jauhelihaa ja lehtipihviä, saattaa vierastaa nyhtistä: ajatusta tai pientä papuaromia.   
Pari asiaa yllätti. Nyhtis on tuhti ja suutuntuma on sitkeähkö. 
Palatakseni vielä tulikokeeseen: läpi meni. Kirkkaasti. Jos jokin maistuu mukisematta kylmänä ketsupilla, sen on oltava suorastaan nerokas keksintö. Ehkä minustakin tulee vielä joku päivä yhtä viisas elintarviketieteilijä kuin nyhtökauran kehittäjä. 

2 vastausta artikkeliin “Nyhtiksen tulikoe.

  1. Nyhtis sai meillä ihan samanlaisen tulikokeen. Sillä seuraamuksella, että paketillinen hävisi ketsuppiin dipattuna ihan sellaisenaan alta aikayksikön 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s