En lentää
haukan lailla
mä halua.

En yhtään
näkymättömämmäksi
mä haikaile.

En varastetuilla,
toiselle tarkoitetuilla
ajatuksilla
mä mitään tee.

Yhtä vain
yliluonnollista itselleni
mä haaveena pidän:

näkisinpä
heijastukseni
edes hetkittäin
vierailla silmillä

ja itsessäni sen näkemisen arvoisen,
josta sivukorvalla kerran kuulin.

Kuinka sana upea istuisi
mun suuhun.

Joskus mä todella haikailen sen perään, mitä toiset näkevät.