ajatuksia

Vieraantunut.

Miten mä olenkaan vieraantunut siitä, jonka olen koettanut säilyttää mukana?

Hiljaisuus pauhaa korvissa. Äänettömyys on tehdä kaistapääksi.

Puron solina. Joen kohina. Koska viimeksi mä olen miettinyt niiden eroa.

Tumma vesi ja lepattava liekki. Alkukantaisen luonnollista, huomaan kaiken sen kauhistuttavan.

IMG_20170828_105329_480.jpg
IMG_20170828_155000_005.jpg

Naava puussa kuuluisi suuhun. Mustikaltakin puuttuu tuoteseloste.

Yhtä lailla kuin polku. Niin myös tallaamaton metsä johdattaa. Sammalpatja ottaa askeleita vastaan.

Valveillaoloaika ulkoilmassa, kolmannes tunneista järvellä. Olenko mä joskus muka ihmetellyt, ettei uni tule silmään iltaisin.

2 vastausta artikkeliin “Vieraantunut.

  1. Voi miten te varmaan nautittekaan teidän reissusta! Mulla olis haaveena myös joskus päästä lappiin mökkeilemään just syksyllä 🙂 Ja ihania noi kuvat! Hirveä kaipuu luontoon tuli.

    Liked by 1 henkilö

Jätä kommentti