Miten mä olenkaan vieraantunut siitä, jonka olen koettanut säilyttää mukana?
Hiljaisuus pauhaa korvissa. Äänettömyys on tehdä kaistapääksi.
Puron solina. Joen kohina. Koska viimeksi mä olen miettinyt niiden eroa.
Tumma vesi ja lepattava liekki. Alkukantaisen luonnollista, huomaan kaiken sen kauhistuttavan.
Naava puussa kuuluisi suuhun. Mustikaltakin puuttuu tuoteseloste.
Yhtä lailla kuin polku. Niin myös tallaamaton metsä johdattaa. Sammalpatja ottaa askeleita vastaan.
Valveillaoloaika ulkoilmassa, kolmannes tunneista järvellä. Olenko mä joskus muka ihmetellyt, ettei uni tule silmään iltaisin.
Voi miten te varmaan nautittekaan teidän reissusta! Mulla olis haaveena myös joskus päästä lappiin mökkeilemään just syksyllä 🙂 Ja ihania noi kuvat! Hirveä kaipuu luontoon tuli.
TykkääLiked by 1 henkilö
Suosittelen! Pääsee hyvin irti arjesta ja toisaalta reissun jälkeen on tosi kiva palata taas arkeen. 😀
TykkääTykkää