Aika ajoin.
Toivon ennen kuin tunti on pelkkä käsite.
Ihmisen on saatava tuntea,
millaista ihmisen on vain olla.
Silloin ei odoteta päämäärää, mitataan ainoastaan kilometrejä ja haalitaan riittävästi välimatkaa. Ei täytetä tunteja, annetaan sekuntien kulua ajallaan. Ei kai osoiteta kyvykkyyttä kenellekään, opetellaan seisomaan taas hiljaa hellalla porisevan puuron äärellä. Ei pakoteta katsetta tai ajatusta tarkentumaan, samea on tikun päähän upotettu vaahtokarkki takassa. Ei askelleta kohti. Tallustellaan, koska tallustetaan.
Ei ole sitä määrättyä. Aistitaan mitä on saatavilla. Kuunnellaan pätkivää Ruotsin radiota.
Ollaan rajalla. Ollaan lisäksi arjen ja olemisen siirtymärajalla.
Elina Heidi Rinkeli 
Joskus aiemmin olen kommentoinut, mutta aivan liian harvoin. Blogiasi aina silloin tällöin lueskelen, kun satun koneella istumaan. Nyt oli taas kulunut tovi, kun edellisen kerran blogiasi luin. Tunne oli kuin olisi palannut kotiin.
Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka osuvasti osaat kirjoittaa, pukea sanoiksi juuri sen mitä itse mietiskelee. Saan niin paljon irti kirjoituksistasi, älyttömän suuri kiitos! ❤
TykkääTykkää
Onpa häkellyttävän ihanaa kuulla. Ihanaa, että sä koet mun tekstit noin. Kiitos sulle, Hanna ja tervetuloa taas tekstien äärelle vierailulle, kun satut istahtamaan koneelle. ❤
TykkääTykkää