aamuajatukset · vähän runoo

Maailman mahtavin.

”Katselin kahta järven äärellä. Kaipasin. Mietin sanoja heidän suuhunsa. Omaani nousi vain: tällaisen tulisi olla jokaisen maailman mahtavin. Ja ylös sen kirjoitin.”

Kaipuuni
kietoutuu häneen.
Kaipaukseni
hän käsittelee
varovasti irti
sormenpäillään.

Kaiken minussa hän
kannattelee
vain sormensa päillään.

Hän näkee
minut järvenkin takaa.
Näkee uusin silmin
jokaiseen ylitykseen
alkaessaan.

Ole vain.
Rohkenen rannalle hakea
sinusta kaiken,
yhä vain
hän korvaani humisee.

Hän pulppuaa
vatsanpohjassani.
Hän ankkuroi
ajatuksissani.

Hän täyttää
maailmani
peittämättä
aurinkoani.

Maailmani mahtavin.

IMG_20170930_101400_701.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s