ajatuksia · vähän runoo

Ihminen taitaa tarvita sataman.

Ohoi. Hän merelle läksi.
Aika itse opetteli
merimiessolmut ja merenkäynnin.
Näytti pärjäävän myös
myrskynsilmässä.
Näytti maihin jääneille pärjäävänsä.

Purjehti pitkin rantaviivaa ja huiskutti:
täällä mennään, älkää te minusta huoliko.
Illan tullen hän aina ankkurit laski
ja kannellaan tähtien kautta kaihoissaan
maata mietti:

siltikin
ihminen taitaa tarvita sataman.
Ei myrskyn vuoksi,
vaan hetken levoksi tyynelläkin säällä.
Kotisataman, johon päivän päätteeksi kutsusta lipua.
Vaikka aavalla ankkureineen yksin pärjäisikin.

26145361_1742584649087334_1932235526_o

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s