ajatuksia · syvällistä · vähän runoo

Pieni kaipuu pieneksi.

Se saapuu toisinaan vielä
vastaan kytevää kasvua.

Se tunkeutuu kiinni kuroutuneesta
ja tekee hetkeksi menneestä nykyistä.

Se unhoittaa unohduksen,
pyyhkii yli ylipäästyn.

Vie minut täältä sinne päähän matkan,
joka johti tähän.

Taittelen itseni nätisti tulitikkuaskiin.
Ei niin pieni kaipuu pieneksi;
pieni kaipuu niin pieneksi.

blogi167

Jätä kommentti