ajatuksia · oma elämä · onnellisuus

Niin katsoin, koska tahdoin.

Kuin minä sinä päivänä katsoin sinua;
niin katsoin, koska tahdoin – tahdoin kaiken, mitä sinussa katsoin.

Vaikka kuinka elämässä kuuntelisi tunnetta, intuitiota tai järkeä, on valintoja tehtävä. Ja vaikka kuinka me ja tämä meidän olisi ydin, elämään mahtuu useampia satelliitteja. Ja vaikka ydin olisi yhteenynnättynä enemmän kuin kaikki satelliitit yhteensä, lähettävät satelliitit silti signaaleja ytimeen.

Siksi ohjenuora ei ole vain sinulle ja meille, ytimelle, vaan myös kaikille niille valinnoille, jotka satelliittien tavoin vaikuttavat tärkeimpään. Jospa vain tämän meidän kokonaisuutemme ja kaikkeutemme voisi satelliitteja myöden rakentaa ajatukselle niin katsoin, koska tahdoin – tahdoin kaiken, mitä katsoin. Perustui tahto sitten tilanteesta ja vallinnan luonteesta riippuen järkeen, tunteeseen tai intuitioon. Kunpa pystyisin, kunpa löytäisin rohkeutta, tehdä valinnat tuo ohjenuora kainalossa.

Sillä jos merkityksellistä, onnellistakin, elämää hamuaa, on kai jokaista valintaa pystyttävä tahtoa ja katsoa kuin minä sinä päivänä sinua. En ole tyytynyt sinuun, olen tahtonut sinut. Miksi tyytyisin satelliitteihin, jotka signaaleiltaan ovat vain keskinkertaisia, vain puoliksi tahdottuja ja katsottuja.

Elina  (16).jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s