Aika ex-epävarmana on tosi siistiä tuntea, ettei maa jalkojen alla enää kokoaikaa tutise. Tärisee toki ajoittain, mutta vain sen verran kuin maailmassa noin niin kuin yleensäkin tuppaa tärräämään.

Näin ex-epävarmana on suoranaisen kutkuttavaa hoksata, että saa sanoa ääneen muuallakin kuin kotiseinien sisällä. Oikeastaan on aikamoisen hienoa tajuta, että rehellisyys ja suorat sanat toimivat ihan kaikenlaisten välissä riippumatta suhteen laadusta. Havainnoimalla sitä on ymmärtänyt, että ihmisen ryhti on rehtiyttä. Selkärangan voi feikata.

Hymy saa olla herkässä, jos hymy on herkässä. Mutta hymy ei ole myötyminen, ei hymy ole poliittista korrektiutta tai pelastusrengas valtameressä. Ei kerro hymy hoksottimista tai tyhmyyden tasosta. Hymy on osaosoitus siitä, millaisessa hengessä omaan maailmaan yltäviä asioita tulee hoitamaan.

Ex-epävarman ulospääsy on ollut ymmärrys painoarvon synnystä. Painoarvoa jos omille sanoille tai touhuille tahtoo, se on itse jossain määrin niille annettava. Muutoin sitä päätyy elämään sivuutettujen maailmankaikkeudessa, jossa tukahtuu  itse tyytymättömyyskin. Koska lopulta oma kokemus omasta on aina voimakkaampi kuin toisten kokemus toisen omasta.

T: Viimeisen vuoden aikana vähintään kolmen vuoden verran kasvanut