huumori · kassalla · työ

Kassalla osa 2: villakangastakkiväestö.

[Huomioithan, että teksti ei sisällä pahansuopaisuutta, vaan on kirjoitettu hymy huulilla. Luethan siis letkeällä mielellä ja pilke silmäkulmassa. Teksti yleistää karkeasti, eikä osoita sormella yksittäistä henkilöä tai tapahtumaa.]

Jos tätä juttua kirjoittaisi ivaavalla otteella, olisi selkeää käyttää adjektiivia pistävä. Mutta vieno käy ihan yhtä hyvin.

 
Vieno giorgioarmani leijailee nenään. Se enteilee aika usein hyvää; ei tarvitse huutaa kurkku käheänä kolmeseiskyt, vaikka vastaus on joka tapauksessa ytimekäs mitäh. Eikä tarvitse yrittää naurahtaa uskottavasti ja väkisin miljoonaan kertaan kuullulle hauskalle heitolle. Villakangastakkimiehet solmiolla ovat lähes poikkeuksetta kivoja asiakkaista; hiljaisia, ripeitä ja asiallisia. Suoraan asiaan, aikaa säästellen. Se on se koulutus ja lukeneisuus. Äiti on aina sanonut. Sivistynyt ihminen osaa käyttäytyä. Vaikka Jim-patukka vierähtäisikin väärälle puolelle kapulaa. Tosin mahtuu suureen tavarataloon heitäkin, joiden korkeakoulupaperit eivät riitä asialliseen käytökseen. Se syö kyllä aika paljon uskottavuutta, silloin ei edes Turo Tailorin puku auta. Enää.
 
Villakangastakkimiehet solmiolla voidaan erotella kahteen ryhmään sen mukaan, mitä he haluavat ympäröiville ihmisille sanattomasti viestittää – sen businessin lisäksi tietenkin. Joko irtojauhelihat, serranokinkut ja kiinalaiset olueet pakataan yksinkertaisesti muovipussiin sen enempiä miettimättä – Lumia kun piipittää jo taskussa – tai vaihtoehtoisesti esiin kaivetaan rouvan mukaan pakkaama kangaskassi, joka voi olla a. oman yrityksen keikkuva mainos b. voittoatavoittelematon, rauhaa tai delfiinien oikeuksia huutava tietopläjäys. Se message vähän riippuu, mikä kädessä kauppareissulla roikkuu.
 
Niin, on tietenkin olemassa myös villakangastakkirouvia nahkasaappailla. He eivät oikeastaan linkity aiemmin kuvailtuun millään muulla tavoin kuin ulkoisella habituksellaan. Nenään leijailee usein diori. Saapasnaiset eivät ole erityisen ystävällistä asiakaskuntaa, eivätkä aina kovin helppoakaan. Harkitun hienovarainen ylimielisyys ja ylenkatsominen sekä herkeämätöntä huomiota huokuva asenne ovat hyviä tunnusmerkkejä. Poikkeus ryhmään ovat handsfree-rouvat, jotka kyllä hölöttävät tärkeänä, mutta eivät vahingossakaan kassan takana istuvalle. Minkäänlaisesta huomioimisesta puhumattakaan. Niin, muulloin kuin kassan tehdessä tai sanoessa virheen.
 
Villakangastakkiväestö ilmestyy lihatiskien ja leipämyynnin eteen ilta-aikaan – stressaantumaan vielä vähän lisää. He eivät vahingossakaan edes koske tarjouksessa oleviin valmishamppareihin, vaan kiertävät laarit kaukaa. Mieluiten läheltä irtohomejuustoja. Poikkeuksetta kärryissä kilisee pullokassi maanantaista perjantaihin. Pussin sisälle kassaneiti harvoin pääsee kurkistamaan, sillä pussia vain heilautetaan sanattomasti piippailun lomassa. Luultavasti kuitenkin jotakin kermalikööriä ja pientä naukkailuun sopivaa. Finlandiaa.
Rauhallista itsenäisyyspäivää! Tänään moni kassaneitikin viettää ansaittua vapaapäivää hurjan vilkkaan eilisen jälkeen. 🙂

12 vastausta artikkeliin “Kassalla osa 2: villakangastakkiväestö.

  1. :/ mielestäni nää on loukkaavia vaik ois kuin huumorilla, tää on vaa oma mielipide, tulee paha mieli mut oonki herkkis :'(

    Tykkää

  2. Niin, oma mielipide on aina hyvä olla.

    Mutta ei sellaisesta, joka on lähes kokonaan mielikuvituksen tuotetta, voi oikeasti hirveän syvästi loukkaantua. Ainoa asia, joka tässäkin tekstissä piti täysin paikkaansa, on, että osa asiakkaista pukeutuu selkeästi villakangastakkeihin, siististi ja on kohtelias kassalla. Kaiken muunhan olen yleisesti ottaen itse värittänyt tai tekaissut päästäni. Kirjoittanut tarinaa. Tällaista huumoria on ihan yleisesti käytetty esimerkiksi sketseissä kautta aikojen (esimerkiksi Kummeli jne.)

    Ikävää tietysti, että koit asian niin. Mutta kuten tekstissä on mainittu, en missään nimessä ivaa, vaan kirjoitan ihan puhtain sydämin. Vähän erilaista tekstiä vain.

    Tykkää

  3. Kiva kuulla! 🙂 Onhan tällaiset tekstit vähän riskialttiita, jakaa mielipiteitä varmasti. Olen tosin kirjoittanut nämä ihan vain kirjoittamisen ilosta, en purkaakseni jotakin sisäistä angstiani. 😀

    Tykkää

  4. Hih, kiva kuulla! 🙂 Mielestäni näitä on mukava kirjoittaa, mutta alkoi epäilyttämään, osataanko niitä lukea siten, miten olen ne tarkoittanut luettaviksi.

    Tykkää

  5. Ok. Kiitos vastauksestasi. Jotenkin vaan tuli tekstiä lukiessa sellanen olo,että tämä ei ole oikein. Ja eikö ihmisten kategorisoimista ole muutenkin liikaa? Ja luokitteletko kaikki ihmiset jotenkin päässäsi.. En uskalla tulla enää kassalle, kun muutenkin pelottaa, että mitä johtopäätöksiä ostoksistani vedetään ja voidaanko niille nauraa kahvihuoneessa.. Oon vaan niin herkkä tälläses (anteeksi, jos siulle nyt tuli paha mieli)

    Tykkää

  6. Eiköhän tämä mene nyt jo vähän yli. 🙂 Kyse oli silkasta hassusta kirjoituksesta ja alat yleistämään sitä jo omaan ajattelumalliini. Ei minulle tullut paha mieli kommenteistasi – enemminkin siitä, että tuntuu, ettet edes halua yrittää ymmärtää tekstien kepeämielisyyttä.

    Tykkää

  7. Ehkäpä joo 🙂 No yritän ymmärtää seuraavis kirjotuksis, ku näitä lisääkin toivottii.. (jos olisi vaikka itselläkin silloin parempi päivä :D) Mut kyllä sitä vaan joutuu sen riskin ottaa, että ajattelumalliasi yleistetään, kun haluat tätä blogia kirjoittaa jota kuka tahansa voi lukea..

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s