[Huomioithan, että teksti ei sisällä pahansuopaisuutta, vaan on kirjoitettu hymy huulilla. Luethan siis letkeällä mielellä ja pilke silmäkulmassa. Teksti yleistää karkeasti, eikä osoita sormella yksittäistä henkilöä tai tapahtumaa. Mielikuvitusta suurelta osin.]
Me syötiin jo karjikset. Eli montako karjalanpiirakkaa teillä on. Tai oli yhteensä? No, me syötiin edelleen karjikset tuossa jonotellessa (eli laske itse). Okei. Te söitte, vai Pirkko ja Petteri söivät? Ei me jakseta tällasta nyt. Meillä on köntsät housuissa ja kiire piltille. Okei. Eli kolme karjista, kassaneiti lopulta huokaisee. Ei, kun me syötiin kaksi. Luonnollisesti! Usein tässä vaiheessa kassaneiti on kyennyt jo virittäytymään samalle tasolle asiakkaidensa kanssa: ja montakos pillimehua me juotiin?
Siten lajin yleistynyttä nimitystä lapselliset aikuiset (lat. tätijät) voidaan lähestyä kahdesta eri suunnasta, jotka molemmat ovat omiaan kuvaamaan kantapopulaatiota: 1. _lapselliset_ aikuiset, jakautuu alaryhmiin a. jokumenijossainvaiheessaomaalapsuuttapieleen b. lastensa myötä taantuneet sekä 2. aikuiset_lapsukaisineen_, alaryhminään a. eihuvita b. eijaksa c. muutenvaaneikiinnosta.
Kärsivällisyys on ehdoton hyve, mitä tulee kassaneitiin. Tai hänen ammattitaitoonsa. Kun joutuu ihan aikuisten oikeasti keskustelemaan (ainakin muodollisesti) aikuisen ihmisen kanssa siitä, onko aikoja sitten jo sulanut, tahmainen Pätkis pakko saada lapsen kädestä pois ostotapahtuman – edes viivakoodin lukemisen – ajaksi, ovat hermot toisinaan koetuksella. Kahdeksantuntia takana, sitkeää kuolaa valuva käsi tanassa ja työpaikalla sallitun desibelirajan ylittävä kiljunta korvissa eivät varsinaisesti kysy muuta kuin itsehillintää.
Tunnusomaisista piirteistä parhaimpia lienevät kaiken tukkiva vaippavuori liukuhihnalla, epämääräisten eritteiden peittoamat Angry Birds -vanukkaat, kolmatta viikkoa pesemättä oleva hiuskasa sykeröllä (pikkumyyn tapaan), mikä on yhä yleistymään päin myös lajin miespuolisten keskuudessa sekä sadasta ja yhdestä (erilaisesta) Piltti-purkista koostuva ostoskassi.
Tieteellinen nimi tätijät viittaa lajin sisäiseen kulttuurimuotoon, tädittämiseen. Tädittämistä ilmenee kaikenikäisten kassaneitien liukuhihnoilla, sen enempää rypyistä riippumatta. Nimi tätijät sisältää myös ostokontaktissa hyvin usein esiintyvän äidillisen otteen, jota kuvaa hyvin substantiivin monikko pätijät. Ohjeistetaan, vaaditaan ja annetaan kuulua, luonnollisesti kassaneitiä kuuntelematta. Hyvin yleinen, kassaneidille osoitettu, fraasi onkin; Joo, meillä ei oo passia, mutta voisiko täti antaa meille ihan oman pussin?
Huomionarvoista on kuitenkin kelpopilttien esiintyvyys populaatiossa. Kelpopiltit (muut kuin karjalanpaistit) ovat harvassa, mutta sattuessaan kassalle tätijän kärryissä rauhaisasti istuen, pelastavat he usein jo pelkällä olemuksellaan jopa ryhmän aikuiset_lapsukaisineen_, c. muutenvaaneikiinnosta yksilön hänen omalta käytökseltään. Tai ainakin lieventävät kassaneidissä mahdollisesti ilmeneviä lieveilmiöitä.
Elina Heidi Rinkeli 
Nämä työpostaukset ovat niin hauskoja, itsekin nuorempana kassalla kesätöissä olleena tunnistan kyllä nämä kaikki asiakasluokat, huoh 😉 Mielestäni kassatyö on erinomainen luonteenkasvatuskoulu, johon jokaisen tulisi käydä jossain vaiheessa elämäänsä! Kyllä siinä saa oppia kärsivällisyyttä, joustavuutta ja varsinkin niitä ihania asiakaspalvelutaitoja… ja itse olen nykyään ihan super ystävällinen kaikille kassamyyjille, nimittäin tiedän että niitä ongelmatapauksiakin on ihan tarpeeksi ja ainakin itse arvostin aina hymyilevää naamaa.
TykkääTykkää
SIIIS MITÄ?! Missä kaupassa myydään questbareja? AAA 😀
TykkääTykkää
Todellakin luonteenkasvatuskoulu! Vaikka työ itsessään on yksinkertaista ja aika aliarvostettua eikä todellakaan ole oma kutsumusammattini, niin silti itse ainakin koen oppineeni ihmisistä ja elämästä hurjan paljon! 🙂
TykkääTykkää
Wääh, tervetuloa Järvenpään Cittariin. 😉
TykkääTykkää
Onko Anni töissä samassacittarissa?
TykkääTykkää
Anneja mahtuu maailmaan aika monta, mutta itse en tunne oikeastaan yhtäkään. Ei ainakaan tule mieleen.
TykkääTykkää
Nää kassalla -postaukset on ihan loistavia! Kassaduuni kyllä varmasti opettaa paljon ihmisistä – ja elämästäkin. Itekin tein pitkään erilaisia asiakaspalveluduuneja ja sen ansiosta sitä on kyllä kehittynyt kohtuullisen hyvä silmä erilaisten ihmisten suhteen.:D
En oo aiemmin sulle kommentoinut, vaikka pitkään oonkin jo seurannut blogiasi – se on ihan huippu!:) Kirjoitat ihan valtavan hyvin ja sun pohdintoja on niin kiva lukea! Kiitos!:)
-Anneli
TykkääTykkää
Annib
TykkääTykkää
Hahaha 😀 Mulle tulee näistä Kassalla -postauksista niin elävästi mieleen ne ajat, kun ite istuin kassalla… NIIN TUTTUA!
Lapselle: ”Annatko kulta tädille sen jätskipaperin niin täti ottaa siitä hinnan?” Kassaneidille: ”Joo, me syötiin nää odotellessa, kun Jani-Petterillä oli niin kova nälkä…”
Minä tietty mietin, että eikö Jani-Petteriä olis voinut syöttää kotona niin, ettei tarvii kaupassa syödä kuormasta ennen kassalinjan ohittamista…?
TykkääTykkää
Oi, kiva, kun pidät! Vielä kivempaa, kun tulit kertomaan sen! 🙂
Ja kiitos, Anneli.<3 Huulille nousi kestohymy. :')
TykkääTykkää
Heheh, ihan parasta, että ex-kassaneitikin pystyy yhäkin samaistumaan näihin. ;D
Ja totta, totta. Kyllä sitä väkisinkin miettii, miksi se lapsi on syötettävä kaupassa – ennen tuotteiden ostamista. Kärsivällisyyttä ja elämän pelisääntöjä siinä ei ainakaan opi. 🙂
TykkääTykkää
olin ihan sääd, kun en löytänyt kyseisiä patukoita Järvenpään Cittarista, sielläkö niitä siis on, vai käsitinkö väärin? 🙂
TykkääTykkää
Voi ei! Kuule, ne Questit eivät ole siellä, missä on lisäravinteet ja muut patukat, vaan erikseen hyllyssä, jossa oli muistaakseni kaikki karppausjutut ja erikoisruokavaliotuotteita, eli ”toisella puolella” hevi-osastoa, sen päädyssä. Toivottavasti löydät. 🙂
TykkääTykkää
Jos niitä on vielä jäljellä. 😉
TykkääTykkää
Oo, kiitos vinkistä! 🙂
TykkääTykkää